”Perheneuvojan luo tullessaan ihminen on teeskentelemätön”– K&k:n uusi verkkokolumnisti Katianna Ruuskanen kuulee työssään paljon salaisuuksia
Läheisissä ihmissuhteissa näkyvät ihmisten parhaimmat ja raadollisimmat puolet.
Katianna Ruuskanen kuulee usein asioita, joita ihmiset eivät ole kertoneet edes lähimmille ystävilleen. Perheneuvojana Helsingin seurakunnilla työskentelevän Ruuskasen ja hänen kollegoidensa luo tullaan puhumaan yksinäisyydestä, haluttomuudesta, epävarmuudesta, uskottomuudesta, riidoista, ylipäätään kaikenlaisista hankalista asioista ihmissuhteissa. Joskus asiakkailla on niin vaikeita elämäntilanteita, ettei niihin tunnu auttavan oikein mikään. Silloin voi vain miettiä, mikä auttaisi jaksamaan juuri tänään.
Ei ihan kevyen kuuloista työtä, mutta Ruuskasen mielestä ihanaa. Ihania ovat erityisesti asiakkaat; he, jotka saapuvat myrskyjensä ja hektisen arkensa keskeltä säntillisesti vastaanotolle ja alkavat puhua.
– Perheneuvojan luo tullessaan ihminen on yleensä aika aito ja teeskentelemätön. Hänellä on halu selvittää tilannetta, Ruuskanen sanoo.
Kastepapin osuva kysymys
Kauan ennen kuin Katianna Ruuskasesta tuli perheneuvoja, hän oli nuori nainen, joka rakasti lukemista ja kirjoittamista ja lähti opiskelemaan kirjallisuutta. 24-vuotiaana Ruuskasesta tuli erityislapsen äiti ja heti seuraavana vuonna yksinhuoltaja. Elämä opetti, ettei sitä voi suunnitella eikä hallita.
– Kastetta koskevassa toimituskeskustelussa pappi sanoi minulle, että sinulla on paljon kysymyksiä, oletko ajatellut teologista tiedekuntaa.
Papin havainto oli oikea. Ruuskanen haki teologiseen tiedekuntaan ja vuonna 1999 hänet vihittiin papiksi.
– Pääsin ensin Pakilaan nuorisopapiksi ja sitten samaan tehtävään Malmille. Vuonna 2006 aloin opiskella psykoterapiaa ja antaa yhtenä päivänä viikossa perheneuvontaa. Tykkäsin siitä niin paljon, että tein aina valtavasti töitä juuri sinä päivänä.
Päätoiminen perheneuvoja Ruuskasesta tuli viitisen vuotta sitten. Hän tahtoo tehdä parisuhde- ja perhetyötä juuri kirkossa.
– Kirkossa ihmisiä joutuu usein houkuttelemaan toimintaan mukaan, mutta perheneuvonta ei ole sellaista työtä. Meille on jonoa.
Ruuskaselle on myös tärkeää, että kirkon perheneuvonta on ilmaista ja että sinne ovat kaikki tervetulleita. Asiakkaat tietävät, että Ruuskanen nojaa työssään paitsi ammattitaitoonsa, myös korkeampaan voimaan.
– Ajattelen, että kirkko yhteisönä tekee hyvää työtä rikkinäisten ja heikompien puolesta. Se on minun kirkkoni ja siinä kohdassa kirkkoa haluan olla.
Työn tekevät asiakkaat itse
Pappina, psykoterapeuttina ja perheneuvojana Katianna Ruuskanen pääsee katsomaan ihmistä eri kulmista.
– Ihmistä ei voi silti lähestyä koulutus tai teoria edellä. Perheneuvojan työ on onneksi sellaista, että kaikesta voi ammentaa, ja kaikesta luetusta ja koetusta on hyötyä.
Läheisissä ihmissuhteissa ihmiset näyttävät itsestään parhaimmat, mutta myös raadollisimmat puolet. Ruuskasen tehtävänä ei silti ole ryhtyä tuomaroimaan.
– Perheneuvonnassa tarkoituksena ei ole sanoa, että sinä teet oikein ja sinä väärin, vaan saada ihmiset pohtimaan sitä, miksi toimitte noin. Tavoitteena on lisätä kommunikaatiota ja ymmärrystä ja luoda yhteistä tarinaa. Ihmisten kokemukset esimerkiksi samasta avioliitosta voivat olla erilaiset.
Varsinaisen työn tekevät aina asiakkaat itse.
– Perheneuvonnassa me vain katsomme elämää yhdessä asiakkaan kanssa ja mietimme, mitä sille voisi tehdä, Ruuskanen kiteyttää.
Joskus parit eroavat, joskus pysyvät yhdessä. Ero ei tarkoita sitä, että perheneuvonta olisi jotenkin epäonnistunut. Kipeään ratkaisuunkin voi liittyä onnistumista.
– Silloin kun ihmiset päättävät erota, he usein tahtovat, että vanhemmuus säilyy. Se on vastuullista ja siinä perheneuvonta voi tosiaan auttaa.
Kirjoittaessani mieli järjestyy. Kirjoitan missä vain.
Lahja-koira avaa lempeyskanavat
Perheneuvoja kuuntelee paljon toisten ongelmia ja murheita, mutta kun työpaikan ovi menee kiinni, työasiat pitäisi osata jättää. Tässä Katianna Ruuskanen arvioi onnistuvansa melko hyvin.
– Tietenkin joskus ajattelen kotona työasioita, mutta jos joku asia vaivaa, siinä on yleensä joku juttu silloin. Joko en ole tyytyväinen omaan tapaani toimia tai sitten asia on tullut lähelle. Olen kuitenkin oppinut ohjailemaan sitä, milloin työasiat tulevat mieleen ja panostanut palautumiseen.
Vastapainoa työlle tuovat vanhat rakkaat ystävät, ”joille puhuminen on tapa olla maailmassa" sekä harrastukset, kuten Kallion kantaattikuorossa laulaminen.
– Kuorossa unohdan kaiken muun. Siinä näkee vain nuotit ja sanat ja lauletaan kaunista musiikkia.
Ruuskanen myös valokuvaa ja viettää aikaa luonnossa yhdessä jackrussellinterrierinsä Lahjan kanssa. Koiran vaativa tuijotus ei koskaan häiritse, ainoastaan ilahduttaa.
– Koira pitää minut lämpimänä ja hellänä. Jos olen vaarassa kovettua ja kyynistyä, koira avaa minussa jonkun lempeys- ja hellyyskanavan. Lahja on todella hyvä siinä.
Lukeminen ja kirjoittaminen ovat yhä Katianna Ruuskasen elämässä läsnä. Kotona on paljon muistivihkoja, joiden sivuille on taltioitu ajatuksia, kokemuksia ja havaintoja.
– Kirjoittaessani mieli järjestyy. Kirjoitan missä vain.
Kolumneja Ruuskanen ei ole aiemmin kirjoittanut, mutta niihin löytyy varmaksi aineksia muistivihkojen sivuilta.
– Aion kirjoittaa helsinkiläisten elämästä, perheneuvonnan näkökulmasta. Haluaisin kirjoittaa niin, että siitä välittyy toivo ja lämpö.
Kuka?
Katianna Ruuskanen, 53, on helsinkiläinen pappi, psykoterapeutti, työnohjaaja ja Helsingin seurakuntayhtymällä työskentelevä perheneuvoja.
Mitä?
Ruuskanen aloittaa Kirkko ja kaupungin verkkokolumnistina 4.6.
Motto?
”Hyvä voittaa pahan 6–0.”
Lue Katianna Ruuskasen ensimmäinen kolumni Kukaan ei ole perheetön.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Jokaisella on keskimäärin 13 salaisuutta – kerro meille anonyymisti omasi ja osallistu palkintoarvontaan!
Hyvä elämäYhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan 13 salaisuudesta jopa viisi on sellaisia, joista emme ole kertoneet edes lähimmälle ystävällemme. Millaisia salaisuuksia sinä kannat sydämelläsi ja miten ne ovat vaikuttaneet elämääsi? Teemme aiheesta artikkelia. Vastaamalla voit voittaa elokuvalippuja.