null Ketola: Lähdimme Auschwitz-Birkenausta pois tyystin uupuneina – holokaustin muistopäivää ei pidä unohtaa

Puheenvuorot

Ketola: Lähdimme Auschwitz-Birkenausta pois tyystin uupuneina – holokaustin muistopäivää ei pidä unohtaa

Suomessa päivä on nimetty kansainvälisestä käytännöstä poiketen.

Huomenna 27.1. vietetään maailmanlaajuisesti holokaustin muistopäivää. Euroopan parlamentti antoi sen viettämisestä suosituksen EU:n jäsenmaille 1995. Päivää vietetään kansainvälisesti juuri 27. tammikuuta, sillä sinä päivänä 1945 Neuvostoliiton puna-armeija avasi Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirin portit ja vapautti vielä elossa olevat, lähes luurangoiksi nääntyneet vangit.

Suomessa päivän nimeksi päätettiin kansainvälisestä käytännöstä poiketen ”Vainojen uhrien muistopäivä”, ja sitä on vietetty vuodesta 2001 lähtien. Virallisesti syyksi poikkeukselle esitettiin, että termi holokausti ei ollut kielellisesti hyvä ja ymmärrettävä. On myös arveltu, että syynä olisi ollut näkemys, ettei Suomella ollut holokaustin kanssa mitään tekemistä. Tämän näkemyksen on haastanut esimerkiksi kirkkohistorioitsija André Swanström suomalaisia SS-miehiä koskevalla tutkimuksellaan.

En usko, että kukaan meistä unohtaa käyntiä.

Suomessa vietettävän päivän ruotsinkielinen nimi ”Minnesdagen för Förintelsens offer” viittaa sentään nimenomaan holokaustiin. Israelissa ja monissa juutalaisyhteisöissä holokaustipäivää (Yom HaShoah) vietetään juutalaisen kalenterin nisán-kuun 27. päivänä, joka osuu loppukevääseen.

Auschwitz-Birkenausta tuli 1979 UNESCOn maailmanperintökohde ja se toimii museona, jossa vierailee vuosittain yli kaksi miljoonaa kävijää eri puolilta maailmaa. Olin itse siellä teologian opiskelijoiden ryhmän kanssa 2006. Kuuntelimme erään museon kuraattorin luennon ja kiersimme alueella oppaan johdolla. Oli kuulas aurinkoinen syyspäivä, ja kontrasti paikan synkän menneisyyden kanssa ei olisi voinut olla suurempi. Lähdimme pois tyystin uupuneina. En usko, että kukaan meistä unohtaa käyntiä.

Suunnitelmallinen ja systemaattinen juutalaisten murhaaminen oli olennainen – vaikkakin järjetön – osa natsien sotaponnistuksia. Siitä ei luovuttu edes siinä vaiheessa, kun häviö sodassa alkoi olla selvä. Vähän samalta näyttää Venäjän ukrainalaisiin siviileihin kohdistama loppumaton tappaminen. Venäjän johdolle täytyy olla jo selvää, että se tulee häviämään sodan.


Kirjoittaja on juuriltaan eteläpohjalainen, mutta lehvästöltään helsinkiläinen kirkkohistorian dosentti.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.