Kai Sadinmaa on työskennellyt muun muassa hautausmaapappina Malmilla.
Kai Sadinmaa menetti pappisoikeutensa puoleksi vuodeksi – rangaistus vei yöunet: ”Kirkon pitäisi antaa minulle palkinto eikä erottaa”
Helsingin tuomiokapitulin mukaan Kai Sadinmaa on levittänyt näkemyksiä, jotka ovat kirkon tunnustuksen ja pappislupauksen vastaisia. Jos Sadinmaa ei peru puheitaan, hän menettää pappisoikeutensa pysyvästi.
Helsingin tuomiokapituli päätti keskiviikkona 20. tammikuuta, että Kai Sadinmaa, 56, menettää pappisoikeutensa puoleksi vuodeksi. Sadinmaa on työskennellyt muun muassa Malmin seurakunnan hautausmaapappina.
Kapitulin mukaan Sadinmaa on levittänyt useita papille sopimattomia käsityksiä saarnassaan, blogikirjoituksissaan, radio-ohjelmissa ja sosiaalisessa mediassa. Kapitulin tiedotteessa todetaan, että erityisesti Sadinmaan pappeutta ja ehtoollista koskevat näkemykset ovat johtaneet ”kirkollisen yhteyden katkeamiseen”.
Sadinmaa totesi saarnassaan Viikin kirkossa lokakuussa 2020, että pappeus tulisi ymmärtää ”ainoastaan työnjakokysymyksenä eikä erillistä papiksi vihkimistä tarvita”. Samassa yhteydessä Sadinmaa kehotti ihmisiä viettämään ehtoollista ilman pappeja. Kapitulin mukaan nämä käsitykset ovat luterilaisen kirkon tunnustuksen vastaisia.
Kapituli tuomitsee myös sen, että Sadinmaa julkaisi elokuussa 2020 kirjoituksen, jossa tämä kehotti kolmen muun papin kanssa luterilaisen kirkon jäseniä ja työntekijöitä hylkäämään piispat hengellisinä paimenina, elleivät piispat ”tee parannusta”. Parannuksenteolla Sadinmaa kumppaneineen tarkoitti, että piispat alkaisivat yksimielisesti kannattaa samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä avioliittoon ja pyytäisivät anteeksi, että ovat ”jarruttaneet tasa-arvoisen avioliiton hyväksymistä”.
Kapitulin mukaan Sadinmaa toimi kehotuksessaan pappislupauksensa vastaisesti. Sadinmaa on sittemmin toistanut radiossa ja sosiaalisessa mediassa kehotuksensa hylätä piispat.
Tuomiokapitulin mukaan ”kristitty voi hyvin toimia sellaisessa uskonnollisessa yhteisössä tai kirkkokunnassa, joka ei vihi erityiseen pappisvirkaan, joka toteuttaa maallikkoehtoollista ja joka ei tunnusta pappeja kaitsevaa piispanvirkaa”, mutta kyseiset ratkaisut eivät sovi yhteen Suomen luterilaisen kirkon tunnustuksen kanssa.
Kapituli tuomitsee myös muun muassa sen, että Sadinmaa on vaatinut kirkkoa luopumaan vanhurskauttamisopista ja sanonut, että luterilaisiin tunnustuskirjoisin kuuluva Augsburgin tunnustus edustaa ”pelon ja vihan uskontoa”.
Kapituli kehottaa Sadinmaata pohtimaan puolen vuoden harkinta-aikanaan, haluaako hän ”perua kirkon tunnustuksen vastaisen opetuksensa ja kieltää kehotuksensa ja osoittaa tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa”. Jos Sadinmaa ei kuuden kuukauden sisällä eroa itse pappisvirasta tai osoita tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, kapituli määrää hänet menettämään pappisvirkansa pysyvästi.
Tuomiokapituli päätti Sadinmaan rangaistuksesta yksimielisesti. Päätöksen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
Tuntuu, että minun pitäisi muuttua toiseksi ihmiseksi, jotta voisin olla kirkossa. Miksi he eivät voisi nähdä minun arvoani tällaisena?
Tuomiokapitulin päätös ei yllättänyt Kai Sadinmaata.
– Veikkasin, että puolen vuoden sanktio tulisi. Merkit viittasivat siihen, hän sanoo.
– Huomaan, että kyllä se minut surulliseksi veti. Yöunet jäivät vähiin. Heräilin pohtimaan asiaa.
Sadinmaa kertoo ymmärtävänsä, että kapituli voi erottaa papin virastaan tällaisin perustein. Hän pitää päätöstä kuitenkin kohtuuttomana.
– En minä näitä asioita ole niin johdonmukaisesti ajanut. Nämä ovat olleet yksittäisiä juttuja. Jos olisin rummuttanut näitä asioita pitkään, se olisi eri asia.
Sadinmaa huomauttaa, että monella muullakin papilla on kirkon opetuksesta poikkeavia ajatuksia. Hän ajattelee, että kirkko sahasi omaa oksaansa, kun päätti erottaa hänet papinvirasta.
– Ihmettelen, miten kirkolla on varaa tällaiseen. En halua nostaa omaa häntääni, mutta tiedän, että olen saanut ajatuksilleni paljon vastakaikua niiltä ihmisiltä, jotka ovat vieraantuneet kirkosta ja kristinuskosta. Kirkon pitäisi antaa minulle palkinto eikä erottaa.
Sadinmaa ei usko, että erottamispäätös johtui hänen teologisista näkemyksistään. Hän uskoo, että tuomiokapituli etsimällä etsi syytä erottaa ”häirikön, joka astuu kirkon johtajien liikavarpaille”.
– Tämä on arvovaltakysymys. Nyt kapituli sai kasattua sopivan kokonaisuuden, että he saivat syyn erottaa minut.
Sadinmaan mukaan monet hänen lausuntonsa ja tempauksensa, joista tuomiokapituli laittoi hänet tilille, ovat performansseja. Hän pitää itseään yhtä paljon taiteilijana kuin pappina.
– Minun esitystapani on kärjistävä. Se on osa taiteilijuuttani. Koen, että se on palvelusta kirkolle. Yritän pitää kirkon asiaa elävänä. Kirkko, joka omistaa totuuden, on kuollut kirkko.
Jos Sadinmaa ajattelee, että erillisiä virkaan vihittyjä pappeja ei tarvita, miksi häntä harmittaa, että kirkko erotti hänet papinvirasta?
– On se kuitenkin yhteisöstä ulos sulkemista. Minut vihittiin papiksi vuonna 1994, ja olen siitä lähtien ollut osa tätä yhteisöä, hän vastaa.
– Tässä tulee vähän sama tunnelma kuin mitä tulisi, jos eroaisi pitkästä parisuhteesta. Toisaalta voi kokea suunnatonta vapautumista, mutta toisaalta surua. Kaiken historian joutuu käymään läpi. Miksi olen alkanut papiksi? Miksi olen taistellut niin pitkään tässä kirkossa?
Sadinmaa ei osaa vielä sanoa, aikooko hän irtisanoutua lausunnoistaan, joita tuomiokapituli pitää kirkon tunnustuksen ja pappislupauksen vastaisina. Hän kertoo olevansa valmis keskustelemaan asiasta tuomiokapitulin kanssa.
– Mutta en minä voi vain perua puheitani. Tällä hetkellä tuntuu, että minun pitäisi muuttua toiseksi ihmiseksi, jotta voisin olla kirkossa. Miksi he eivät voisi nähdä minun arvoani tällaisena? Sadinmaa pohtii.
– Tässä on nyt puoli vuotta aikaa miettiä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pappisoikeutensa menettänyt Kai Sadinmaa kertoo uudessa kirjassa kapinastaan, lapsuudestaan ja pasifisti Arndt Pekurisesta – ”Pappeus oli pitkään minulle sekä siunaus että suuri taakka”
HengellisyysUlkopuolisuuden tunne ja auktoriteettikammo ovat seuranneet Kai Sadinmaata lapsuudesta saakka. Niiden vuoksi sopeutuminen kirkolliseen vallankäyttöön on ollut hänelle hankalaa.
