Jarno Paalasmaa on ollut mukana valtakunnallisessa opetussuunnitelman perusteita laativassa työryhmässä. Hän on myös uusperheen isä ja kirjailija.
Rehtori Jarno Paalasmaa on huomannut, että aikuisuus ohenee: ”Nykyään vanhemmat lipsuvat helposti liian sallivaan ja liian vapaaseen kasvatukseen”
Jarno Paalasmaa peräänkuuluttaa turvallista vanhemmuutta. Siihen kuuluu lempeää johdonmukaisuutta ja rajojen laittamista.
Kasvatuksessa on aina kyse valtasuhteesta: vanhempi on vanhempi. Näin sanoo Vantaan seudun steinerkoulun rehtori Jarno Paalasmaa, joka on kirjoittanut kirjan kaverivanhemmuudesta.
Vapaus ja rajat – Kaverivanhemmuudesta kasvattajaksi (Viisas Elämä 2024) kertoo aikuisuuden ohenemisesta. Se näkyy Paalasmaan mielestä vanhemmuudessa ja myös koulun toimintakulttuurissa.
– Olen havainnut, että viimeisen 20–30 vuoden aikana ymmärrys lapsen kehitysvaiheista on jäänyt taka-alalle. Meillä ei enää sen paremmin kotona kuin koulumaailmassakaan kehitetä kasvatusta ja opetusta lapsen kehitysvaiheiden mukaan.
Arvomaailmamme on Paalasmaan mielestä muuttunut niin, että nykyään ihaillaan lapsen nopeaa itsenäistymistä. Todellisuudessa lapsen kehitysvaiheiden yli ei kannattaisi hyppiä, sillä se voi kostautua lapsen kehittymisessä.
– Kun pienen lapsen harteille laitetaan liikaa päätöksentekovaltaa ja vapautta ja vaaditaan liikaa itseohjautuvuutta, seurauksena on käytösongelmia ja impulsiivisuutta. Tästä on myös tutkimustietoa.
Lapsi tarvitsee rutiineja ja rytmiä
Kasvatuksessa ääripäät ovat erityisen haitallisia. Fyysinen kurittaminen kiellettiin 1980-luvulla, ja nykyään tiedetään, että pelolla kasvattaminen on erittäin vahingollista.
Sen vuoksi Jarno Paalasmaa ei kirjoittanutkaan kirjaa liian ankarasta kasvatuksesta vaan toisesta ääripäästä: kaverikasvatuksesta.
– Nykyään vanhemmat lipsuvat helposti liian sallivaan ja liian vapaaseen kasvatukseen. Seurauksena on, että meillä kasvaa sosiaalisesti kömpelöitä ja itsekkäitä nuoria, jotka eivät ole tottuneet rajoihin. Heille ovat jääneet kehittymättä normaalit sosiaalisen elämän pelisäännöt. Se näkyy heissä myöhemmin aikuisina.
Ikä vaikuttaa siihen, minkälaisia rajoja lapsi tarvitsee. Mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän merkitsevät toistuvat rutiinit ja turvalliset rajat. Murrosikäisen vanhempana painottuvat erilaiset ydinasiat kuin päiväkoti- tai kouluikäisen vanhempana.
Vanhemman tehtävänä on myös tuottaa lapselle pettymyksiä.
Kaikenikäiset lapset hyötyvät kuitenkin siitä, että arjessa on lempeää johdonmukaisuutta, rajoja, rakenteita, rytmiä ja rutiineja.
– Jos lapsuus on ollut sellaista, että lapselta on liikaa kyselty mielipidettä kaikkeen ja oltu liikaa lapselle mieliksi, vältelty epämukavia tilanteita ja annettu periksi kaikessa, niin päiväkodissa ja koulussa lapsen on vaikea kunnioittaa opettajia ja muita aikuisia ja motivoitua tekemään itselle vaikeita asioita, Paalasmaa sanoo.
– Kuitenkin oppimisessa tärkeintä on itsensä haastaminen ja välillä itsensä ylittäminen. Vanhemman tehtävänä on myös tuottaa lapselle pettymyksiä. Jos lapsen pettymysten sietokyky ei kehity, siitä on hänelle harmia myöhemmin.
Lapsi ei ole pieni aikuinen
Kaverikasvatuksen lisäksi Jarno Paalasmaa on nähnyt paljon sitä, että lapsia kasvatetaan konditionaalissa. Tällöin vanhempi kyselee pieneltä lapselta, että haluaisitko tulla ruokapöytään ja mitä haluaisit syödä. Tai menisitkö nukkumaan? Pukisitko ulkovaatteet? Pesisitkö hampaat? Lähtisitkö ulos? Tulisitko sisälle?
– Tuo on myös haitallinen kasvatuksen muoto, sillä pienellä lapsella on oikeus olla lapsi. Hänellä on oikeus turvalliseen ja johdonmukaiseen lapsuuteen, eikä lapsella tarvitse olla mielipidettä joka asiaan. Ei ole järkeä ruveta kyselemään tai neuvottelemaan pienen lapsen kanssa arjen perusasioista.
Selkeää ja hyvää vanhemmuutta on Paalasmaan mielestä esimerkiksi se, että ruokapöytään tullaan silloin, kun on yhteinen ruokahetki, ja syödään sitä, mitä on tarjolla. Lapselta voi tietenkin kysyä ruokatoiveita, mutta vanhempi päättää, mitä syödään ja mitä kaupasta ostetaan.
Jos pienen lapsen kanssa mennään liialliseen kyselyyn, selittelyyn ja neuvotteluun, vanhempi saattaa huomata jossain vaiheessa itsekin, ettei tuollainen selittämiskulttuuri kanna pitkälle.
– Olemme taipuvaisia näkemään lapsen pienenä aikuisena ja alamme neuvotella hänen kanssaan. Tai luulemme, että lapselle pitäisi hirveästi perustella kaikkea. Mutta se voi olla paitsi turhauttavaa myös ongelmallista, sillä maailma ei toimi niin.
– Esimerkiksi koulussa opettaja ei voi isossa ryhmässä kysellä ja perustella jokaiselle erikseen, että haluaisitko lähteä välitunnille ja miksi se kannattaa, Paalasmaa sanoo.
Näistä ei neuvotella lapsen kanssa
- Hampaat pestään aamuin illoin.
- Ruokapöytään tullaan ruoka-aikana.
- Talvella pukeudutaan lämpimästi.
- Kouluun mennään, vaikka väsyttäisi.
- Iltarutiinit ja unirytmit säilytetään perusarjessa.
- Sairaana otetaan lääkettä.
- Epäasiallista ja loukkaavaa kielenkäyttöä ei hyväksytä.
”Jos nämä hommat toteutuvat, niin todennäköisesti olet ihan riittävän hyvä vanhempi ja lapsista tulee hyviä aikuisia”, sanoo Jarno Paalasmaa.
Tasapaino sallivuuden ja ankaruuden välillä
Jarno Paalasmaan mukaan lapsi tarvitsee ennen kaikkea turvallista vanhemmuutta. Se on vanhemmuutta, jossa aikuinen huomioi lapsen ikävaiheen ja etsii tasapainoa sallivuuden ja ankaruuden välillä.
– Se on jatkuvaa kultaisen keskitien etsimistä ja lempeää määrätietoisuutta, Paalasmaa sanoo.
Turvallinen vanhemmuus perustuu siihen, että aikuinen on läsnä lapsen elämässä ja pysähtyy aidosti kuuntelemaan, mitä lapselle kuuluu ja kuuntelee lasta sydämellä.
Turvallinen vanhempi
Huomioi lapsen ikävaiheen. Etsii tasapainoa sallivuuden ja ankaruuden välillä. Tavoittelee keskitietä ja on lempeän määrätietoinen.
Välittää ja antaa turvallisia rajoja. Sanat ja teot vastaavat todellisuutta. Ei anna lapsen pyörittää mielin määrin perheen elämää.
Ei neuvottele lapsen kanssa perusarjen rutiineista: ruokaileminen, peseytyminen ja nukkuminen.
On läsnä, pysähtyy aidosti kuuntelemaan lasta. Kuuntelee sydämellä, ei niin, että samaan aikaan perheessä kaikki somettavat omilla puhelimillaan.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Digiasiantuntija ei rajaisi nuorten nettiaikaa – ”Väitän, että verkon sisällöstä 90 prosenttia on hyvää”
Hyvä elämäDigimaailman haitoista ollaan huolissaan, mutta haitat eivät ole koko totuus. Jarno Alastalo ja Kaisa Vuorinen puhuvat Espoonlahden kirkolla nuorista ja digimaailmasta.
