Kirkko ja kaupungin uusi kolumnisti Elina Vaittinen on arjen pohdiskelija, joka viihtyy paremmin diakoniaruokailussa kuin Stockmannilla
Elina Vaittinen aloitti hiljattain työt Roihuvuoren seurakunnassa pappina ja tiedottajan sijaisena.

Elina Vaittinen aloitti hiljattain työt Roihuvuoren seurakunnassa pappina ja tiedottajan sijaisena.

Kirkko ja kaupungin uusi kolumnisti Elina Vaittinen on arjen pohdiskelija, joka viihtyy paremmin diakoniaruokailussa kuin Stockmannilla

Elina Vaittinen opiskeli papiksi kesken ruuhkavuosien ja tuntee nyt olevansa ihan oikeassa paikassa.

Elina Vaittinen tykkää tehdä monenlaista ja pitkästyy, jos ei saa riittävästi haasteita. Siltä hänen elämänsä kuulostaakin. Vaittinen on opiskellut kaksi tutkintoa, työskennellyt muun muassa toimittajana, toimitussihteerinä, lapsityöntekijänä, lastenohjelman juontajana telkkarissa ja radiotoimittajana. Elokuussa hän aloitti työt pappina Roihuvuoren seurakunnassa. Eikä siinä vielä kaikki: Vaittisella on viisi lasta, joista vanhin on lukiolainen ja nuorin täyttää pian kolme. Tällaisen arjen keskeltä on tulossa kolumneja Kirkko ja kaupungille.

– Pääni on täynnä pohdiskelua, olin missä hyvänsä, Vaittinen kertoo.

– Onneksi olen nopea. Mieskin aina ihmettelee, että miten voin laatia tekstiä samalla kun teen wokkia. Kirjoittaminen on minulle omaa aluetta, vähän kuin hengittämistä.

Tästä ei pidä kuitenkaan vetää sellaista johtopäätöstä, että Vaittinen olisi superihminen, joka on aina painanut täydellä teholla. Hänellekin ovat tulleet tutuiksi sellaiset asiat kuin uupumus, masennus ja tunne siitä, ettei jaksa eikä osaa.

Kristittyjen pitäisi keskittyä siihen, mikä yhdistää

Elina Vaittinen on tehnyt töitä ja liikkunut monenlaisissa kristillisistä piireissä. Lapsuuden ja nuoruuden maisemissa Lapualla vaikuttivat herätysliikkeistä körtit ja evankeliset, myöhemmin hän on tutustunut myös kirkolliseen karismaattisuuteen.

Evankelisessa kodissa kasvanut Vaittinen oli pitkään mukana Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen eli SLEY:n toiminnassa. Järjestö tunnetaan muun muassa siitä, että se suhtautuu torjuvasti naisten pappeuteen. Pappi Vaittisesta kuitenkin tuli vuonna 2016.

– SLEY:ssäkin on monenlaisia käsityksiä asiasta. Itse en ole koskaan vastustanut naispappeutta, eikä taustani ole se syy, miksi en alun perin opiskellut papiksi. Se ei vaan tuntunut nuorempana omalta jutulta. Siskoni opiskeli papiksi ennen minua, Vaittinen kertoo.

Eroavaisuuksien sijaan pitäisi keskittyä siihen, mikä meitä yhdistää.

Elina Vaittinen sanoo tuntevansa olonsa kotoisaksi monenlaisissa kristillisissä tapahtumissa.

– Eri paikoissa on erilaisia painotuksia, joista toiset voisivat ottaa mallia ja oppia. Eroavaisuuksien sijaan pitäisi keskittyä siihen, mikä meitä yhdistää.

Papin työhön Elina Vaittista vetivät kutsumus ja halu olla ihmisten kanssa. Ajoitus uusiin opintoihin oli kuitenkin haastava: samoihin aikoihin kun Vaittinen haki teologiseen, hän huomasi odottavansa neljättä lastaan. Kesken opintojen syntyi viides.

– Se oli kreisi vaihe opiskella. Tein opintoja pala kerrallaan. Monta kertaa ajattelin, että pitäisikö jättää homma sikseen lähinnä ajankäytöllisistä syistä. Gradua kirjoitin usein niin, että keinutin samalla turvakaukalossa olevaa vauvaa, toiseksi nuorin oli kerhossa ja muut koulussa.

Tästäkin selvittiin, mistä kiitos erityisesti puolisolle ja sukulaisille.

– Miehen kanssa ollaan hommat sumplittu. Ei siitä olisi tullut mitään, ellemme olisi niin hitsautunut tiimi. Tasan hoidetaan kaikki kuviot.

– Ajattelen, että kirkon tehtävä on kannatella kärsiviä ja heitä, jotka eivät pysty näkemään toivoa, Elina Vaittinen sanoo.

– Ajattelen, että kirkon tehtävä on kannatella kärsiviä ja heitä, jotka eivät pysty näkemään toivoa, Elina Vaittinen sanoo.

Toivo ei ole mennyt pimeissäkään maisemissa

Uudesta työstään seurakuntapappina ja tiedottajan sijaisena Elina Vaittinen on innoissaan.

– Tämä on ihana seurakunta. Vaikka olen tehnyt paljon töitä järjestöissä, kirkko on aina ollut minulle tosi rakas. Haluan rakentaa kirkkoa ja seurakuntaa.

Myös aviomies työskentelee kirkossa, diakonina ja ruoka-avun kehittäjänä. Tämä on vaikuttanut myös Elinan ajatteluun.

– Ihmisten vierellä kulkeminen on minulle ihan tosi tärkeää. Ajattelen, että koko seurakunnan pitäisi olla diakoninen, toisten auttamiseen keskittyvä.

Vaikeina hetkinä olen arvostanut eniten niitä, jotka ehdottivat jotakin konkreettista, tulivat leikkimään lasten kanssa tai kysyivät voivatko käydä kaupassa.

Elina Vaittinen kuvailee itseään ihmiseksi, joka viihtyy paremmin diakoniaruokailussa kuin Stockmannilla ja samaistuu niihin, joilla ei mene niin hyvin. Oman elämän koettelemuksilla on tähän osansa.

– Olen sairastanut synnytyksen jälkeisen masennuksen kahdesti, ensimmäisen ja viidennen lapsen synnyttyä. Ilo ja innostus ovat minulle luonteenomaisia, joten oli kauheaa huomata, etten ollut innostunut mistään ja fyysisestikin heikkona.

Toipumisessa auttoivat esimerkiksi perheen tuki ja ammattiapu, mutta myös se, että hän opetteli pyytämään ja ottamaan vastaan apua. Sitä taitoa tarvittiin silloinkin, kun Vaittinen oli liikunta- ja nostelukiellossa neljättä lastaan odottaessa ja perheen piti muuttaa. Silloin tuntemattomatkin ihmiset Malmin seurakunnan Valon messu -yhteisöstä ja Verkosto-yhteisöstä tulivat auttamaan pakkaamisessa ja siivoamisessa.

– Kristittyjen helmasynti on se, että toivotellaan vain voimia ja siunausta. Vaikeina hetkinä olen arvostanut eniten niitä, jotka ehdottivat jotakin konkreettista, tulivat leikkimään lasten kanssa tai kysyivät voivatko käydä kaupassa.

Apua hän on saanut myös uskostaan. Se on lähes lapsenomaista luottamusta siihen, että on Taivaan Isä, joka huolehtii ja johdattaa.

– Vaikka olen ollut pimeissä maisemissa, viimeinen toivo ei ole koskaan mennyt. Ajattelen, että kirkon tehtävä on kannatella kärsiviä ja heitä, jotka eivät pysty näkemään toivoa.

– Koen, että se on lahja, että pystyy luottamaan, sillä kaikki eivät pysty, vaikka haluaisivat. Toivoisin, että voisin olla luottamukseni kanssa toisten vierellä, kannattelemassa.

Lue Vaittisen ensimmäinen kolumni Korkeuksien Faija, meitsi on liemessä, jeesaa snadisti!

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi