Raamatusta löytyy äitejä, jotka käyvät valtapelejä, suosivat yhtä lapsistaan ja kokevat riittämättömyyttä
Raamatussa kuvataan sellaisia äitiyden piirteitä, joita ei mielellään näkisi, ja syyllisyydentunteet ovat aina olleet äideille tuttuja, sanoo raamatuntutkija Outi Lehtipuu.
Rakkautta, kipeitä menetyksiä, häikäilemätöntä vallankäyttöä, lapsettomuuden aiheuttamaa häpeää. Kaikkea tätä raamatuntutkija Outi Lehtipuu on löytänyt perehtyessään Raamatun äiteihin.
– Raamatussa kuvataan myös sellaisia äitiyden piirteitä, joita ei mielellään näkisi. Siellä on Rebekka, joka asetti toisen lapsensa toisen edelle. On myös vastine nykyajan jääkiekkoäideille: Jeesuksen opetuslasten Jaakobin ja Johanneksen äiti, joka häikäilemättä pyrki edistämään omien lastensa etua. Herodias puolestaan käytti tytärtään välikappaleena taivutellakseen miehensä tahtoonsa, Lehtipuu kertoo.
Usein äidinrakkauden sanotaan olevan pyyteetöntä.
– Höpöhöpö, Lehtipuu sanoo.
– Pienen lapsen rakkaus vanhempiinsa on pyyteetöntä. Lapsi ei valikoi eikä pelaa. Hän on lojaali vanhemmilleen, ansaitsevat nämä sitä tai eivät. Sen sijaan äidit kyllä osaavat käydä kauppaa ja käyttää valtaa.
Äidit ovat tärkeitä poikiensa vuoksi
Äidit kuvataan Raamatussa aina suhteessa lapseen, tarkemmin sanottuna poikaan. Äidit ovat tärkeitä, koska heidän poikansa ovat tärkeitä. Kiinnostuksen kohteena eivät ole naisten tarinat, vaan Israelin historian suurmiehet.
Outi Lehtipuun kirjassa Raamatun äidit – sivustakatsojista päähenkilöiksi esitellään sellaisia tuttuja äitejä kuin Eeva, Saara ja Maria, mutta myös äitejä, jotka sivuutetaan Raamatussa maininnoilla ja joista kaikista ei tiedetä edes nimeä.
Raamatun äideistä varhaisimmat elivät paimentolaiskulttuurissa, myöhäisimmät antiikin Rooman kaupungeissa. Aikajänne on noin tuhat vuotta. Lehtipuun mukaan yhteistä näiden äitien elämänpiirille on ainakin se, että sukupuolten tehtävät ja roolit olivat vahvasti eriytyneitä. Silloin äitien vastuulla olivat asiat, joista nykyisin huolehtivat molemmat vanhemmat.
Rebekan mielenkiinto siirtyi selvästi miehestä poikaan, ja hän käytti miestään hyväkseen ajaakseen poikansa Jaakobin etua.
– Outi Lehtipuu
– Raamatun ajan maailmassa naisen tehtävä oli äitiys. Oikeastaan vasta luostarilaitos 300-luvulta lähtien antoi naisille mahdollisuuden muuhun kuin avioliittoon ja äitiyteen, Lehtipuu arvioi.
– Sellaista liikkumatilaa Raamatun äidit eivät olisi voineet kuvitellakaan. Heille avioliitto tarkoitti lasten synnyttämistä. Lapsettomuus oli iso ongelma ja häpeä. Toisaalta synnyttäminen oli tuon ajan oloissa aina hengenvaarallista. Se olikin naisten yleisin kuolinsyy. Luotettavaa ehkäisyä ei ollut, joten jos hedelmällisessä iässä oleva nainen ei ollut raskaana, hän luultavasti imetti.
Lapsettomiksi jääneiden tarinat eivät välity
Koti oli Raamatun äitien työpaikka. Poikkeus on Lyydia, Apostolien teoissa mainittu vauras purppurakauppias.
– Nykyajan työssäkäyviä äitejä saattaisi kiinnostaa, kuinka Lyydia yhdisti lapsenhoidon ja työn. Toisaalta hän on varmaan ollut niin hyvätuloinen, että hänellä on ollut varaa pitää palvelijoita huolehtimassa lapsistaan ja kodistaan, Outi Lehtipuu miettii.
Niin sanotut ruuhkavuodet ovat nykyajan ilmiö, mutta Lehtipuun mukaan erilaiset syyllisyyden- ja riittämättömyydentunteet ovat olleet kaikkina aikoina äideille tuttuja.
– Raamatun äideistä syyllisyyden kanssa on varmaan kamppaillut esimerkiksi Jeesukselta apua hakenut, nimetön kanaanilainen nainen. Hänestä ei tiedetä muuta, kuin että hänen tyttärensä oli sairas. Tuohon aikaan sairauden ajateltiin olevan seurausta synnistä tai pahoista teoista. Voin kuvitella, kuinka äiti on miettinyt, että mitä pahaa hän on tehnyt, kun hänen lapsensa ei ole terve.
Raamatussa on useampiakin kertomuksia naisista, jotka eivät ole saaneet lasta. Tunnetuimpia ovat Vanhan testamentin Saara ja Uuden testamentin Elisabet.
