Kohti konfirmaatiota: Riparilla halutaan rukoilla tuotantoeläinten ja Trumpin puolesta
Riparilaiset saavat kohta kuulla jänniä juttuja Teemu Selänteestä. Sitä ennen Emma Koiso-Kanttila letittää Tinja Kajanderin hiukset.

Riparilaiset saavat kohta kuulla jänniä juttuja Teemu Selänteestä. Sitä ennen Emma Koiso-Kanttila letittää Tinja Kajanderin hiukset.

Kohti konfirmaatiota: Riparilla halutaan rukoilla tuotantoeläinten ja Trumpin puolesta

Rippikoululaiset ovat yhä tiedostavampia ympäristö- ja vähemmistöasioissa, mutta kristinuskon perusasiat ovat monille vieraita.

– Onko ne hereillä, kysyy yksi isosista.

– On ne hereillä, mutta ne on vaakatasossa, vastaa toinen.

– Ei ne sitten ole hereillä, toteaa ensimmäinen.

Kello on yhdeksän. Lohirannan leirikeskuksen kappelissa alkaa kohta aamuhartaus. Kirkko ja kaupungin seuraama vuosaarelainen ripariryhmä on herännyt neljänteen leiriaamuunsa.

Tai ainakin osa on herännyt.

Kappeli on niin pieni, että leiriläiset hädin tuskin mahtuvat sinne. Tuoleja ei ole, vaan lattialla on tyynyjä.

– Te ette pysy hereillä, jos makoilette, sanoo nuorisotyöntekijä Jonna Peitso.

Lattialla kököttää leiriläisiä, jotka näyttävät siltä kuin olisivat marssineet läpi yön.

– Menittekö te älyttömän myöhään nukkumaan, kun noin väsyttää? Kolmelta?

– Eiku kahdelta, sanoo joku.

Sehän on ihan hirveä sanahirviö. Siis kirkkomusiikki.

– Kanttori Hanna Virtanen

Leiri on musiikki- ja mediapainotteinen. Mediapainotus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että seuraavana päivänä Ylen kuvausryhmä on tulossa videoimaan leirijumalanpalveluksen. Täyteen ahdettuun kappeliin pitäisi mahtua kymmenen hengen tiimi ja kaksi kameraa.

Musiikkipainotus taas kuuluu heti aamusta.

– On jo muinoin todistettu, että laulaminen on terveellistä. Kun me lauletaan Raamattua, se vaikuttaa meihin eri tavalla kuin lukeminen, sanoo kanttori Hanna Virtanen. Hän pyytää avaamaan virsikirjasta sivun 1059. Sivulta alkaa aamurukous eli laudes. Siihen kuuluu pitkät pätkät vuorolaulua.

Herra, käänny puoleemme, kuinka kauan vielä viivyt? laulaa Virtanen.

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, laulavat leiriläiset.

Ei tämä ihan Sannia tai Robinia ole – tai mitä tuon ikäiset nyt kuuntelevat.

– Kirkkomusiikki on ihan törkeän vaikea oppiaine, Virtanen puuskahtaa myöhemmin.

– Sehän on ihan hirveä sanahirviö. Siis kirkkomusiikki. Mua ne asiat kiinnostaa, mutta miten sä saat opetettua niitä niin, että ne kiinnostaisivat noitakin, ilman että myyt sen jonain muuta kuin mitä se on?

Siinä kysymyksessä ollaan ehkä rippileirin ytimessä.

Aamuhartauden aikaan kappeli täyttyy väsyneistä nuorista.

Aamuhartauden aikaan kappeli täyttyy väsyneistä nuorista.

Synnit seuraavat vessaan ja saunaan

Kaikkien pitää hakea kivi.

Leiriläiset, isoset ja vetäjät kipittävät pitkin hiekkakenttää ja metsänlaitoja.

– Teillä syntyy näihin kiviin kohta hyvin läheinen suhde, selittää Jonna Peitso.

– Kivi symboloi teidän syntejänne: kaikkia niitä pahoja tekoja, mitä olette tehneet ja hyviä tekoja, mitä ette ole tehneet. Kunnes toisin sanotaan, se tulee teidän mukananne kaikkialle.

Leiriläiset vilkuilevat kiviään. Muutamalla pojalla on aika järkäle. Joku yrittää lykätä omansa pois ja ottaa maasta pienemmän.

– Kiviä ei saa vaihtaa! huutaa kanttori Virtanen.

Yllättikö teitä, että sellainen julkkis ja supertähti kuin Teemu Selänne on uskovainen?

– Isonen Lotta Ilonen

– Kun menette vessaan, kivi tulee mukaan. Kun menette saunaan, kivi tulee lauteille asti, Peitso opastaa.

Leiriläiset lähtevät kulkemaan kohti päärakennusta. Alkuviikosta on satanut, mutta tänään on helle. Joona Sissonen, 18, kertoo olevansa neljättä kertaa isosena.

– Mä olen kristitty ja tykkään olla avuksi tässä tehtävässä, hän kertoo.

– Täällä tapaa uusia ihmisiä ja on hauskaa, mutta en mä tänne tulisi vain siksi, että on hauskaa.

Kuistin varjossa istuu tuttu kaveri. Petrus Tuominen, 19, oli isosena myös kaksi vuotta sitten, kun Kirkko ja kaupunki teki juttua kesän 2015 mediariparista. Jo se oli hänen neljäs leirinsä.

– Tässä yhdistyy se, että saa tehdä nuorisotyötä ja pääsee samalla itse vähän retriittiin, Tuominen selittää.

Tuomisella on maassa rinkka, johon hän pakkaa jalkapallon kokoista syntikivenmurikkaa.

– Tämä on mun perinteinen katumusharjoitukseni, hän höhöttää.

Pojat ihmettelevät syntikiviään.

Pojat ihmettelevät syntikiviään.

"Oisko toi pitänyt tietää?"

Tänään todistajaksi saapuu Teemu Selänne.

– Selänteellä on mukanaan salainen ase: rukous, isonen Lotta Ilonen lukee Askel-lehden haastattelusta.

Rukous on aamupäivän ryhmätunnin aihe. Ilosen ja Sissosen vetämä ryhmä istuu laiturilla. Rantavedessä ui ahvenia.

Leiriläinen Elsa Vuolanne lukee vuorollaan, että usko on Selänteen mielestä niin suuri voimavara, että hän haluaa jättää sen perinteen myös lapsilleen.

Valtteri Vaherkosken syntikivi keikkuu laiturilla. Hän ottaa siitä kiinni.

– Yllättikö teitä, että sellainen julkkis ja supertähti kuin Teemu Selänne on uskovainen? Ilonen kysyy. Kuuluu myöntävää hyminää ja yksi "joo".

Ei meillä ohjaajilla ole sataprosenttisia vastauksia näihin asioihin.

– Pastori Lauri Holma

– Entä millainen rukous on esirukous? Ilonen kysyy.

– Rukous toisen puolesta, vastaa joku.

– Oisko toi pitänyt tietää? kysyy Henrik Hyytiäinen. Hän makaa laiturilla selällään silmät kiinni.

Täällähän sitä oppii. Esirukouksia luetaan myös konfirmaatiomessussa, ja nyt pitäisi ehdottaa, minkä puolesta.

Ehdotuksia ei ropise.

– Oisko eläinten tehotuotanto? Ilonen ehdottaa yhdelle leiriläisitä, mutta tämä toteaa, ettei halua olla niin hyökkäävä. Toinen toivoo, että hänen isänsä puolesta rukoillaan.

– Voihan siitä tehotuotannostakin toivoa, että ihminen osaisi kohdella luontoa kunnioittavasti, ehdottaa Joona Sissonen.

– Hei mä keksin hyvän! Uusi hallitus! Rukoillaan viisautta niille! ehdottaa Ilonen.

– Mutta eihän ne edes eronneet, Sissonen sanoo.

– Eikö? No rukoillaan päättäjille viisautta. Sitten siinä tulee myös Trumpille ja muille.

Isoset Jerry Salonen ja Olivia Asikainen lopettivat alkuvuodesta lihansyönnin ja alkoivat seurustella.

Isoset Jerry Salonen ja Olivia Asikainen lopettivat alkuvuodesta lihansyönnin ja alkoivat seurustella.

Moni uskoo, kuten kirkko opettaa – mutta ei halua ajatella niin

Hernekeitossa lilluu isoja paloja sianlihaa, mutta kahden isosen lautasella on vegaanista kasviskeittoa. Jerry Salonen ja Olivia Asikainen ryhtyivät kasvissyöjiksi alkuvuodesta. (Vähän aikaa sen jälkeen he rupesivat seurustelemaan, mutta leiriläiset eivät tiedä sitä.)

– Eniten syynä on se, että siinä säästää luontoa. Sitten se, että silloin ei aiheuta kärsimystä eläimille, Salonen kertoo.

– Ilmastosyistä. Ja eläintuotanto ja nälänhätä, sanoo Asikainen.

Jonna Peitso on vetänyt ripareita parikymmentä vuotta, ja tämä on hänelle tuttu ilmiö. Nuoret ovat käyneet yhä tiedostavammiksi.

