Kirkko on työntänyt Jumalan sivuun, väittää Agricolaliikkeen pappi Henrik Wikström
– Jumalasta ei voi puhua uskottavasti niin, ettei koskaan ota kantaa, sanoo Henrik Wikström.

– Jumalasta ei voi puhua uskottavasti niin, ettei koskaan ota kantaa, sanoo Henrik Wikström.

Kirkko on työntänyt Jumalan sivuun, väittää Agricolaliikkeen pappi Henrik Wikström

Henrik Wikströmin mukaan kirkko kieltäytyy keskustelemasta ihmisten isoista hengellisistä kysymyksistä: "Homma on mennyt aika voittopuolisesti hiilineutraaliusjuttuun."

Kirkon puhe Jumalasta on hampaatonta. Kirkkolaitos kaupittelee itseään pyhän kokemisella ja hyvän tekemisellä ja on tehnyt Jumalasta itselleen brändin. Vihervasemmistoa kosiskelevat seurakuntalehdet esittävät Jumalan suurena tuntemattomana liberaalina. Kirkko on halunnut tehdä itsestään yhteiskunnallisesti tärkeän keskittymällä Jumalan sijasta milloin mihinkin ajankohtaiseen trendiin, tällä hetkellä luonnonsuojeluun ja vähemmistöjen puolustamiseen.

Näin väittää Agricolaliikkeen toiminnanjohtaja ja pappi Henrik Wikström juuri ilmestyneessä kirjassaan Mitä Jeesus tekisi? (Gummerus). Provokaatiostako siinä on kyse?

Wikström sanoo, ettei hänellä ole tarvetta provosoida tai esiintyä nuorena vihaisena miehenä. Hän on 47-vuotias ja tehnyt papin töitä 16 vuotta kahdeksassa seurakunnassa, ja kirjoittaa nyt omista havainnoistaan.

– Kuvaan sitä, miten kirkolle on käynyt. Kirkko on ikään kuin vahingossa työntänyt Jumalan sivuun. Nykytilanne on pitkän kulttuurisen kehityskaaren väistämätön pää. Nämä ovat sellaisia juttuja, joihin kukaan ei ole syyllinen ja joihin kaikki ovat syyllisiä, Wikström sanoo.

– Ainakin Suomessa kirkko kieltäytyy keskustelemasta ihmisiä kiinnostavista suurista hengellisistä kysymyksistä, siitä, mikä aiemmin on ollut uskon ydinaluetta: Jumalasta, Saatanasta, taivaasta, helvetistä. Sen sijaan puhutaan moraalista. Taustakangas on sama, mutta keskustelunaiheet ovat ihan toisia kuin ne, joista kristinusko syntyi.

Arjen kristillisyys ei kiinnosta

Wikström muistuttaa, että hän on yksi kritisoimansa kirkkolaitoksen työntekijöistä. Eikä hän ole sanomassa, että kaikki korjautuisi, kunhan piispat tekisivät niin tai näin tai kunhan papit lukisivat enemmän Raamattua. Sen sijaan hän haluaa tuoda näkyviin sitä kuilua, mikä on ihmisten hengellisten kysymysten ja kirkon varovaisen jumalapuheen välillä.

Varovaisuus johtuu Wikströmin mukaan siitä, että kirkko haluaa pitää kiinni jäljellä olevista jäsenistään.

– Kuka tahansa rehellinen ihminen näkee, että tällä hetkellä kirkko yrittää vain maksimoida jäsenkuntansa. Siksi meillä ei ole mitään varsinaista linjaa minkään asian suhteen, Wikström sanoo.

– Oikeasti ihmiset ovat kiinnostuneita aika syvistä hengellisistä kysymyksistä. Ei heille riitä se, että arkkipiispa sytyttää kynttilän ja sanoo pari kaunista sanaa. Ei ketään kiinnosta semmoinen helppo arjen kristillisyys, jolla tällä hetkellä yritetään pitää tämä instituutio pystyssä.

47-vuotias Henrik Wikström on ollut pappina 16 vuotta. Ammattikoulu jäi aikoinaan kesken.

47-vuotias Henrik Wikström on ollut pappina 16 vuotta. Ammattikoulu jäi aikoinaan kesken.

Miksi kirkko on olemassa?

George Orwellin kuuluisassa romaanissa 1984 kehitettiin uuskieli, joka oli virallisesti ohjailtua oikeaoppista, köyhää kieltä. Kirkossa on Henrik Wikströmin mukaan nykyisin vallalla ihan oma uuskielensä, joka vaikeuttaa uskosta puhumista.

