Naatus: Mielenterveysongelmat tappavat siinä missä koronakin – niitä ei vain laiteta korona-exceliin
Koronakuolemien ohella pitää puhua tulevaisuudesta. Kuinka saamme nykyiset 15–25-vuotiaat pandemiavuosista läpi terveinä, koulutettuina ja sosiaalistettuina?
Vuosi sitten maailma meni sekaisin, eikä loppua ole näkyvissä.
Se tiedetään kuitenkin, että kaikki eivät selviä tästä epidemia-ajasta hengissä, eivät vauriotta, eivät ilman suuria taloudellisia, henkisiä ja sosiaalisia menetyksiä.
Maailma on muuttunut, eikä enää koskaan ole sitä elämäntapaa ja kulttuuria, jonka tunsimme vielä vuosi sitten. Ei ole enää niitä ihmisiä, joita silloin olimme.
Tämä epidemia-aika on globaalimpi kriisi kuin mikään satoihin vuosiin. Lähes kaikki voivat seurata minkä tahansa toisen maailmankolkan taistelua saman viruksen kanssa. Ennen kuoltiin ruttoon tai sotaan paikallisesti, mutta välimatkojen hitaus ja viestinnän puute katkaisivat reitit ennen kuin kuvat, sanat ja virukset ehtivät joka kylään.
Kaipaan syvällistä ja vakavaa keskustelua siitä, mitä tästä kaikesta seuraa. Onneksi se alkaa pikkuhiljaa viritä.
Uskonnonfilosofi Sami Pihlström on yksi aktiivisista. Hänen katseensa on Etiikka-lehden 4.3. julkaistussa kirjoituksessa tiukasti koronakuolemien estämisessä. Viesti on kuin suoraan politiikan iltakoulusta, jonka jänne on valtuustokauden mittainen.
Pihlström vähättelee nuorten ja nuorten aikuisten elämää puhumalla lähinnä harrastuksista, vaikka mitä luultavimmin on perillä kriisin aiheuttamista mielenterveysriskeistä ja rajoituksista, joista seuraa opiskelujen katkeamista, elämänriittien puuttumista, työllisyysvaikeuksia ja sosiaalistumiseen liittyviä ongelmia. Hän ei uhraa aikaansa sen pohtimiseen, mitä tästä kaikesta seuraa. Kaiken kaikkiaan filosofin pohdinta vaikuttaa varsin lyhytnäköiseltä.
Lama-ajasta tiedämme, että vielä tänä päivänä maksamme niitä kuluja, joita silloin kerrytettiin.
Koronakuolemien tuijottamisen lisäksi tarvitaan tiukkaa arviota, tutkimusta ja johtopäätöksiä siitä, miten nykyiset 15–25-vuotiaat selviävät näistä vuosista jotenkuten terveinä, koulutettuina ja normaalisti sosiaalistettuina.
Lama-ajasta tiedämme, että vielä tänä päivänä maksamme niitä kuluja, joita silloin kerrytettiin. Perheiden vaikeuksista ja nuorten mielenterveysongelmista seuraavat kuolemat ja pysyvät vauriot työuriin ja koko yhteiskuntaan näkyvät viiveellä.
Kukaan ei vielä osaa sanoa, mikä tässä tilanteessa on viisainta, mutta sitä pitää yrittää selvittää. Eikä vastuu voi olla vain hallituksella. Se että filosofi kuittaa nämä ongelmat jokseenkin vähäisinä kysymyksinä, tuntuu erikoiselta. Mielenterveysongelmat tappavat siinä missä koronakin. Niitä ei vain laiteta korona-exceliin.
Pihlström ohittaa myös sen, että maailman sivu ihmiset ovat uhrautuneet toistensa puolesta. Tiedän lukemattomia riskiryhmiin kuuluvia, jotka ovat valmiit riskeeraaman oman terveytensä nuorten ja nuorten aikuisten vähän vapaamman elämän puolesta.
Samoin tiedämme historiasta, että vanhemmat ovat tiukan paikan tullen olleet valmiit vaarantamaan henkensä lastensa puolesta. Myös suomalaisen kulttuurin ydintä on myyttinen uhrautumiskertomus, johon Pihlström myös itse osaltaan linkittyy Tuntematonta sotilasta lainatessaan.
Vasta kymmenien vuosien päästä nähdään, miten näistä vuosista selvittiin ja mitä meille tapahtui. Se on kuitenkin varmaa, että pelkät koronakuolemat eivät ole tämän tarinan ainoa ja suurin teema.
Kirjoittaja on viestijä, kestävyysjuoksija ja kirkon uskollinen palvelija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Naatus: Lapsi kasvatetaan kiitoksella, mutta opiskelija saa tuntea olevansa taakka
PuheenvuorotKultamitalisti Topi Raitanen muistutti voittojuoksun jälkeen, että motivaatio ei lisäänny vittuilemalla.