– Ensin voisi ajatella, että heissä on samastumispintaa lapsettomuudesta kärsiville. Mutta nämä Raamatun kertomukset päättyvät aina onnellisesti niin, että nainen lopulta synnyttää pojan. Kuitenkin silloinkin on varmasti ollut naisia, jotka jäivät lapsettomiksi. Heidän tarinansa eivät Raamatusta välity, Lehtipuu sanoo.
Marian mahdoton poika
Outi Lehtipuu kertoo yllättyneensä siitä, että kun Raamatun äitejä tarkasteli lähemmin, monesta heistä löytyi vastenmielisiä piirteitä. Varsinkin Vanhassa testamentissa äitiydestä näytetään molemmat puolet, äideistä löytyy niin hyvää kuin pahaa. Ja vaikka äidit ovat sivuhenkilöitä, heidän tunteitaan ja ajatuksiaan saatetaan kommentoida.
– Uudessa testamentissa ainoa henkilö, josta sen kirjoittajat oikeastaan ovat kiinnostuneita, on Jeesus. Maria on kyllä tärkeä hänen äitinään, mutta ongelmana on se, että Mariasta on tehty niin epäinhimillinen kiiltokuva, että häneen on vaikea samastua.
Lehtipuu löysi Mariasta myös toisenlaisen ulottuvuuden: Maria ei ymmärrä mahdottomalta tuntuvaa poikaansa eikä poika vaikuta juuri piittaavan äidistään.
– Nykyäänkin on paljon aikuisia lapsia, jotka ovat katkaisseet välit vanhempiinsa tai ottavat heihin yhteyttä vain silloin, kun tarvitsevat rahaa.
Marian poika tunnetusti koki väkivaltaisen kuoleman. Lehtipuu muistuttaa, että lapsen menettäminen yleensäkin on Raamatussa iso teema. Moni poika kuolee ennen äitiään.
– Eräänlainen vastakertomus on Saaran ja Iisakin tarina. Iisak etsi itselleen vaimon vasta äitinsä Saaran kuoltua. Hän oli nelissäkymmenissä, mikä siihen aikaan oli poikkeuksellisen myöhäinen ikä perheen perustamiseen.
Äitikin voi olla vamppi – tai vamppikin voi olla äiti.
– Outi Lehtipuu
Asetelma houkuttelee pohtimaan Iisakin toiminnan taustoja: Oliko äidin ja pojan suhde niin tiivis, ettei siihen mahtunut vaimoa? Oliko siinä jonkinlaista takertumista? Oliko Saarasta tullut ylihuolehtiva, kun Iisak lapsena täpärästi välttyi kuolemalta?
– Minä ajattelen, että Iisak oli vähän rassu, jonkinlainen peräkamarin poika. Hänen vaimonsa Rebekka taas oli vahva nainen, joka vehkeili suosikkipoikansa Jaakobin hyväksi ja vei miestään kuusi–nolla.
– Iisakin ja Rebekan liitto oli aluksi onnellinen, mutta minusta tuntuu, että vuodet tekivät tehtävänsä. Rebekan mielenkiinto siirtyi selvästi miehestä poikaan, ja hän käytti miestään hyväkseen ajaakseen poikansa Jaakobin etua.
Lehtipuu huomauttaa, että samoin kävi Batseballe. Hänet muistetaan yleensä ihanana naisena, johon kuningas Daavid rakastui. Vuosien kuluttua hänen ja Daavidin suhde oli viilentynyt, ja Daavidin vuodetta lämmitti palvelustyttö. Silti Batseba ei epäröinyt suostutella Daavidia jättämään valtaistuinta pojalleen Salomolle.
– Se, että nainen asettaa lapset etusijalle elämässään eikä enää tunne seksuaalista mielenkiintoa miestään kohtaan, on tuttu tarina nykyäänkin, Lehtipuu sanoo.
Äiti vastaan huora
Raamatulla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia siihen, miten äitiyttä ja naiseutta on määritelty ja hahmotettu. Lehtipuun mukaan Raamatun vaikutus näkyy esimerkiksi siinä, että äidit on totuttu näkemään jotenkin ihanteellisina ja eteerisinä hahmoina, jotka eivät ole lihaa ja verta.
Äidin seksuaalisuus on ollut tabu viime vuosikymmeniin asti.
– Esimerkiksi Eevaa pidetään yleensä vain viettelijänä, joka houkutti viattoman miehen syntiin. Hän oli kuitenkin kaikkien elävien äiti. Äitikin voi olla vamppi – ja vamppikin voi olla äiti.
– Eevan vastakohdaksi kirkko tarvitsi synnittömän Marian. Ja vielä nykyisinkin vastakkainasettelu äidin ja huoran tai hyvän ja pahan naisen välillä elää länsimaisessa kulttuurisessa kuvastossa erittäin vahvana.
Tee testi: Tunnetko Raamatun oudot äidit?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Hyvät äidit laulavat hyvien biisien mukana automatkoilla” – Näyttelijä Nora Raikamon esittämä Tiktak-klovni on äiti ja usein hyvin väsynyt
Hyvä elämäRed Nose Company on Vuoden teatteri 2023.
.jpg)