– Ihmisten kanssa jutellessani huomaan usein, että he eivät osaa itse sanoittaa niitä hengellisiä kysymyksiä, joita heillä on, koska he eivät ole vuosikymmeniin kuulleet muiden kuin ihan överityyppien puhuvan niistä. Kirkon ja kirkollisen lehdistön tasapainotteleva ote on johtanut ihan mahdottomaan tilanteeseen: mihinkään ei uskalleta ottaa kantaa, koska pelätään, että joku suuttuu. Mutta ei Jumalasta voi puhua uskottavasti niin, että ei koskaan ota kantaa.

– Kentällä kuulee todella usein, että ihmisillä ei ole enää mitään käsitystä siitä, miksi kirkko on olemassa. Kirkko perusteli oman olemassaolonsa paljon paremmin silloin, kun se puhui enemmän Jumalasta ja vähemmän luonnonsuojelusta. Nykyään homma on mennyt aika voittopuolisesti Earth Hour- ja hiilineutraaliusjuttuun, ja sitä tekee aika moni muukin – ja paremmin.

Ei Wikström halua vähätellä ympäristöteemojen tärkeyttä. Hänen mielestään vain on epäloogista, että uskonnollinen organisaatio välttelee Jumalasta tai taivaasta puhumista.

– Maapallo tuhoutuu väistämättä viimeistään silloin, kun aurinko sammuu. Kyllähän Jumala-yhteyden ja puheen Jumalasta on tarkoitus antaa ennen kaikkea tieto siitä, mitä on tämän ajan jälkeen.

Kaikessa pitää olla ihmeellisyyden silaus

Miten Jumalasta sitten Henrik Wikströmin mielestä pitäisi puhua tai mitä Jumalasta ylipäätään voi sanoa? Ainakin Jumalan olisi oltava niin suuri, että hänen todellisuutensa piiriin mahtuu muutakin kuin suomalaisen keskiluokan elämä. Liian siisti ja ristiriidaton kuva Jumalasta ei anna lohtua niille, jotka kokevat kärsimystä, vääryyttä tai menetyksiä.

– Suurin osa elämän kysymyksistä on sellaisia, että tarvittaisiin voimakkaampi Jumala, jos halutaan, että Jumala on vastaus mihinkään. Sen takia kirkon pitäisi ottaa koko ilmoitettu Jumalan todellisuus enemmän tosissaan. Kyllä kaikessa pitäisi olla ihmeellisyyden silaus päällä ja ihmisten pitäisi tulla kirkossa yllätetyiksi ja haastetuiksi.

– Onhan se nyt jumalauta fakta, että jos Jumala on olemassa ja luonut tämän maailman, hänen on pakko olla voimakkaampi olento kuin joku seurakuntalehtien suuri tuntematon liberaali, Wikström lisää hymyillen.

Konservatiivien ongelma on se, että he edustavat jonkinlaista kadonnutta aikaa enemmän kuin rehellistä jumalapuhetta.

– Henrik Wikström

Kaikki eivät pääse taivaaseen

Kaikki eivät pääse taivaaseen – myös kadotus on olemassa. Saatana on todellinen. Osa ihmisistä joutuu lopullisesti Jumalan hylkäämäksi.

Wikström tietää, että kun hän sanoo näin, hänet luokitellaan konservatiiviksi. Sellainen hän ei kuulemma ole. Hän kutsuu itseään klassisen kristinuskon edustajaksi, vaikka tietää senkin ärsyttävän joitakin.

– Konservatiivien ongelma on se, että he edustavat jonkinlaista kadonnutta aikaa enemmän kuin rehellistä jumalapuhetta. He olisivat ihan tyytyväisiä, kun saisivat kirkon itselleen ja naiset pois kirkosta, ja sitten he voisivat pyörittää messuja, joissa kävisi kymmenen ihmistä. Noin se ei voi olla. Jos kristinusko on totta, sen pitää olla kaikille.

Perussuomalaisen leimankin Wikström saattaa saada, sen verran painokkaasti hän kirjassaan puhuu siitä, kuinka kirkko on unohtanut markettikansan ja ainakin Etelä-Suomessa tavoittelee vihervasemmiston suosiota.

– No, minähän olen amis-dropout Vantaalta. Kirjaani ei kannattaisi lukea triggeröityen, vaan katsoa, mikä sen viesti on.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi