Kajas: Skeittaajaksi 48-vuotiaana – tosi noloa, mutta mitä väliä?

Kajas: Skeittaajaksi 48-vuotiaana – tosi noloa, mutta mitä väliä?

Autotallissani asuu Risto Reipas, jonka lainasin idoliltani. Hän aloitti rullalautailun vielä vanhempana ja temppuilee nyt suvereenisti Kiasman edessä.

Kun itsesuojeluvaisto huutaa älä älä älä, tämä ei ole sinun ikäisellesi sopivaa, mutta samalla ääni korvassasi yllyttää toimimaan toisin. Mitä teet? Jos kyse on rullalautailusta, voi lopputulos olla yllättävästi euforian ja nolouden symbioosi.

Saamen kielen tutkijana sekä toimittajana työuransa tehnyt Lena Salmi, 67, uhmasi ikärajojen asettamia normeja aloittamalla skeittauksen eli rullalautailun 58-vuotiaana. Siis yleisen käsityksen mukaan aivan liian vanhana. Skeittauksessa häntä viehätti juuri keinotekoisten rajojen, kuten iän ja sukupuolen, puuttuminen.

Syy oman laudan hankkimiselle oli hänen kohdallaan lisäksi pragmaattinen: siinä missä fillari saatettiin nyysiä kaupungilla, sai laudan kätevästi narikkaan säilöön.

Skeittarimummoksi julkisuudessa tituleerattu Salmi temppuilee suvereenisti Kiasman edessä marsalkka Mannerheimin patsaan vieressä. Hän hyppää lautoineen nuorten poikien ja tyttöjen sekaan ja pyytää heiltä reilusti apua, jos siltä tuntuu. Marskin patsaalla kaikki ovat samalla viivalla.

Salmea ei kiinnosta, mitä muut hänestä ajattelevat, mutta myöntää, että on aina ilahduttavaa kuulla olevansa magee tyyppi tai nuorekkaampi kuin jonkun oma mummo.

Vakuutukseni ovat kunnossa ja lapseni nolostelevat minua jo muutenkin, joten ei kun menoksi.

Kauniina kesäpäivänä korvakäytävässäni hiipii kuiskutteleva pirulainen. Ääni yllyttää minuakin kokeilemaan. Vakuutukseni ovat kunnossa ja lapseni nolostelevat minua jo muutenkin, joten ei kun menoksi.

Otan Salmeen yhteyden ja sovimme treffit Helsingin Kisahallin parkkipaikalle, missä hän lupaa opastaa minua alkuun. Skeittarimummo avaa autonsa takakontin ja kaivaa esiin Ville Peltosen, Risto Reippaan, Malibun ja Kingin. Siis muitakin olisi tulossa?! Ei, ne ovat hänen skeittilautojaan.

Heittäydyn arkana Peltosen kyytiin, potkaisen vauhtia ja annan rullien viedä. Peltonen liukuu varmana kuin Globenin jäällä vuoden -95 MM-karkeloissa. Ohikulkevat lapset osoittavat minua pienillä sormillaan. Yritän naurahdella rentoutuneesti tunteitteni kimpoillessa nolouden ja lapsekkaan innostuksen välimaastossa.

Syksyn kynnyksellä espoolaiseen autotalliimme on majoittunut Risto Reipas. Se pitäää siellä kortteeriaan lumentuloon saakka, jonka jälkeen se muuttaa takaisin kotiinsa Helsingin Kallioon. Reipas tuijottaa minua autotallissa usein anovasti, kuin pieni spanieli hädän hetkellä.

Joka kerta nolottaa ottaa se esille. Kunpa vaan naapurit eivät näkisi! Koska en osaa jarruttaa enkä paljon muutakaan, kiljahtelen silkasta pelosta keräten usein luitani lähiojista. Onpas noloa 48-vuotiaana. Lapset pyörittelevät päitään ja pelkäävät kavereidensa näkevän.

Silloin muistutan itseäni ja jälkikasvuani Salmesta, joka tälläkin hetkellä viilettää lautoineen Helsingin halki hymy kasvoillaan, ylpeänä 67:stä ikävuodestaan. Nostan siis minäkin peukalot pystyyn, nousen ojasta takaisin laudalle ja annan tukkani hulmuta. Hittoon nolous!

 

PS. Yksi juttu vielä. Ei skeittimummo mikään mummo ole.

P.P.S. Katso ekalta skeittivideoltani, kuinka testaan lautoja!


Kirjoittaja on entinen huippu-urheilija ja nykyinen viestinnän ammattilainen, joka harrastaa teologian opiskelua.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi