Aiemmin lasten kurittaminen oli yleistä, eikä ilmiö ole kadonnut vieläkään. Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2021 teettämään kyselyyn vastanneista suomalaisista 44 prosenttia on käyttänyt jotakin kuritusväkivallan muotoa lapsiin.
Vitsan antaminen jäi historiaan, mutta lapsia kuritetaan yhä – ”Kuritusväkivalta on tabu, johon liittyy häpeää ja syyllisyyttä”
Annukka Paasivirta Lastensuojelun Keskusliitosta toivoo, että kuritusväkivallasta puhuttaisiin esimerkiksi neuvoloissa kaikkien vanhempien kanssa.
Kukaan tuskin enää turvautuu niin sanottuun Koivuniemen herraan eli lyö lastaan vaikkapa koivun oksilla, jotka lapsi on joutunut jopa itse hakemaan. Lapsia kuritetaan silti yhä. 2020-luvulla kurittaminen voi tarkoittaa esimerkiksi lapsen tukistamista, retuuttamista, väkivallalla uhkailua tai muuta henkistä väkivaltaa.
Taustalla on esimerkiksi tietämättömyyttä lasten oikeuksista ja siitä, että kurittaminen on laissa kielletty. Vanhemmilta puuttuu myös keinoja toimia lasten kanssa ja kasvattaa kannustavasti. Jotkut vanhemmat saattavat myös kuvitella, että kurittamalla lapsi oppii käyttäytymään toivotulla tavalla.
Lastensuojelun Keskusliiton syksyllä 2021 julkaiseman Kovemmin käsin -selvityksen mukaan suomalaisten asenteet kuritusväkivaltaa kohtaan alkoivat muuttua kielteisemmiksi 1980-luvulla, kun kurittaminen kiellettiin laissa.
Nyt suunta on jälleen toinen. Lastensuojeluliiton Keskusliiton tutkimusten mukaan käänne kohti sallivampaa suhtautumista kurittamista kohtaan tapahtui taas vuosien 2017 ja 2021 välillä. Myös tietoisuus siitä, että kuritusväkivalta on laissa kielletty, oli vähentynyt.
Erityisasiantuntija Annukka Paasivirta Lastensuojelun Keskusliitosta toivoo, että kuritusväkivallasta ja lasten oikeuksista puhuttaisiin enemmän esimerkiksi neuvoloissa, kaikkien vanhempien kanssa.
– Kuritusväkivalta on tabu, johon liittyy häpeää ja syyllisyyttä. Avun hakemisen kynnys on turhan korkea, Annukka Paasivirta sanoo.
Kasvatusmallit periytyvät, ellei päätä toimia toisin
”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain”, kuuluu jae Vanhan testamentin Sananlaskuissa. Kurittaminen, sillä uhkailu ja ajatus siitä, että kuritusväkivalta on hyväksyttävää tai jopa hyväksi lapselle, oli pitkään yleinen. Kuritusväkivalta kiellettiin Suomen lapsenhuoltolaissa vuonna 1983.
– 1980-luvun taitteessa asiasta keskusteltiin paljon ja keskustelu oli hyvin erilaista kuin nyt. Esillä oli sekin argumentti, että kurituksen pitäisi olla yhtenä vaihtoehtona kasvatuksessa. Kyllä siinä raamatunlauseitakin käytettiin perusteluna, Annukka Paasivirta kertoo.
Oman lapsuuden puheeksi ottaminen on tärkeää siinä vaiheessa kun tulee vanhemmaksi.
Nyt asenteet ovat muuttuneet, mutta Lastensuojelun Keskusliiton teettämän kyselyn mukaan noin 44 prosenttia vastaajista on käyttänyt jotakin kuritusväkivallan muotoa. Lasta on tukistanut viidennes vastaajista ja noin kolmasosa vastaajista on tarttunut kovakouraisesti kiinni lapseen tai retuuttanut.
Miehet ovat käyttäneet kuritusväkivaltaa hieman naisia useammin. Miehillä on myös enemmän omakohtaista kokemusta kuritetuksi tulemisesti kuin naisilla. Kuritusväkivalta ja sen hyväksyminen näyttääkin joskus siirtyvän sukupolvelta toiselle.
– Oman lapsuuden puheeksi ottaminen on tärkeää siinä vaiheessa kun tulee vanhemmaksi. Moni pystyy kuitenkin katkaisemaan kierteen, jos vain haluaa, Annukka Paasivirta sanoo.
Kurittaminen voi olla fyysistä tai henkistä
Kuritusväkivalta voi tarkoittaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Oleellista on se, että kurittamisen taustalla on jokin kasvatuksellinen tarkoitus: kurituksen ajatellaan vaikuttavan tietyllä tavalla lapsen käytökseen. Kaikenlainen kurittaminen on väkivaltaa – mutta kaikki väkivalta ei ole kurittamista.
– Kuritusväkivallassa on kyse myös valtasuhteesta, aikuisella on valtaa lapseen. Kuritusväkivallalla ei voi silti selittää kaikkia väkivallan muotoja, Annukka Paasivirta määrittelee.
Vaikka moni itse kuritusväkivaltaa kokenut saattaa vähätellä kokemuksiaan, pitää muistaa, että kuritus on paitsi laitonta myös kiistatta haitallista.
– Nykyään meillä on paljon tutkimustietoa kurittamisen haitallisista vaikutuksista mielenterveyteen ja moneen muuhun asiaan. Sitä paitsi jos kurittamista vähätteleviltä kysyy, miltä lapsena tuntui kun heitä kuritettiin, he usein sanovat, että se tuntui pahalta. Ajattelen, että asian vähättely jälkikäteen on ehkä yksi keino selviytyä, Annukka Paasivirta sanoo.
Kurittamista ja siihen liittyviä asenteita selvittäneessä kyselyssä oli esillä myös monille vanhemmille tuttu metodi, jäähypenkki. Se tarkoittaa useimmiten sitä, että lapsi määrätään istumaan rappusille tai muuhun paikkaan rauhoittumaan ja miettimään tekojaan. Metodi oli esillä esimerkiksi Supernanny-ohjelman brittiversiossa. Annukka Paasivirran mukaan jäähypenkki ainakaan kaikissa muodoissaan ei ole hyvä tapa toimia.
– Jäähypenkki sellaisena, että lapsi jätetään yksin tai suljetaan vaikka huoneeseen, on lapselle kohtuuton, sillä hän ei saa mitään apua tunteisiinsa siinä tilanteessa. Aikuisen pitäisi olla aina saatavilla.
Pysähdy asian äärelle ja ota puheeksi
Suomi ja Ruotsi olivat ensimmäisiä kuritusväkivallan kieltäneitä maita. Joissakin maissa tai kulttuureissa kuritusväkivalta voi yhä olla yleisesti hyväksyttyä.
Kuritusväkivaltaa koskevat kyselytutkimukset Suomessa on tehty vain suomeksi, joten ne eivät välttämättä anna kuvaa esimerkiksi siitä, onko kulttuurieroilla merkitystä tai onko kuritusväkivalta yleisempää muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvissa perheissä.
– Maailmanlaajuisesti tilanteet ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kurittaminen kaikissa muodoissaan ei ole kiellettyä, joissakin maissa se on kielletty vain kouluissa. Japanissa kielto meni läpi vasta hiljattain, Annukka Paasivirta kertoo.
Lapsen iästä riippuen hänelle voi ensinnäkin kertoa tehneensä väärin.
Entä sitten, kun vanhempi vaikkapa tukistaa lasta ensimmäisen kerran? Annukka Paasivirta kannustaa sekä puhumaan asiasta että muistamaan myötätunnon itseä kohtaan. Apua saa pyytää, ja toimintatapojaan voi muuttaa.
– On tärkeää pysähtyä asian äärelle. Lapsen iästä riippuen hänelle voi ensinnäkin kertoa tehneensä väärin. Sitten pitäisi löytää joku sellainen aikuinen, jolle jakaa asia. Sellainen voi löytyä myös omasta lähipiiristä.
Paasivirran mukaan toistuvaa kurittamista voi lähteä purkamaan ensin lähiympäristössä olevien ammattilaisten kanssa: varhaiskasvatuksen työntekijöiden, neuvolan tai koulun henkilökunnan kanssa.
– Meillä on myös lapsiperheiden parissa tehtävää sosiaalityötä, joka ei ole varsinaista lastensuojelua. On myös perheneuvoloita, ja verkostakin saa apua ja vertaistukea monenlaisiin tilanteisiin.
Mitä on kuritusväkivalta?
Kuritusväkivalta on fyysistä tai henkistä väkivaltaa, jossa vanhempi, muu aikuinen tai esimerkiksi isompi sisarus pyrkii aiheuttamaan lapselle fyysistä tai henkistä kipua rangaistakseen tai säädelläkseen tämän käyttäytymistä. Kuritusväkivalta on esimerkiksi lapsen tukistamista, läimäyttämistä, pilkkaamista tai tahallista huomiotta jättämistä.
Älä jää yksin – apua ja tukea vanhemmuuteen
Ensi- ja turvakotien liiton Väkivalta ja laiminlyönti kasvatuksessa, tunnista, puutu ja auta -materiaali ja Apua verkossa -kokonaisuus
Hyvä kysymys – Kannustavan kasvatuksen verkkokurssi, yhteistyössä Väestöliiton vanhemmuuden asiantuntijat, Lastensuojelun Keskusliitto ry, Ensi- ja turvakotien liitto ry, Väestöliitto
Mannerheimin Lastensuojeluliitto, mm. Vanhempainnetti
Maria Akatemian Naistenväkivalta.fi-sivusto, chat ja keskusteluryhmät
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Rautatieaseman lähellä saattaa olla painostava fiilis” – Moni nuori kokee väkivallan uhkaa, mutta turvakeinot auttavat, kun pelottaa
Hyvä elämäOma turvallisuus mietityttää etenkin iltaisin. Ristiriitatilanne voi syntyä vaikka vääränlaisesta katseesta.
”Lapseen ei saa kohdistaa minkäänlaista huonoa kohtelua” – lapsen oikeudet eivät edelleenkään toteudu Suomessa
Ajankohtaista Ajankohtaista
