Näyttelijä Lassi Alhorinne on kirjoittanut monologinäytelmän, joka pohjautuu Kai Sadinmaan elämään ja teoksiin. Kuva: Justus Mättö.
Pappisoikeutensa määräajaksi menettäneestä Kai Sadinmaasta syntyi näytelmä, jossa myös konservatiivi ja koira pääsevät ääneen
Lassi Alhorinne innostui Kai Sadinmaan räväkästä kirjasta jo vuosia sitten. Hänestä Sadinmaa hakee toiminnallaan yhteyttä.
Helsingin KokoTeatterissa saa elokuun alussa kantaesityksensä näytelmä, joka perustuu pappi Kai Sadinmaan teoksiin ja elämään. Kymmenen kohtausta kirkossa -monologinäytelmässä esiintyy näyttelijä Lassi Alhorinne, joka on myös kirjoittanut näytelmän. Esitystä on valmisteltu jo pitkään, mutta koronatilanteen vuoksi sitä päästään esittämään vasta nyt.
Alhorinne tapasi Kai Sadinmaan 2000-luvun alussa Kajaanissa. Vuosia myöhemmin hän innostui tämän kirjoittamasta Kymmenen käskyä kirkolle -kirjasta.
– Opetin silloin teatteria kansanopistossa Lahdessa. Luin kirjaa oppilaille, sillä siinä oli niin napakkaa tekstiä. Teos vaikutti roisilta ja provokatiiviselta, mutta ei se asia niinkään kiinnostanut minua, vaan ne lauseet. Luin kirjaa ääneen ja ajattelin, että tästä olisi hauska tehdä esitys.
Myöhemmin Alhorinne ja Sadinmaa tutustuivat paremmin ja Alhorinne heitti ajatuksen näytelmän tekemisestä. Hän halusi tuoda siihen muutakin kuin yhden kirjan teemoja.
– Nopea paatos ei kanna pitkälle. Aloin perehtyä Sadinmaan muuhun tuotantoon, esimerkiksi Malmin hautausmaasta kertovaan Kuolleiden kirjaan. Siinä on isoja ja kauniita filosofisia ajatuksia, siellä ei enää vain rakkikoira räyhää. Se oli mielenkiintoisempaa.
Alhorinne myös haastatteli Sadinmaata näytelmää varten.
– Pääsimme aika ikimuistoisiin tilanteisiin. Tuli luottavainen tunne, hänen kanssaan kehtasi puhua ääneen intiimeistäkin asioista.
Kaikkivaltiaan repliikkejä oli vaikea kirjoittaa
Näytelmässä ei ole muita näyttelijöitä kuin Lassi Alhorinne, mutta hahmoja on muitakin kuin Kai Sadinmaa. Esityksessä nähdään muun muassa konservatiivikristitty, joka yrittää elää Raamatun mukaan, kreikkalainen vapaustaistelija Mikis Theodorakis sekä Sielu-koira, jota esittää Alhorinteen koira Bobik.
Kaikkivaltiaalle piti antaa potkut, sillä kaikki mitä hän sanoi, tuntui naiivilta.
Alun perin mukana oli itse Kaikkivaltiaskin, mutta lopullisessa versiossa Hän ei ole ainakaan käsikirjoituksessa mukana.
– Kaikkivaltiaalle piti antaa potkut, sillä kaikki mitä Hän sanoi, tuntui naiivilta. Enhän minä voi kirjoittaa, mitä Jumala sanoisi, Alhorinne perustelee.
Se, että näyttelijä tekee esityksen elävästä ihmisestä ja vieläpä sellaisesta, jonka tuntee, on poikkeuksellista.
– Se on tosi ärsyttävää! Kaitsu oli seuraamassa läpimenoa, ja mietin koko ajan, mitä hän ajattelee. Olin varma, että hän on pettynyt, kun olen saanut vapaat kädet, mutta ei hän ollut.
