Ex-taitoluistelija Mila Kajas-Virtanen oppii epäonnistumisista – muutama vuosi sitten syvälliset pohdinnat johdattivat hänet yllättävään ratkaisuun
– Minun onneni on ollut sisäsyntyinen valoisa elämänasenne. En palaa pettymyksiin, vaan katson aina eteenpäin, Mila Kajas-Virtanen sanoo. 

– Minun onneni on ollut sisäsyntyinen valoisa elämänasenne. En palaa pettymyksiin, vaan katson aina eteenpäin, Mila Kajas-Virtanen sanoo. 

Ex-taitoluistelija Mila Kajas-Virtanen oppii epäonnistumisista – muutama vuosi sitten syvälliset pohdinnat johdattivat hänet yllättävään ratkaisuun

Mila Kajas-Virtanen pysähtyi miettimään, mikä kiinnostaisi häntä kaikkein eniten, ja päätyi opiskelemaan teologiaa. Nyt hän aloittaa Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina.

Menkää muualle tekemään niitä piruettejanne!

Koulupojan huudahdus on jäänyt lähtemättömästi Mila Kajas-Virtasen mieleen. Viisivuotias tyttö oli seurannut vanhempaa sisartaan lahtelaisen omakotitalon takapihalla sijaitsevalle vaatimattomalle kentälle, missä aloittelevat taitoluistelijat taistelivat tilasta jääkiekkoa pelaavien poikien kanssa.

Innokas tyttö ei malttanut lähteä kotiin, vaikka varpaita palelsi luistimissa niin, että hän pidätteli itkua. Harjoittelu jatkui Lahden Taitoluistelijoissa, ja alakoululaisena hän harjoitteli jo kaksi kertaa päivässä.

– Aamun harjoituksiin ehtiäkseni minun piti matkustaa kello 6.20 lähtevällä bussilla, missä jouduin tottumaan työmatkalaisten ihmetteleviin tuijotuksiin.

Kymmenvuotiaana Kajas-Virtanen oli yksi Suomen Taitoluisteluliiton olympiavalmennettavista. Tuolloin asia ei vielä tuntunut tärkeältä, mutta 14-vuotiaana hän päätti, että alkaa harjoitella entistä määrätietoisemmin. Voitontahto oli herännyt kansainvälisissä kilpailuissa ja nuorten mestaruuskilpailuissa, joissa hän oli oman ikäluokkansa kärkeä.

Kun näen nuoren luistelijan itkevän pukuhuoneen käytävällä, sanon hänelle, että kaikella tällä on tarkoitus.

– Muutaman kerran mietin lopettamista, mutta onneksi en lopettanut. Taitoluistelu on tehnyt minusta sen, mitä olen. Noina vuosina rakentui pitkälti koko identiteettini ja se, mitä olen vielä tänä päivänä, Mila Kajas-Virtanen sanoo.

Epäonnistumisen tärkeä oppi

Taitoluisteluvuodet opettivat Mila Kajas-Virtaselle taitoja, joista on ollut hyötyä myöhemmässä elämässä. Sitoutumisen, tavoitteiden asettamisen ja pitkäjänteisyyden lisäksi hän mainitsee epäonnistumisten käsittelyn, jolta yksikään nuori urheilija ei säästy.

Kajas-Virtanen nostaa esiin erityisesti vuoden 1993, jolloin taitoluistelun EM-kilpailut järjestettiin Suomessa. Yksi edustuspaikoista oli varattu suomalaiselle naisluistelijalle.

– Ajattelin, että otan sen paikan, mutta minua ei valittu. Se oli minulle tärkeä oppi, hyvin tärkeä. Olin liian ylpeä ja itsevarma, ja se kostautui, Kajas-Virtanen sanoo.

Nykyisessä työssään Suomen Taitoluisteluliiton viestintä- ja markkinointipäällikkönä Kajas-Virtanen on nähnyt useita samanlaisia tilanteita.

