Venho: On vaikea katsoa lähelle, eikä se johdu ikänäöstä

Venho: On vaikea katsoa lähelle, eikä se johdu ikänäöstä

Matkustaminen on herättelevää, koska matkan jälkeen näkee tutut ympyränsä uusin silmin. Lähellä on paljon hyviä juttuja. Lähikirjasto, johon pääsee kirjastokortilla varhaisaamusta iltamyöhään. Lähinaapurit, lähikoulu, lähikauppa, lähimetsä, josta voi poimia mustikoita.

Lähiö-sanan merkitys pitäisi sekin päivittää entistä myönteisemmäksi, sillä lähiöt ovat useimmiten vehreitä ja kotoisia. Hiljattain kävin Roihuvuoressa, missä kerrostalopihoilla grillailtiin pönttögrilleissä porkkanoita, ja kirsikkapuitten alla solisi vesi. Korttelikahvilan pihalla julkistettiin kirjaa ja soitettiin kitaraa. Ja ihmiset juttelivat tuntemattomien kanssa!

Lähiökirkko manifestoi jo olemassaolollaan sanomaa yhdenvertaisuudesta ja pyhän laskeutumisesta maan tasalle, kansan joukkoon.

Entäs sitten lähiökirkot. nuo betoniset tai punatiiliset laatikot, tai suburbiaan nousseet arkkitehtuurin helmet, sellaiset kuin vaikka Suvelan tai Otaniemen kappelit? Niissä voi olla kynnys matalalla, ja kansalaisaktiivisuus korkealla. Kristinuskoon ei voi kuulua pompöösi muiden yläpuolella oleminen eikä ajatus siitä, että armo kuuluu vain tietynlaisille ihmisille. Lähiökirkko manifestoi jo olemassaolollaan sanomaa yhdenvertaisuudesta ja pyhän laskeutumisesta maan tasalle, kansan joukkoon.

Jeesus oli monella tapaa radikaali, myös niin, että hän puhui lähellä olevasta Jumalasta, joka voisi tulla ihmisten keskelle. Hänen aikalaisilleen Jumala oli kaukainen ja korkea-arvoinen palvonnan kohde. Oli sopimatonta ja vaarallista väittää muuta. Mietin tätä taannoin istuessani Matinkylässä, Matinkappelissa. Kappelin takapenkistä tuntui olevan muutama askel alttarille ja kaikki muutenkin liki: vierustoveri, elementtitalot, ikkunasta viistosti paistava aurinko.

On haastava ja hankalakin ajatus suostua siihen, että olennaiset asiat ovat käden ulottuvilla eivätkä jossain kaukana – mahdollisia sitten kun olen viisaampi, laihempi ja osaavampi.

Jos olennainen on käsillä, silloin elämä on nyt ja tässä. Suuri kyllä. Tässä hetkessä mikään ei koskaan ole ihan täydellistä, semmoistahan on vain kuvitelmissa. Mutta että kelpaan, riitän ja voin tehdä, kun tartun siihen mihin yletyn, eikä minkään tarvitse olla yhtään itseään pyhempää. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi