Piispat Tapio Luoma, Kaarlo Kalliala ja Björn Vikström kuuntelevat puheita kirkolliskokouksen eturivissä.
Kirkolliskokous pompotteli taas avioliittokysymystä
Suomen luterilaisen kirkon kirkolliskokous kokoontuu tällä viikolla Turussa. Kirkolliskokous ei tälläkään kertaa kokoonnu puimatta kirkon suhdetta samaa sukupuolta olevien parien avioliittoon.
Turussa koolla olevan kirkolliskokouksen täysistunnossa käytiin maanantaina ja tiistaina lähetekeskustelua kirkkososiologian emeritaprofessori Eila Helanderin tekemästä selvityksestä, joka käsittelee sitä, pitäisikö kirkon ratkaista avioliittokriisinsä luopumalla vihkioikeudesta. Keskustelu jatkuu vielä keskiviikkona.
Professori Helanderin näkemyksen mukaan kirkon ei tulisi luopua vihkioikeudestaan eikä muuttaa nykyistä avioliittokäsitystään, jonka mukaan kirkollinen avioliitto on miehen ja naisen välinen. Sen sijaan kirkon pitäisi antaa papeille oikeus vihkiä myös samaa sukupuolta olevia pariskuntia ja myöntää, että sille on teologisia perusteita.
Helanderin ehdotus sai aikaan värikästä keskustelua, vaikka asia ei ratkea tässä kirkolliskokouksen istunnossa. Lähetekeskustelu käydään ennen kuin mietintö lähetetään valiokuntakäsittelyyn. Sieltä se palaa uudelleen kirkolliskokoukseen mahdollisesti ensi keväänä tai syksyllä.
Ajaako kirkko kaksilla raiteilla?
Kirkolliskokousedustaja Risto Tuori totesi maanantain keskustelussa kirkon olevan kriisissä.
– Kriisitilanteessa on tärkeää tehdä nopeita päätöksiä, antaa selkeitä ja yhdensuuntaisia toimintaohjeita. Tässä suhteessa kirkko on pahasti epäonnistunut, Tuori sanoi.
– Lehdistössä meitä pilkataan avoimesti hitaudesta ja päättämättömyydestä. Kymmenet papit ovat ottaneet oikeuden omiin käsiinsä.
Tuorin mukaan kirkon sisälläkin on esitetty virheellisiä väittämiä, että kirkko ei voisi pitää kiinni perinteisestä avioliittokäsityksestään. Tätä on perusteltu tasa-arvolla, yhdenvertaisuudella ja ihmisoikeuksilla.
– Perinteisellä kannalla olevia pappeja on aiheettomasti peloteltu jopa syrjinnästä ja rasismista.
Tuorin mielestä Helanderin esitys siitä, että kirkko pitäisi kiinni nykyisestä opistaan ja samalla antaisi pappien poiketa siitä, on "vaarallista kaksilla raiteilla ajamista".
– Avioliittokäsityksen muuttaminen voi tapahtua ainoastaan kirkolliskokouksen päätöksellä, joka edellyttää määräenemmistöä. Siihen asti kirkko ei voi hyväksyä samaa sukupuolta olevien vihkimistä, ja sen on rangaistava pappeja, jotka niin toimivat.
Edustaja Eeva-Riitta Hahtola oli Risto Tuorin kanssa samoilla linjoilla.
– Suomen katolinen, ortodoksinen, helluntai- ja vapaakirkko ovat ilmoittaneet, että sukupuolineutraali avioliittolaki ei muuta heidän vihkimiskäytäntöjään, Hahtola kertoi.
– Miksi meillä tämä on näin vaikeaa? Meillä asiaa pyöritellään laatien kasapäin selontekoja, aloitteita, lausuntoja ja mietintöjä sekä erilaisia sekavia kompromissiesityksiä, jotka todellisuudessa eivät ole mitään kompromisseja, hän jatkoi.
Totuus muuttuu välillä hyvin nopeastikin, jopa kesken puolueen edustajan puheen.
– Ville Auvinen
Edustaja, arkkipiispaehdokas Ville Auvinen vertasi Helanderin esitystä George Orwellin romaanin Vuonna 1984 maailmaan, jossa kaikkea valvova puolue päättää, mikä milloinkin on totta.
– Totuus muuttuu välillä hyvin nopeastikin, jopa kesken puolueen edustajan puheen. Hyvä puhuja pystyy muuttamaan puhettaan lennosta niin, että puheen lopussa eletään eri totuuden varassa kuin puheen alussa. Tämän mahdollistaa käsite nimeltä kaksoisajattelu, Auvinen sanoi.
Auvisen mukaan professori Helanderin kompromissiesitys vaatii tällaista kaksoisajattelua, eikä kahden totuuden kirkko ei ole uskottava.
Pitää edetä käytännön tietä
Edustaja Kirsi Hiilamo sen sijaan näki Helanderin esityksen "kultatarjottimella tarjotuksi" käytännölliseksi ratkaisuksi pattitilanteeseen.
– Eikö riitä, että meilläkin voitaisiin todeta, että asiasta voidaan ajatella luterilaisen perinteen ja teologian näkökulmasta eri tavoilla, ja että nuo erilaiset tavat voidaan tunnustaa ja hyväksyä. Niin on tehty muissakin pohjoismaisissa kirkoissa.
Hiilamon mukaan on ylimielistä ajatella, että Suomessa olisi parempaa tietoa luterilaisesta teologiasta kuin muilla pohjoismaisilla kirkoilla. Hiilamo huomautti, että Helanderin selvityksen tarkoitus ei ole olla kattava teologinen analyysi.
– Nyt on edettävä käytännön tietä, hän ehdotti ja kannatti esitystä.
Porvoon piispa Björn Vikströmin mukaan kirkossa on historiansa aikana ennenkin ollut erilaisia avioliittokäsityksiä. Esimerkiksi eronneiden vihkimisessä on vähitellen hyväksytty erilaiset käytännöt.
Edustaja Niilo Räsänen piti puheen, jossa hän torjui kaiken homoseksuaalisuuden harjoittamisen syntinä. Hänen mielestään kirkko pimittää homoilta mahdollisuuden parannukseen, jos se ei tätä kerro. Kokouksen puheenjohtaja keskeytti puheenvuoron kahdesti, koska Räsänen ei pysynyt asiassa eli Helanderin selvityksessä.
Turtiainen ehdotti kompromissia
Espoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen käytti puheenvuoron, joka oli hyvin sovinnollinen ja sai monilta kokousedustajilta kiitosta. Helanderin esitys on hänen mielestään tähän mennessä paras ehdotus päästä pattitilanteesta eteenpäin. Kompromissiin, joka on määritelmällisesti juuri sellainen, että molemmat osapuolet joutuvat luopumaan jostain saavuttaakseen jotakin, on sellainen, johon kannattaisi tarttua. Hän oli huolissaan siitä, että kirkko hajoaa muuten omaan riitaisuutensa.
Turtiainen huomautti, että kirkko opettaa yhä avioliitosta, että se on elinikäinen. Käytännössä on kuitenkin toimittu tavalla, jota Helander nyt esittää eli annettu eronneille uusi mahdollisuus.
Kirkko ja kaupunki pyysi Turtiaista kertomaan, miksi hän teki esityksensä ja mikä olisi hänen mielestään hyvä kompromissi. Turtiaisen mukaan hän on perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton kannalla. Tästä voitaisiin pitää yhä kiinni, mutta antaa halukkaille papeille myös lupa vihkiä samaa sukupuolta oleva pari siviiliavioliittoon. Samassa tilaisuudessa voitaisiin sitten järjestää rukoushetki kanssa ja puolesta.
– En osaa sanoa, kuinka samaa sukupuolta olevat parit tämän kokisivat. Luultavasti he kuitenkin pyytäisivät pappia toimittamaan siviilivihkimisen sen vuoksi, että pappi voisi myös rukoilla, mitä taas siviiliviranomaiset eivät voi tehdä. Siinä käytettäisiin siviilivihkimisen kaavaa ja piispojen ohjeistamaa rukousta kanssa ja puolesta, selvittää Turtiainen.
Kirkollisia vihkikaavoja ei tarvitsisi muuttaa eikä luoda niiden rinnalle uusia. Näin päästäisiin eteenpäin.
– Luotan tässä pappiemme kykyyn toimia kirkon opin mukaisesti ja avioliittolakia kunnioittaen.
Turtiaisen mukaan kompromissi on tarpeen, sillä muuten kiista repii kirkkoa ja sen jäseniä rikki.
– Olen tämän asian kanssa kokenut suurta murhetta, koska itse kunkin avioliittokannan vuoksi kirkon jäsenet ja työntekijät ovat loitontuneet toisistaan ja äänensävyt koventuneet. Jos tässä asiassa löydettäisiin kompromissi, se olisi kaikille win-win-tilanne, miettii Turtiainen.
Puhuessani kirkosta eronneiden kanssa, esiin tulee yhä uudelleen turhautuminen ja pettymys siihen, ettei kirkko itse elä hyvän sanoman mukaan.
– Jaana Hallamaa
Valikoivaa keskustelua
Tiistaina keskustelu jatkui siitä, mihin maanantaina jäätiin. Monet käytetyt puheenvuorot toivat myös mieleen keväällä käydyn keskustelun edustaja-aloitteesta kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta. Se on nyt valiokuntakierroksella ja tarkoitus on, että Helanderin selvitystä pohdittaisiin perustevaliokunnassa yhdessä sen kanssa.
Uuttakin silti kuultiin, esimerkkinä sosiaalietiikan professori, edustaja Jaana Hallamaan puheenvuoro, jossa tämä huomautti valikoivasta raamatuntulkinnasta ja keskustelusta.
Hallamaan mielestä pitää kiinnittää huomiota, ei vain siihen, milloin Raamattuun tukeudutaan, vaan milloin sen sana sivuutetaan. Jeesus syntyi ihmiseksi avioliitto-opetuksen kannalta epäilyttävissä olosuhteissa, ei perustanut perhettä ja kyseenalaisti opetuksessaan radikaalisti perheen merkityksen.
– Kristillinen avioliitto-opetus tarkoitti vuosisatojen ajan käytännössä sitä, että naimattomana lapsen saaneet naiset ja heidän lapsensa leimattiin elinikäisellä häpeällä ja suljettiin ulkopuolelle. Kirkko ei suinkaan asettunut heikoimpien puolelle, vaan osoitti rakkaudettomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta, jotka vasta kirkon valtaotteen heltiäminen yhteiskunnasta on korjannut.
Keskustelu on Hallamaan mukaan valikoivaa, kun puhutaan kirkon ykseyden vaalimisesta. Kirkko on jo hajalla tavalla, mikä tulee näkyviin jokaisessa kirkolliskokouksen kokoontumisessa. Piispat eivät puutu siihen, että osa edustajista ei tule yhteiseen messuun eikä osallistu yhteiselle ehtoolliselle muiden kanssa, siksi etteivät he hyväksy papiksi vihittäviä naisia. Se on kipeä haava.
– Pelätään kirkon hajoamista, kun sadattuhannet ovat jättäneet kirkon. Puhuessani kirkosta eronneiden kanssa, tulee esiin yhä uudelleen turhautuminen ja pettymys siihen, ettei kirkko itse elä hyvän sanoman mukaan.
Hallamaa nosti myös esille ekumenian valikoivan käytön. Katolisen kirkon käytännön tasolla vallitsee suuri moninaisuus, ei vain kirkon johdon todellisuus. Venäjän ortodoksinen kirkko on vahvasti sidoksissa vallanpitäjiin, Moskovan korttia ei kannata käyttää. Afrikan kirkoista olisi hyvä tuoda esiin vääryydet, jotka aiheutuvat siitä, että homoseksuaalisuutta pidetään lähes kaikissa mantereen maissa rikoksena. Siitä voi seurata elinkautinen, jopa kuolemantuomio. Tästä pitäisi puhua näiden kirkkojen kanssa.
– Erimielisyydet ja repivät ristiriidat eivät ole mitään uutta, vaan kirkon elämän normaalitila. Meidät on annettu toisillemme ristiksi, jota kantaen kuljemme yhdessä eteenpäin, tuumi Hallamaa.
Kirkolliskokousedustaja Tuija Kruus muistutti, että samaan aikaan, kun kirkossa puhutaan avioliittokäsityksestä, sateenkaariparit suunnittelevat häitään ja unelmoivat siitä, että kirkon ovet olisivat heillekin auki. Samaa toivovat ne heidän vanhempansa, joille kirkko on rakas.
Hän antoi tukensa Turtiaisen kompromissiehdotukselle, jotta asiassa päästäisiin eteenpäin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Espoolainen kirkkoherra sallisi homoparien vihkijöille omantunnonvapauden: ”En ole kääntänyt takkiani mutta olen löysännyt nappeja”
AjankohtaistaEspoonlahden kirkkoherra Jouni Turtiainen ei itse vihkisi homopareja, mutta halukkaille hän antaisi siihen mahdollisuuden. Hän arvelee, että tulevaisuuden kirkossa sateenkaari-ihmiset voivat muodostaa omia seurakuntiaan.
