null Pääkirjoitus: Maailmassa on virhe, mihin voi valittaa?

Pääkirjoitus: Maailmassa on virhe, mihin voi valittaa?

Kysymyksen pahan liian suuresta määrästä voi kääntää toisin päin: eikö maailmassa ilmenevä hyvyys pane epäilemään väitteitä kaiken mielettömyydestä?

Uskonnollinen vastaus otsikon kysymykseen olisi, että valita valmistajalle. Jos taas ei usko Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan luojaan, ei voi valittaa maailmassa olevasta virheestä kenellekään. Silloin pitää vain voivotella itsekseen tai kaveripiirissä.

Teodikeaksi eli Jumalan puolustukseksi kutsuttu ongelma syntyy siitä, että jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias, maailmassa ei pitäisi olla kovin paljon pahaa. Jos pahaa on liikaa, joutuu kyseenalaiseksi joko Jumalan hyvyys tai hänen kaikkivaltiutensa – ja samalla lankeaa epäilyksen varjo Jumalan olemassaolon ylle ylipäätään.

Luterilaisuudessa teodikeaa ei ole pidetty ensisijaisesti filosofisena pulmana vaan pikemminkin sielunhoidollisena kysymyksenä. Kun vastoinkäymiset ylittävät kohtuuden rajat, on tärkeämpää etsiä apua ja lohtua kuin laskea omalle tai kaverin kohdalle sattuneen pahan määrän suhdetta Jumalan hyvyyteen ja kaikkivaltiuteen.

Jumala puhuu meille vastakohtiinsa kätkeytyneenä eli kärsimyksissä, menetyksissä ja vastoinkäymisissä.

Ristin teologiaksi kutsutaan Lutherin ajatusta, että armollinen Jumala puhuu meille vastakohtiinsa kätkeytyneenä eli kärsimyksissä, menetyksissä ja vastoinkäymisissä.

Maailmassa olevista virheistä, kärsimyksistä ja vastoinkäymisistä voi siis syyttää Jumalaa. Hän on – jostakin meille käsittämättömästä syystä – nähnyt hyväksi pukea armonsa ja rakkautensa tuskan valepukuun. Selkeän osoitteen löytäminen valituksille voi olla huomattavan helpottavaa ja terapeuttista. Ristin teologiaan kätkeytyy erikoinen lohdun paradoksi.

Kysymyksen liian suuresta pahan määrästä voi kääntää myös toisin päin: eikö maailmassa ilmenevä hyvyys pane epäilemään väitteitä kaiken mielettömyydestä?

Eivätkö koronan keskellä virinnyt auttamishalu, ovensa sulkemaan joutuneiden ravintoloitsijoiden diakoniaruokatalkoot ja uusi kekseliäs naapuriapu kerro jostakin syvemmästä kuin vain ohimenevästä auttamisen puuskasta? Eivätkö ne kerro maailmaa koossa pitävästä hyvyydestä, totuudesta ja kauneudesta?


Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin päätoimittaja
jaakko.heinimaki@kirkkojakaupunki.fi

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi