Kajas: Vanhemmat kysyvät usein, suosittelenko lapselle huippu-urheilijan uraa – näin vastaan

Kajas: Vanhemmat kysyvät usein, suosittelenko lapselle huippu-urheilijan uraa – näin vastaan

Matkalla mestariksi voit valita ilon tai 10 000 tuntia harjoittelua.

Asioita toistamalla niistä tulee tottumus, sitten taipumus, taipumuksesta asenne ja lopulta elämäntapa. Siinä yksinkertaistettu tie oppimiseen ja ehkä menestykseenkin.

Konkretiaa kaipaavalle lisättäköön, että eräiden tutkimusten mukaan mestariksi voi tulla harjoiteltuaan tavoiteltua asiaa 10 000 tuntia. Myytti tai ei, valtava määrä sitoutumista, osaamista, resursseja, rohkeutta ja priorisointia tarvitaan tullakseen mestariksi. Sitten on vielä geenit, ympäristö ja sattuma, joilla oma sanansa sanottavanaan.

Harrastin taitoluistelua aktiivisesti 20 vuotta. Saavutin Suomen mestaruuksia, kilpailin olympialaisissa ja kolkuttelin MM-kisoissa sijoitusta kympin sakissa. Vaikka en aivan tarkkoja lukuja pysty esittämään, väitän, että tuo 10 000 tuntia täyttyi kohdallani.

Älä aseta lapsesi harrastamiselle mitään tavoitetta.

Monet vanhemmat kysyvät minulta, suosittelenko huippu-urheilijan uraa lapselle. Puolet minusta vastaa kyllä. Urheileminen antoi mainioita eväitä elämäni varrelle. Opin asettamaan tavoitteita, tekemään työtä unelmieni eteen ja hallitsemaan paineita. Näin maailmaa, tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, koin iloja ja pettymyksiä. Kerron kysyjälle myös, kuinka mitalien kiilto päivä päivältä himmenee, sillä juuri pettymykset ovat olleet suurimpia voittojani.

Entä mitä toinen puoli minusta vastaa kysyjälle? Kerron, että huippu-urheilu-uraa ei valita. Se on intohimon sivujuonne, joka valitsee sinut. Jos sinulla on intohimoa, voi luvassa olla menestystä, sillä intohimo lisää tahtoa, joka ruokkii motivaatiota, joka ruokkii oppimista, joka puolestaan ruokkii menestystä jne.

Lisäksi sanon vanhemmalle, että älä aseta lapsesi harrastamiselle mitään tavoitetta. Anna hänen asettaa ne itse, sillä ulkoa liimatut unelmat eivät johda mihinkään hyvään. Jos hän löytää motivaation itsestään, voi hän mahdollisesti saavuttaa mitä vain.

Tärkeimmän asian kerron kysyjälle viimeisenä. Pyydän häntä olemaan onnellinen, jos lapsi löytää ihan minkä tahansa ilon lähteen, kuten esimerkiksi piirtämisen, lukemisen, leipomisen tai trampoliinilla hyppimisen. Lapsi tai aikuinen, jonka silmät loistavat ja joka hädin tuskin saa hengitettyä innostukseltaan, on lahja. Se ilo vie pidemmälle kuin olympialaisiin.


Kirjoittaja on entinen huippu-urheilija ja nykyinen viestinnän ammattilainen, joka harrastaa teologian opiskelua.

Kuka hän on? Lue henkilöjuttu uudesta kolumnistista. 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi