Kolumni: Lihansyönti on syntiä – mutta niin on kaikki muukin
Vain lasten ja poliitikkojen mielikuvitusmaailmassa valitaan hyvän ja pahan väliltä, Tuomas Enbuske kirjoittaa.
"Luuletko olevasi parempi ihminen, Tuomas?" En luule. Tiedän olevani. Olen ollut kasvissyöjä seitsemän vuotta ja kasvissyöjät ovat parempia ihmisiä. Lihansyönti on älytön murhakoneisto, joka saa aikaan kipua, pelkoa ja kauhua. Maailmassa tapahtuu sen tähden miljardeja murhia joka Jumalan päivä. Miljardeja!
Monen mielestä kasvissyöjää ei silti voi sanoa paremmaksi ihmiseksi, koska kaikki on suhteellista. Ei ole. On itsestään selvää, että paremmat teot ovat parempia kuin huonot.
Mutta sitten tullaan ongelmalliseen kohtaan, kun alan listata muita tekosiani. Valitettavasti olen ollut parempi ihminen vain eläinten kanssa, en ihmisten. Kun alan verrata itseäni keskivertosuomalaiseen, hiki nousee pintaan. Tajuan olevani muissa asioissa keskivertosuomalaista syntisempi.
Olen saanut näitä kolumneja kirjoittaessani älyttömän määrän sähköpostia. Hämmentävin on iso ryhmä kristittyjä, jotka viesteissään ja kadulla saarnatessaan lähinnä kertovat siitä, kuinka synnittömiä he ovat.
Lihansyönti vaatii psykologista torjuntaa. Tämän takia lihansyöjät usein suuttuvat vegaaneille.
Pakko toki myöntää, että oman syntisyyteni kauhisteluni on myös kristillistä leuhkimista. Eli syntiä.
Vain lasten ja poliitikkojen mielikuvitusmaailmassa valitaan hyvän ja pahan väliltä. Aikuisten maailmassa valitaan rutosta ja kolerasta. Se on klassinen filosofian kysymyksenasettelu, johon äskettäin jouduin.
Aloin viime vuonna kokea pahaa aivosumua. Sanat katosivat. Kesken keskustelun saatoin sanoa autoa vahingossa koiraksi ja isää nenäliinapaketiksi. Aloin ymmärtää, miltä muistisairaasta tuntuu. Pystyin salaamaan ongelman aika pitkään, koska se hävetti. Lopulta ystävänikin tajusivat, että kaikki ei ole hyvin. Kaverini Otto ehdotti siirtymistä takaisin liharuokaan.
En ollut toki koskaan luullutkaan kasvissyönnin olevan itsestään selvästi terveellistä. Harjoitin sitä, koska pidän eläimistä enemmän kuin ihmisistä, ja ihmisiä ei saa syödä.
Aloitin varovaisesti ja pakko se on myöntää: lihansyönti on auttanut. Sanojen hukkuminen on loppunut selkeästi. Kun oli pakko valita oma hyvä olo ja muiden elossapysyminen, valinta oli lopulta selkeä.
Lihansyönti vain vaatii psykologista torjuntaa. Tämän takia lihansyöjät usein suuttuvat vegaaneille – heillä on yksi rikoskumppani vähemmän. Vegaanit saavat heidät ajattelemaan omia tekojaan, ja he haluavat itsensä sijaan syyllisen ulkopuolelta.
Valitettavasti ehdin nähdä videon, jossa teurastukseen menevät siat huusivat kuin päätä leikattaisiin, joten päätin elää raamatullisesti ja kieltäytyä possusta. Monihan sanoo, ettei nimenomaan sikaa saisi syödä, koska se on niin älykäs eläin. Argumentti on typerä, sillä emmehän me ihmisiäkään arvota sen mukaan, onko se älykäs.
Muutoin lihansyönti on parantanut oloani huomattavasti. Kasvissyönnin huonoista vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin pitäisi tehdä enemmän juttuja, mutta se on mahdotonta, sillä siitä on tullut niin keskeinen osa identiteettisotaa. Ja identiteettisodassa taistellaan vain hyvän ja pahan välisellä rintamalla.
Olen siis tänä vuonna vielä entistäkin enemmän syntisempi kuin te. Kuten tiedämme, emme pelastu teoillamme, vaan armosta. No saako täällä tehdä mitä vaan? Ei. Meidän pitää yrittää tehdä kykyjemme mukaan hyvää, ja aina se ei onnistu. Mutta ei se onnistu keneltäkään. Ei edes Narinkkatorin Jeesus-esitteen jakajalta.
Kirjoittaja on toimittaja, podcastaaja ja isä.
tuomas.enbuske@gmail.com
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Hajamielinen tietää olevansa hajamielinen, eikä se naurata
PuheenvuorotOlen jatkuvasti pihalla, ja se herättää hyväntahtoista naureskelua. Tähän on tietysti pakko yhtyä, sillä mikäpä on pahempaa kuin olla huumorintajuton, Tuomas Enbuske kirjoittaa.