– Me joudutaan paljon enemmän vastaamaan ekologisiin ja vähemmistöryhmiä koskeviin kysymyksiin. Esimerkiksi joka leirillä kysytään, että miksi Jumala ei suvaitse homoja.

Mitäs nuorisotyöntekijä siihen vastaa?

– Kysyn, että mistä sä olet sellaisen käsityksen saanut. Me voidaan helposti ajatella, että kirkko tai Jumala on jotain mieltä, vaikka kyse on vain ihmisten ajatuksista.

Yhdellä leirillä kysyttiin ihan tosissaan, että eikö Jeesus elänyt joskus 1700-luvulla. Perusfaktat ovat aika hakusessa.

– Nuorisotyöntekijä Jonna Peitso

Toinen yleistyvä ilmiö on se, että leiriläisten perustiedot kristinuskosta ovat yhä heikommat.

– Yhdellä leirillä kysyttiin ihan tosissaan, että eikö Jeesus elänyt joskus 1700-luvulla. Perusfaktat ovat aika hakusessa.

Myös individualismi on kasvanut. Nuoret haluavat ajatella asioista omalla tavallaan. Monille on vieras ajatus, että kirkko saisi määritellä, miten pitää uskoa.

– Loppujen lopuksi aika monet nuoret uskovat niin kuin kirkko opettaa. He vain haluavat ajatella, että tämä on mun oma idea.

Pastori Lauri Holma on huomannut saman.

– Jokaisella on vapaus olla sitä mieltä kuin haluaa, hän sanoo.

– Ei meillä ohjaajilla ole sataprosenttisia vastauksia näihin asioihin. Me pohdimme näitä yhdessä, ja se uskon ja epäilyksen välinen jännite on aina olemassa.

Moni leiriläinen huomauttaa, että Jumalan olemassaoloa ei voida osoittaa tieteellisesti. Siinä ollaan Holman mielestä ydinasioiden äärellä.

– Haluaisin, että leiriläiset oppisivat ymmärtämään hengellistä kieltä. Me lähestytään Jumalaa aika paljon tieteen kielellä. Uskonnon kieli voi kuitenkin olla lähempänä runouden tai taiteen kieltä.

Nuorisotyöntekijä Jonna Peitson (keskellä) mielestä riparilaisten perustietämys kristinuskosta on heikentynyt. Vasemmalla pastori Lauri Holma ja oikealla kanttori Hanna Virtanen.

Nuorisotyöntekijä Jonna Peitson (keskellä) mielestä riparilaisten perustietämys kristinuskosta on heikentynyt. Vasemmalla pastori Lauri Holma ja oikealla kanttori Hanna Virtanen.

Ahdistaako riparilla, jos ei ole jeesustelija?

Päivätauolla joukko leiriläisiä askartelee itselleen rukoushelmiä. Sonja Seppä suhtautuu toimittajaan varauksella. Hän suostuu harkitsemaan kysymyksiin vastaamista, kunhan ensin kuulee kysymykset. Se sopii.

Minkälaista leirillä on ollut?

– No en mä nyt tiedä. Mä en ole mikään jeesustelijaihminen, Seppä vastaa.

Onko täällä sitten ikävää?

– No en mä nyt tiedä. Ei mikään paras leiri, mutta kyllä tää menettelee.

Ahdistaako olla riparilla, jos ei ole jeesustelija?

– Ei, mut mun mielestä se on vain tyhmää, kun pitää koko ajan puhua Jeesuksesta tai jostain Jumalasta.

Tuntuuko, että niitä asioita tuputetaan?

– No ei.

Suosittelisitko riparia kavereillesi?

– No riippuu vähän, millainen ihminen on. Sellaisten kannattaa tulla, jotka tykkää syvällisestä juttelusta.

Janika Orkasalolla puolestaan on ollut leirillä kivaa.

– Kun mä tulin tänne, ni mä en yhtään uskonut niinku Jumalaan ja silleen. Mut nyt mä olen alkanut enemmän uskoa.

Mites siinä nyt noin on käynyt?

– En mä tiedä. Täällä puhutaan enemmän silleen, että mä ymmärrän kuin esimerkiksi uskonnontunneilla.

Kanttori Hanna Virtanen tulee majoituskäytävältä ja istuu yhteistilan tuolille. Mutta missäs on kanttorin syntikivi?

– Niin, se taisi jäädä tuonne huoneeseen.

Sonja Seppä (toinen vasemmalta) ei ole jeesustelija, mutta ripari menettelee.

Sonja Seppä (toinen vasemmalta) ei ole jeesustelija, mutta ripari menettelee.

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi


Minuutissa mystikoksi

Villi city