– Kun näen nuoren luistelijan itkevän pukuhuoneen käytävällä, menen lohduttamaan. Sanon, että kaikella tällä on tarkoitus ja sinä tarvitsit nyt tämän epäonnistumisen, vaikka tiedän puhuvani sillä hetkellä kuuroille korville.

Epäonnistuminen EM-kisojen karsinnoissa sai Mila Kajas-Virtasen sisuuntumaan. Siitä lähtien jokainen harjoitus oli askel kohti suurta unelmaa eli seuraavana vuonna järjestettäviä Lillehammerin olympialaisia. Kajas-Virtanen valittiin lopulta olympialaisiin, ja kisat olivat yksi hänen uransa huippukohdista. Hän sijoittui Lillehammerissa kahdenneksitoista.

– Minun onneni on ollut sisäsyntyinen valoisa elämänasenne. En palaa pettymyksiin, vaan katson aina eteenpäin.

Mila Kajas-Virtanen uskoo kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon liittyy myös elämän syvemmän merkityksen pohtiminen.

Mila Kajas-Virtanen uskoo kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon liittyy myös elämän syvemmän merkityksen pohtiminen.

Paluu taitoluistelun pariin 

Mila Kajas-Virtanen lopetti kilpauransa 25-vuotiaana. Kehitys taitoluistelijana olisi vielä jatkunut, mutta voittamisen nälkä oli poissa. Seuraavan vuoden hän kiersi maailmaa taitoluistelun ammattilaisena, joka esiintyi jääshow’n pääroolissa. Sen jälkeen oli työelämän ja perheen vuoro.

– Työelämässä minulle on ollut tärkeää, että pidän siitä, mitä teen. Suurimmaksi osaksi on tuntunut hyvältä lähteä aamulla töihin, hän sanoo.

Jättäessään taitoluistelun Kajas-Virtanen lupasi itselleen, ettei koskaan hankkisi elantoaan lajin parissa. Elämä kuljetti kuitenkin toisella tavalla.

Kajas-Virtanen oli suorittanut markkinoinnin ja viestinnän opintoja luistelu-uransa aikana, ja pitkäaikainen työpaikka löytyi teleoperaattorin palveluksesta markkinoinnin asiantuntijana. Vuonna 2009 Kajas-Virtanen oli vanhempainvapaalla, kun Suomen Taitoluisteluliitto pyysi häntä auttamaan liiton tiedotuksessa ja vuoden 2009 Helsingin EM-kilpailujen viestinnässä. Viestinnän tarve oli kasvanut muun muassa Kiira Korven ja Laura Lepistön menestymisen myötä.

Kajas-Virtanen otti tarjotun tuntityön vastaan, ja sen jälkeen työelämä on jatkunut kokopäiväisenä Taitoluisteluliiton palveluksessa. Nyt työhön kuuluu muun muassa kansainvälisten taitoluistelutapahtumien viestintää ja markkinointia, lajin tietoisuuden kasvattamista sekä Skatingfinland.fi-sivujen päätoimittajan tehtävä.

Temppujen opettaminen lapsille ei riitä

Tämän vuoden alussa Taitoluisteluliitto joutui keskelle kriisiä, kun luisteluseura HSK:n taitoluisteluvalmentaja Mirjami Penttisen epäeettisinä pidettyjä valmennusmenetelmiä puitiin julkisuudessa. Helsingin Sanomien mukaan Penttisen tapaus maksoi liitolle noin 240 000 euroa.

Kajas-Virtanen ei kommentoi tapausta, mutta korostaa vuorovaikutustaitojen merkitystä lasten ja nuorten valmennuksessa. Kilpaluistelijana hän näki lajikulttuurin varjopuolia erityisesti Venäjälle, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan suuntautuneilla harjoitusmatkoillaan, mutta oman valmentajan kanssa suhde pysyi hyvänä.

– Lasten ja murrosikäisten nuorten valmentaja on erittäin vaativassa kasvatusroolissa, jossa ei voi olla vain temppujen opettaja. Valmentajan tehtävänä on lisäksi tukea urheilijan henkistä kasvua ja varmistaa, että hän omalla toiminnallaan auttaa urheilijaa saavuttamaan tämän potentiaalin, Kajas-Virtanen sanoo.

Vielä yhdet onnen kyyneleet

Jätettyään kilpaurheilun Mila Kajas-Virtanen pohti, mitä uusia tavoitteita hänellä voisi olla. Nuoruudessaan hän ei ollut pitänyt juoksemisesta, mutta nyt hän löysi maratonharjoittelun. Se toi juoksuun uutta näkökulmaa.

– Luistelu-urani aikana itkin onnesta pari kertaa. Kolmannet onnen kyyneleet tirautin, kun juoksin maaliin ensimmäisellä maratonillani. Se oli minulle valtava itseni voittaminen.

Viiden maratonin jälkeen systemaattinen juoksuharjoittelu on jäänyt. Varhaiset aamu­lenkit Espoon metsissä ja rantaviivalla jatkuvat pimeimpiä talvikuukausia lukuun ottamatta, mutta tavoitteellisuus ei tunnu enää tärkeältä. Kajas-Virtanen käy myös kuntosalilla ja joogaa.

Nyt teen ensimmäisen kerran jotakin sellaista, missä matka on tärkeämpi kuin se, mikä minusta tulee.

Kahden tyttären vartuttua murrosikäisiksi Kajas-­Virtanen heräsi jälleen pohtimaan, millä tavalla voisi kehittää itseään. Hän etsi netistä erilaisia vaihtoehtoja ja kuulosteli, mikä kiinnostaisi niin paljon, että sitä jaksaisi opiskella työn ­ohessa.

Pohdinta johti teologian perusopintojen suorittamiseen avoimessa yliopistossa, ja tänä syksynä Kajas-Virtanen aloittaa opinnot Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.

– Olen aivan liekeissä. Teologian opiskelu on ollut juuri niin mielenkiintoista kuin olin ajatellut, hän sanoo.

Mila Kajas-Virtanen aloittaa säännöllisesti päivänsä juoksulenkillä, joka vie espoolaiseen lähimetsään.

Mila Kajas-Virtanen aloittaa säännöllisesti päivänsä juoksulenkillä, joka vie espoolaiseen lähimetsään.

Tuttavat ihmettelevät teologian opintoja  

Kertoessaan teologian opinnoistaan tuttaville Mila Kajas-Virtanen on huomannut, ­että ihmisten mielikuvissa kyse ei ole mistä tahansa opinnoista. Moni ihmettelee, miksi hän valitsi juuri tämän alan. Kajas-Virtasella ei ole kysymykseen selkeää vastausta, mutta juuri se tuntuu nyt hyvältä.

– Olen aina ollut elämässäni tavoitteellinen. Nyt teen ensimmäisen kerran jotakin sellaista, missä matka on tärkeämpi kuin se, mikä minusta tulee.

Kajas-Virtanen ei ole kokenut ­uskonnollista herätystä, mutta eri uskonnot ja ihmisten uskominen ovat kiehtoneet häntä läpi elämän. Kouluvuosina uskonto oli englannin kielen ja liikunnan ohessa kiinnostavin oppiaine, ja ylioppilaskirjoitusten reaalikokeessa hän vastasi uskonnon ­kysymyksiin.

Luisteluvuosina uskontoihin liittyvä pohdinta jäi taka-alalle, mutta viime vuosina se on tullut uudelleen tärkeäksi. Kajas-Virtanen uskoo kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, johon liittyy liikunnan ja itsensä tutkistelun lisäksi jokin syvempi ajatus siitä, mistä elämässä on pohjimmiltaan kysymys.

– Huomaan tutustuneeni samoista asioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Pintaa syvemmälle ulottuneet keskustelut näiden ystävien kanssa ovat muovanneet ajatusmaailmaani ja tehneet minut avoimeksi sille, että maailma saattaa olla muutakin kuin se, minkä näemme, Kajas-­Virtanen sanoo.

Lue Mila Kajas-Virtasen kolumneja täältä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi