Hääyö-tapahtumassa Haagan seurakunta tarjosi hääkahvit vihkipareille ja heidän vierailleen. Vasemmalla sulhanen Tuomas Laasanen, morsian Kati Hiltunen, Altti Laasanen sekä parin ystävät Emilia Tonteri ja Timo Ylifrantti.
Kati ja Tuomas suunnittelivat perinteisiä häitä, mutta lopulta rento Hääyö-tapahtuma oli heidän juttunsa – ”Naimisiinmenolla haluaa osoittaa myös muille, että on sitoutunut”
Kati Hiltunen ja Tuomas Laasanen ovat viihtyneet yhdessä jo 15 vuotta. Elämän suurissa muutoskohdissa kirkolliset perinteet ovat tärkeitä, ajattelee Kati.
Sataisiko vettä vai kävisikö niin hyvä tuuri, että aurinko paistaisi? Tuomas Laasanen, 38, vilkuili säätiedotusta tiuhaan tahtiin. Samana iltana hänet ja Kati Hiltunen, 40, vihittiin Haagan seurakunnan ensimmäisessä Hääyö-tapahtumassa Alppiruusupuistossa auringon paisteessa ja atsaleoiden tuoksussa.
– Säätä sai jännittää ihan viimeiseen asti. Toisaalta se saattoi olla ihan hyvä, koska sitten ei tarvinnut jännittää niin paljon itse tapahtumaa, Tuomas sanoo.
Kati ja Tuomas olivat tapahtuman ensimmäinen vihkipari, ja heidät vihki Haagan seurakunnan vs. kirkkoherra Mari Mattsson. Kesäkuussa järjestetyssä Hääyö-tapahtumassa vihittiin yhdeksän paria. Lisäksi kaksi paria siunattiin ja yksi aviopari uudisti vihkivalansa.
Hääyössä oli viehkeää kotikutoisuutta. Tapahtumassa oli pieniä kivoja yllätyksiä kuten se, että häämusiikin soitti hanuristi.
– Kati Hiltunen
Vihkitilaisuus alkoi kuudelta, ja jo puolen tunnin päästä Kati ja Tuomas seurueineen olivat hörppimässä seurakunnan tarjoamaa kahvia ja syömässä hääkakkua.
– Odotimme rentoja, meidän näköisiä juhlia, ja sellaiset me saimme, Kati sanoo.
– Hääyössä oli viehkeää kotikutoisuutta. Tapahtumassa oli pieniä kivoja yllätyksiä kuten se, että häämusiikin soitti hanuristi, Kati kertoo.
Jokainen hääpari sai kutsua vieraakseen kuusi henkilöä. Katin ja Tuomaksen kutsuvieraina olivat kummankin äidit, yksi ystäväpariskunta ja vihkiparin 12-vuotias lapsi, Altti Laasanen.
Vihkitilaisuuden jälkeen Kati ja Tuomas lähtivät Altin ja äitiensä kanssa juhlimaan häitä ravintolaan. Sieltä mummot veivät Altin kotiin ja vihkipari suuntasi hotelliin viettämään hääyötä.
– Meille oli juhlaa, että saimme olla kerrankin kahdestaan, Kati sanoo.
Loppujen lopuksi kumpikaan ei halunnutkaan ”kunnon häitä”
Vuonna 2007 Kati ja Tuomas opiskelivat viestintää Porissa. Eräänä maaliskuisena iltana Tuomaksen opiskelukaveri järjesti kotibileet. Bileisiin oli kutsuttu myös Kati, joka tuli paikalle Helsingistä vierailulla olevan ystävänsä kanssa. Kumpikaan ei tuntenut entuudestaan juhlien järjestäjää eikä Tuomasta.
– Bileiden paras paikka on aina keittiö. Siellä aloimme jutella Katin kanssa. Myöhemmin lähdimme jatkoille isolla porukalla, Tuomas kertoo.
Seuraavana aamuna Tuomas lähti töihin Katin luota, mutta numeroita ei tuossa vaiheessa vielä vaihdettu.
– Näimme seuraavalla viikolla bussissa ja jatkoimme juttelua. Siitä se sitten lähti, Kati sanoo.
Puolitoista vuotta myöhemmin Kati muutti tavaransa Tuomaksen luo. Yhteinen arki sujui mukavasti. Iltaisin he katsoivat läpi Tuomaksen laajaa tv-sarjakokoelmaa ja kävivät yhdessä suomalaisten indie-artistien keikoilla. Sitten syntyi Altti. Perheen perustamisen myötä Kati alkoi haaveilla yhteisestä sukunimestä ja naimisiinmenosta.
Olen kasvanut siihen, että kaste, rippi ja vihkiminen ovat perinteitä, joita viedään eteenpäin, Kati sanoo.
– Kati Hiltunen
Tuomas oli vasta saanut opintonsa valmiiksi ja Kati halusi jatkaa opiskeluja. Häiden järjestämiseen ei tuntunut löytyvän voimia eikä rahaa.
– Ajattelimme silloin, että menemme naimisiin, kun pystymme järjestämään kunnon juhlat, Kati sanoo.
Maaliskuussa Kati ja Tuomas lähtivät häämessuille kiertelemään. Sieltä löytyivät mieluisat sormukset ja oivallus, ettei kumpikaan oikeasti halunnut ”kunnon häitä”.
– Messuilla oli ilmapallo- ja jääesittelijöitä sekä mahdollisuuksia muokata ainakin 100 eri asiaa sopiviksi omiin häihin. Kumpikaan meistä ei taida olla sellainen, Tuomas sanoo.
Kirkolliset perinteet tuovat merkitystä elämän muutoskohtiin
Toukokuussa Kati kuuli Puotilan seurakunnan Tahdon-illassa Haagan Alppiruusupuistossa järjestettävästä Hääyö-tapahtumasta. Hän sai Tuomaksen innostumaan asiasta.
– Kun ihmiset haluavat helpot häät, mennään usein maistraattiin. Minulle Hääyössä oli enemmän juhlavuutta, ja oli ihanaa saada vihkitilaisuus kirkollisella kaavalla, Kati sanoo.
– Vihkipappimme kertoi, että monet eivät halua sormusvaloja, mutta minusta oli kiva, että saimme ne mukaan kaavaan. Halusin, ettei vihkiminen ole vain oikeudellinen toimenpide vaan oikeasti juhlatilaisuus, Kati sanoo.
Katille kirkolliset perinteet ovat isoissa elämän muutoskohdissa tärkeitä, vaikkei kristillisyys ole elämää määrittävä tekijä.
– Olen kasvanut siihen, että kaste, rippi ja vihkiminen ovat perinteitä, joita viedään eteenpäin, Kati sanoo.
Nyt on helpompaa, koska voin kertoa, että minulla on vaimo.
– Tuomas Laasanen
Altin syntyessä perheen yhteinen sukunimi tuntui Katista tärkeältä, mutta nyt hän ei enää halunnutkaan vaihtaa nimeään.
– Makustelin sitä pitkään, mutta olemme olleet perhe jo niin kauan omilla nimillämme, ettei se enää tuntunut tarpeelliselta.
Tuomas ei missään vaiheessa ole pohtinut sukunimensä vaihtamista.
Sekä Kati että Tuomas ovat kasvaneet perinteisessä ydinperheessä. Vaikka naimisiinmeno ei ollut kummallekaan pakollinen etappi elämässä, se tuntui kummastakin merkitykselliseltä.
– Kai naimisiinmenolla haluaa osoittaa myös muille olevansa sitoutunut johonkuhun ihmiseen, Kati sanoo.
– Avioliitto on traditio, joka ei kuulu pelkästään suomalaiseen kulttuuriin. Kun kertoo olevansa naimisissa, kaikkialla tiedetään suurin piirtein, mitä se tarkoittaa. Avioliitto on tietenkin myös taloudellinen sitoumus, Tuomas sanoo.
Haagan seurakunnan vt. kirkkoherra Mari Mattsson vihki Tuomas Laasasen ja Kati Hiltusen. – On hurjan iso lahja, että pappina saa jakaa kauniin hetken, jonka vihkipari muistaa aina, Mattsson sanoo. Vasemmalla kuvassa parin ystävä Timo Ylifrantti.
Avioliitto ei ole muuttanut arkea
Tulevaisuuden haaveet liittyvät yhteiseen arkeen. Toiveissa on, että se sujuisi yhtä mukavasti kuin tähän asti.
– Riitaa tulee aika vähän, koska olemme molemmat joustavia. Kumpikaan ei tykkää siivota, ja siitä saattaa tulla sanomista, Kati sanoo.
Tv-sarjojen katsominen on säilynyt yhteisenä harrastuksena. Haastatteluhetkellä meneillään oli Netflixin Better Call Saul. Myös konserteissa käyminen on edelleen mukavaa.
– Kumpikin mummo asuu kaukana, ja vasta nyt Altti alkaa olla sen ikäinen, että pääsemme taas liikkumaan kahdestaan.
Hääyö-tapahtumaan sai kutsua vain kuusi vierasta. Kuvassa vasemmalta sulhasen äiti Helena Laasanen, morsiamen äiti Tellervo Hiltunen, Altti Laasanen, morsian Kati Hiltunen ja sulhanen Tuomas Laasanen.
Naimisiinmeno ei ole tuonut Tuomaksen ja Katin arkeen muutoksia. Tuomaksen työpaikalla hänen henkilökohtainen elämänsä ja siviilisäätynsä herättävät kiinnostusta.
Tuomas työskentelee nykyään varhaiskasvatuksen opettajana päiväkodissa.
– Lapset kysyvät joskus, että olenko naimisissa. Aiemmin kerroin, että olen kihloissa ja minulla on avopuoliso. Lapsille se oli kuin olisin puhunut vierasta kieltä.
– Luulen, että nyt on helpompaa, koska voin kertoa, että minulla on vaimo, Tuomas sanoo.
Merkitystä ja sisältöä tuottava instituutio
Vaikka vuosi vuodelta yhä harvempi astelee avioon, avioliittoinstituutio ei ole tuhon partaalla.
– Avioliiton katoamista on povattu ja pelätty jo yli sadan vuoden ajan, sanoo Itä-Suomen yliopiston sosiologian apulaisprofessori Anna-Maija Castrén.
Hän on tutkinut avioitumista ja häitä sekä perhe- ja sukulaisuussuhteita Suomessa.
Vielä 1960-luvulle saakka avioituminen kuului ihmisen elämänkaareen yhtä kiinteästi kuin työnteko ja oman elannon hankkiminen. Muita kunniallisia vaihtoehtoja parisuhteelle ei ollut.
Vanhoillisia uskonnollisia yhteisöjä lukuun ottamatta ei suomalaisessa yhteiskunnassa naimisiinmenovelvoitetta enää ole.
– Nykyään avioituminen on haluttu ja valittu teko. Avioliitto on instituutio, joka tuottaa elämään merkitystä ja sisältöä, Castrén sanoo.
Monilla naimisiin menevillä on takana useita ihmissuhteita, joissa on myös saatettu asua yhdessä.
– Avioliitolla osoitetaan muille sitoutumista. Se on tapa näyttää, että juuri tämä suhde on erityinen, Anna-Maija Castrén sanoo.
Sinituuli Untamala ja Valdemar Artte menivät naimisiin Töölön kirkossa syyskuussa.
Erilaisia parisuhde- ja perhemuotoja löytyy yhteiskunnasta paljon. Avioliitolle on siis vaihtoehtoja.
Avioitumisiässä olevat kolmekymppiset ovat eläneet hyvin monenlaisissa perheissä, kuten yksinhuoltajaperheissä tai kahden äidin perheissä, ja heidän perhekäsityksensä voi olla hyvin erilainen kuin aiemmilla sukupolvilla.
– Avioliitto ei ole heille välttämättä olennainen asia perheen perustamisessa.
Vallalla on myös romanttisen rakkauden ideaali. Parisuhteelle asetetaan kovia odotuksia. Suhteelta odotetaan intohimoista rakkautta, jossa puoliso on paras ystävä, joka ei petä koskaan.
– Avioliitto nähdään siinä rinnalla helposti vain muodollisuutena. Se voi näyttäytyä jopa romanttisen rakkauden irvikuvana, Anna-Maija Castrén sanoo.
– Monet vieroksuvat myös hössötystä ja kulutuskeskeisyyttä, joka häihin usein liitetään.
Tutkimusta siitä, onko avioliitto yhtä suosittua samaa sukupuolta olevien suhteissa kuin heterosuhteissa, ei toistaiseksi ole.
Sen sijaan tutkimukset osoittavat, että koulutustaso on yhteydessä avioitusmisintoon.
– On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, tuleeko avioliitosta tulevaisuudessa etenkin hyväosaisten ja korkeasti koulutettujen tapa järjestää ihmissuhteensa.
Lue tästä, miksi Sinituuli Untamala ja Valdemar Artte halusivat mennä naimisiin ja järjestää hääjuhlan ystävilleen ja sukulaisilleen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Haagan seurakunnan kirkkoherraksi valittu Mari Mattsson rakastaa kompuroivaa kirkkoa ja seurakuntaa, jossa kukkivat rodot ja huumori
AjankohtaistaMari Mattssonin ura kirkossa on ollut monipuolinen. Kirkkoherrana hän sanoo olevansa sellainen, jonka ei tarvitse tulla valmiiseen pöytään.