Taiteilijan vapautta Lassi Alhorinne on käyttänyt muun muassa tuodessaan esitykseen erilaisia ääniä ja näkökulmia. Ei Sadinmaakaan ole hänen tulkintansa mukaan yksioikoisen kapinallinen ja räyhäkäs. Se tulee ilmi esimerkiksi siinä tavassa, jolla Sadinmaa puhuu hautausmaan puista.
– Puujuttu paljasti, että hän hakee jonkinlaista yhteyttä. Kun hän tappelee piispan kanssa, näen siinä koko ajan kaksi poikaa, jotka etsivät yhteyttä toisiinsa. Sitähän me kaikki teemme koko ajan.
Kai Sadinmaa. Kuva: Esko Jämsä.
Performanssissa olemme itse kukin
Kai Sadinmaa menetti pappisoikeutensa tammikuussa puoleksi vuodeksi. Helsingin tuomiokapituli aikoo käsitellä hänen tilannettaan syksyllä.
Osa ihmisistä on pitänyt pappisoikeuksien menettämistä kohtuuttomana: 914 allekirjoittajaa osoitti tukensa Sadinmaalle adressissa, joka luovutettiin Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulille kesäkuussa.
Onko teatteriesitys jonkinlainen kannanotto Sadinmaan puolesta?
– Ei, eikä voi olla. Sadinmaan tilanne kapitulin kanssa on minusta lyhyen ajan kummallinen oire, jossa on kyse jostakin paljon isommasta, vastakkainasettelun ja populistisuuden ajasta, Alhorinne sanoo.
– Ajattelen, että esitys voisi olla minun ohjelmistossani 25 vuotta ja luulen, ettei tilanne kapitulin kanssa ole sama vuonna 2042 tai 2038.
Sadinmaan tapaukseen on liittynyt paljon arvovaltakysymyksiä, kiperiä periaatteellisia kysymyksiä ja draaman aineksia. Mitä kaikkea pappina saa sanoa ja mitä ei? Teatraalisuuttakaan ei ole puuttunut: kun tuomiokapituli käsitteli Sadinmaasta tehtyä valitusta vuonna 2017, hän istui Bulevardilla jalkapuussa. Tuolloin valitus koski sitä, että Sadinmaa oli vihkinyt miesparin avioliittoon.
Viimeisessä läpimenossa huomasin, että melkein jo itsekin niiasin itseni edessä.
Lassi Alhorinne ajattelee, että erilaisissa rooleissa ja performansseissa olemme itse kukin mukana – ei vain Kai Sadinmaa.
– Jos ajatellaan sitä tyyliä, mitä seurakuntayhtymässä on, avokonttorit, huoneet, harmaat betonit, lakikirjat, paperit, viranomaiset, kanslerit ja mitä niitä onkaan. Olen tehnyt kehitysvammaisten rippikoulutyötä ja ollut tekemisissä seurakuntayhtymän kanssa. Kaikenlaista performanssia on! Sadinmaan on yksi.
Roolissa olemista ja jonkinlaista performanssia liittyy myös pappeuteen ylipäätään. Sen Alhorinne huomasi harjoituksissa puettuaan papin vaatteet ylleen.
– Viimeisessä läpimenossa huomasin, että melkein jo itsekin niiasin itseni edessä. Papin asusta tulee voimakas status. Seurakuntalainen tai katsoja näkee papin vallanpitäjänä, ja se on vähän ongelmallista, jos tekee esitystä.
Kymmenen kohtausta kirkossa kantaesitys KokoTeatterissa 2. ja 4. elokuuta 2021 kello 19. Liput Tiketistä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kai Sadinmaa pitää kevään ajan rippikoulua Koko-teatterin näyttämöllä
HengellisyysEntisen papin vuorovaikutuksellisessa esityksessä luvataan palata kristinuskon juurille ja päivittää se tähän aikaan.
