null ”Epätasapainosta on tullut uusi normaali”– psykologi Satu Lähteenkorva kehottaa pitämään enemmän hauskaa ja pomottamaan itseään vähemmän

Psykologi Satu Lähteenkorva palauttaa hyvinvointiohjeiden hämmentämät unohdettujen perusasioiden ääreen.

Psykologi Satu Lähteenkorva palauttaa hyvinvointiohjeiden hämmentämät unohdettujen perusasioiden ääreen.

”Epätasapainosta on tullut uusi normaali”– psykologi Satu Lähteenkorva kehottaa pitämään enemmän hauskaa ja pomottamaan itseään vähemmän

Satu Lähteenkorva kohtaa työssään ihmisiä, jotka huolehtivat enemmän muista kuin itsestään. Toiset kokevat, että asiat eivät ole koskaan tarpeeksi hyvin, jotta niistä voisi nauttia. ”Osa pelkää elämää niin kovasti, että ei uskalla kurottaa sitä kohti.”

Tavallisilla ihmisillä ei ole ollut koskaan yhtä paljon tietoa hyvinvoinnista kuin nyt, mutta se ei näytä auttavan.

– Moni ei tiedosta tai ainakaan arvosta kehonsa ja mielensä rajoja. Jättääkö ihminen kuuntelematta itseään, kun etsii täsmäohjeita syömiseen, liikkumiseen, nukkumiseen ja ihmissuhteisiin? kysyy psykologi Satu Lähteenkorva.

Lähteenkorva suhtautuu varauksella vimmaiseen itsensä ylittämiseen. Sankarikulttuuri keskittyy yksilöön, joka pinnistelee voittoon tai epäonnistuu. Kun muovailee itseään ulkoa omaksutun ihannekuvan mukaan, saattaa päätyä Kelan tilastoihin. Niissä näkyy, että mielenterveydestä johtuvat sairauspoissaolot ovat lisääntyneet pitkään.

– Voi kokeilla monenlaista, kun etsii omaa juttuaan. Kannattaa silti miettiä, kehittääkö itseään, jotta olisi arvostettavampi vai koska asia oikeasti kiinnostaa. Itsensä kehittäminen voimavarojensa kustannuksella on epätervettä.

– On vale, että jokainen voi olla mitä vain. Monesta ihmisestä voi tulla monia eri asioita, mutta ei todellakaan kaikkea.

Lähteenkorvan mukaan moni jättää elämisen väliin ja keskittyy suorittamaan. Kehon ja mielen hälytysmerkkeihin ei reagoida: toistuva päänsärky, univaikeudet, keskittymiskyvyttömyys, pätkivä muisti tai kaiken energian kuluminen työhön voivat tuntua ihan tavalliselta.

– Epätasapainosta on tullut uusi normaali. Ei tahdota myöntää, että ihmiset ovat rajallisia.

Satu Lähteenkorva kokee tulleensa omaksi itsekseen nelikymppisenä.

Satu Lähteenkorva kokee tulleensa omaksi itsekseen nelikymppisenä.

Sopivasti voimaa tuovia ihmisiä

Ensin työ, sitten huvi. Näin moni elää, mutta Satu Lähteenkorva kannustaa aloittamaan joskus huvista. Oikea tasapaino huvin ja hyödyn välillä löytyy, kun ei pomota itseään liian ankarasti.

Lähteenkorva kehottaa miettimään, mikä on itselle sopiva määrä liikuntaa, lepoa ja sosiaalisia suhteita missäkin elämäntilanteessa. Tiiviin työputken tai vaikka sairastelun aikana määrä voi olla erilainen kuin muulloin.

Lähteenkorva tajusi itse vasta lähes nelikymppisenä, että tarvitsee psykologin työn vastapainoksi omaa aikaa ja hiljaisuutta. Herättäjä oli silloin kahdeksanvuotias poika Iisak, joka eräänä lauantaina kysyi: ”Äiti, olisikohan hyvä, jos saisit olla monta tuntia yksin?”

Sosiaalinen tasapaino sisältää sopivan määrän voimia tuovia ihmisiä. Energiaa vieviä kannattaa tavata mahdollisimman vähän.

Yhteenkuuluminen on ihmisen voimakkain tarve.

Lähteenkorva arvostaa suuresti ystäviä, jotka eivät halveksi hitautta, heikkoutta tai keskeneräisyyttä. Hän on nähnyt kymmeniä kertoja, kuinka masentunut on parantunut pikavauhtia löydettyään ystävän.

– Se on vavahduttavan kaunista. Yhteenkuuluminen on ihmisen voimakkain tarve.

– Yhteyden syntyminen vaatii, että molemmilta puolilta kurotetaan toista kohti. Jos yksi rakastaa, mutta toinen ei koe olevansa rakkauden arvoinen, mitään ei välttämättä mene läpi. Joskus ihminen on niin rikki, ettei jaksa tulla yhtään vastaan. Silloin merkitsee valtavasti, jos toinen pysyy uskollisesti vieressä.

Lähteenkorva neuvoo tapaamaan kasvokkain, jos vain mahdollista. Aivotutkimus näyttää, että toisen kanssa oleminen lisää ihmisen mielihyvähormoneja, mitä ei juurikaan tapahdu, jos toinen kohdataan sosiaalisessa mediassa.

Muita tarvitseva puolemme on monella jäänyt varjoon

Moni ihminen on kasvanut toispuoleiseksi. Satu Lähteenkorva kannustaa tunnustelemaan, miltä oma kuihtunut puoli tuntuu. Sieltä voi löytyä jotain tärkeää.

– Tulen viisilapsisesta perheestä, jossa jokainen sai yhden harrastuksen. Olin kiinnostunut urheilusta, mutta minulle annettiin piano ja sanottiin, etten ole urheilullinen. Voi mikä riemu, kun nelikymppisenä vedin ensimmäistä kertaa lenkkarit jalkaan!

Liikuntaherätyksen jälkeen Lähteenkorvasta tuli myös elintapa-asiantuntija, joka on esimerkiksi antanut urheilijoille psyykkistä valmennusta ja toiminut Ylen Vaakakapinan psykologina.

Monella on oman persoonan muita tarvitseva osa jäänyt varjoon. Suomessa on perinteisesti arvostettu reippautta ja itsenäisyyttä. Kasvatustyylin tuloksena on joukoittain vahvuuteen sairastuneita, jotka pyrkivät pärjäämään yksin, koska eivät halua vaivata muita. He tunnistavat muiden tarpeet paremmin kuin omansa ja tuntevat syyllisyyttä, elleivät vastaa niihin.

Myös Lähteenkorva kuului heihin. Hän kuunteli työssä ja vapaa-ajalla muita, mutta ei avautunut itse kenellekään. Sulkeutuminen esti aidon yhteyden muiden kanssa.

– Tunsin itseni ulkopuoliseksi, vaikka ympärilläni oli aina ihmisiä. Usko pelasti minut. Kipeimpinäkin vuosina tiesin, että Jumala näkee ja kuulee minut sellaisena kuin olen.

– Jos on sairastunut vahvuuteen, ainoa tie tulla tasapainoisemmaksi on uskaltaa tarvita muita. Ihminen oppii tarvitsemaan vain olemalla tarvitseva. Riittää, jos rinnalla on yksi hyväntahtoinen ihminen.

Lähteenkorva kysyy asiakkailtaan, mikä on pahinta, mitä avun pyytämisestä voi seurata. Että ystävä yllättyy? Hän neuvoo opettelemaan pyytämistä ensin pienissä, sitten isommissa asioissa.

Ihminen tarvitsee vaihtelua ja monia rooleja

Mitä teet paljon? Minkä parissa kehosi tai mielesi työskentelee usein? Millaisessa roolissa olet useimmiten?

Satu Lähteenkorvan mukaan yksipuolinen tekeminen on ihmiselle aina haitaksi. Vaikka työtään tai harrastustaan rakastaisi kuinka, niin liika on liikaa.

Jos tekee abstraktia työtä asiantuntijana, kehittäjänä tai esimiehenä, on vaikea nähdä, milloin on tehnyt tarpeeksi.

Moni ymmärtää tarvitsevansa istumatyön vastapainoksi liikettä, mutta harvempi tunnistaa, mikä auttaisi palautumaan psyykkisesti.

– Jos tekee abstraktia työtä asiantuntijana, kehittäjänä tai esimiehenä, on vaikea nähdä, milloin on tehnyt tarpeeksi. Asioiden konkreettinen aikaansaaminen tyynnyttää ja tyydyttää mieltä, joten selkeä käsillä tehtävä työ on palauttavaa.

– Kun työ on täynnä vastuullisuutta ja ongelmanratkaisua, on tosi tärkeää olla vapaalla edes puolisen tuntia täysin vastuuton ja hyödytön. Tämä on monelle vieras ajatus. Kun sanon näin luentosalissa, kolmasosa tuijottaa hölmistyneenä.

Lähteenkorva tarkentaa, että vastuuttomuus ei merkitse edesvastuuttomuutta. Se tarkoittaa sitä, että aina ei tarvitse töiden jälkeen vastata ruoasta, pyykistä, lapsista tai mistään. Voi vaikka istua puiston penkille ja katsella pilviä – tai tehdä jotain ihan muuta.

– Monelle vastuuttomuus tarkoittaa illan Netflix-hetkeä. Itselleni palauttavinta katsottavaa on todella kepeä sarja, jossa kaksi ihmistä vain ihastuu ja pitää toisiaan kädestä. En halua pohtia töiden jälkeen dramaattisia asioita.

Mielihyvää tuottavat asiat ovat suunnannäyttäjiä

Satu Lähteenkorva pyytää usein ihmisiä listaamaan voimakasta mielihyvää tuottavia asioita. Ne voivat olla pieniä, kuten hänelle tärkeä ”tummapaahtoinen aamuhetki” hyvän kahvin kera tai suurempia, kuten haave oppia purjehtimaan.

– Kohtaan ihmisiä, jotka ohittavat itsensä koko elämänsä ajan. Jotkut huolehtivat muista, toiset kokevat, että heillä on aina jotain liian vähän, jotta he voisivat nauttia. Osa pelkää elämää niin kovasti, että ei uskalla kurottaa sitä kohti.

Lähteenkorva on yhä uudestaan nähnyt, ettei ulkoisen yltäkylläisyyden keskeltä välttämättä löydy tyytyväistä ihmistä. Jos toteuttaa muiden haaveita ja hankkii muiden arvostamia asioita, ne eivät tuo tyydytystä. Omannäköinen elämä tuo, vaikka se näyttäisi ulkopuolisista vaatimattomalta.

Lähteenkorva kannustaa unelmoimaan, vaikka muut eivät haaveiden kohteita ymmärtäisikään.

– Mielihyvää tuottavat asiat ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä. Kannattaa mennä niitä kohti. 

Hyvinvoinnin kulmakivet

1. Balanssi: Ihminen tarvitsee fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista tasapainoa.

2. Suhde: On tärkeää tuntea itsensä ja tykätä siitä, millainen on. Pitää auttaa itseään, jotta voi auttaa myös muita.

3. Variaatio: Elämässä ei pidä olla liikaa yhtä ja samaa. Vaihtelu virkistää.

4. Teot: Kannattaa miettiä, mitkä asiat tuottavat itselle syvää mielihyvää. Saisiko niille järjestettyä aikaa muulloinkin kuin lomalla?

Lähde: Satu Lähteenkorva: Terveesti tasapainossa. Viisas elämä 2020.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi