Kun hauva menee tähdeksi taivaalle – näin autat lasta kohtaamaan surun koiran kuolemasta
Lapselle perheen lemmikkikoira on rakas perheenjäsen ja siitä luopuminen kova paikka. Aikuiselle tilanne on vähintäänkin yhtä vaikea, kun täytyy samaan aikaan nähdä lapsen suru ja käydä läpi omaansa.
1. Kerro lapselle lähestyvästä kuolemasta.
Useimmiten koirasta joutuu luopumaan sen vanhuuden tai sairauden takia. Asia lähestyy pikku hiljaa, jolloin on mahdollisuus alkaa valmistella lasta asiaan. Jutelkaa lapsen kanssa siitä, että koiran elämä on lyhyempi kuin ihmisen ja kun koirasta tulee vanha, se lopulta kuolee.
Voit kertoa lapselle, että usein vanhalle koiralle tulee jokin sairaus, josta tietää että pian koira kuolee. Nuorempikin koira voi sairastua niin pahasti, ettei eläinlääkäri saa sitä enää parennettua. Silloin ihmisen tehtävä on auttaa koiraa kuolemaan, jotta sen ei tarvitse enää kärsiä kipua ja vaivoja.
Jos koira kuolee onnettomuudessa tai muuten äkillisesti, suruun ei ehdi valmistautua.
– Lähes aina tällaisessa tilanteessa lapselle myös tulee pelkoja, että samanlainen onnettomuus tapahtuu jollekin läheiselle ihmiselle tai perheen mahdollisille toisille lemmikeille, muistuttaa traumapsykoterapeutti Ritva Launonen.
– Tällöin on tärkeää vakuuttaa lapselle, että näin ei tapahdu ja että kukaan muu hänen ympäriltään ei ole menossa minnekään.
2. Keskustele lapsen kanssa siitä, mitä kuolema tarkoittaa.
Alle kouluikäiset lapset eivät vielä ymmärrä hyvin kuoleman lopullisuutta ja merkitystä. Silti heillekin on tärkeää selittää, mitä rakkaalle lemmikille tapahtuu kun se kuolee.
– Kuolemasta tulee puhua kuolemana, Launonen painottaa. Koira meni jonnekin pois -tyyppiset epämääräiset selitykset aiheuttavat lapsessa vain hämmennystä ja voivat vaikeuttaa surusta toipumista.
Lapselle voi kertoa, että kuolema tarkoittaa sitä että sydän ei enää lyö ja keuhkot lakkaavat toimimasta. Koira ikäänkuin nukahtaa, eikä sen jälkeen enää herää.
Surun ja itkun näyttäminen lapselle ei ole vaarallista, päinvastoin.
Launosen mukaan fysiologisen kuoleman selittämisen lisäksi kuolemalle on hyvä tarjota jokin lohdullinen ”jatko”: koiran voi sanoa siirtyvän koirien taivaaseen, koiraenkeliksi tai tähdeksi taivaalle. Näin lapselle jää jokin mentaalinen yhteys eläimeen, mikä helpottaa luopumisen tuskaa ja auttaa koiran muiston vaalimisessa.
3. Anna lapselle tilaisuus jättää jäähyväiset ja olla mukana kun koira lopetetaan.
– Jos lapsella on turvallinen aikuinen mukana, ei ole mitään estettä sille, etteikö lapsi voisi olla mukana koiran lopetustilanteessa, Launonen sanoo.
On toki myös koiran tilanteesta ja eläinlääkärin arviosta kiinni, onko lapsen mukana olo kuoleman hetkellä hyvä asia. Myös lapsen ikä vaikuttaa; aivan pienet eivät vielä oikein ymmärrä mitä tilanteessa tapahtuu. Ikääkin tärkeämpää on kuunnella lapsen tahtoa eli sitä, haluaako hän itse olla lopetushetkellä mukana.
– Kaikkein tärkeintä on, että lapsella on tilaisuus jättää jäähyväiset koiralle, eikä se vain yhtäkkiä häviä. Myös ruumiin näyttäminen lapselle voi olla hyvä ajatus, sillä siinä konkretisoituu se että koira ei enää hengitä ja ruumis on kuollut, Ritva Launonen sanoo.
– Ei kuitenkaan riitä, että katsotaan kuollutta koiraa ja se siitä. Tilanne on sanoitettava lapselle ja selitettävä niin, että lapsi ymmärtää ja tuntee olonsa turvalliseksi.
4. Sanoita lapsen suru.
Kun koira on kuollut, lapsi tarvitsee lohdutusta suruunsa: syliä, läheisyyttä, mahdollisuutta puhua asiasta. Ikävän, lohduttomuuden ja surun tunteet on sanoitettava lapselle. Myös surun jakaminen on tärkeää. Koko perhe voi yhdessä surra koiraa, katsoa valokuvia, muistella miten koira tuhisi nukkuessaan, hotki ruokansa ja tykkäsi myllätä kukkapenkkiä.
– Lohdun tarjoaminen lapselle surun keskellä on hyvin tärkeää. Juuri siksi tarvitaan ajatusta koirien taivaasta tai muusta yhteyden säilymisestä lemmikkiin, Launonen tiivistää.
Lapsen suru on erilaista kuin aikuisen suru.
– Lapsi surahtelee, Launonen kuvaa.
Hän elää hetkessä ja hänellä suru tulee mieleen hetkittäin, tulee ja menee. Välillä lapsi unohtaa koko asian ja jatkaa leikkejään ja on kuin ennenkin, toisessa hetkessä hän saattaa itkeä lohduttomasti.
Vaikka lapsi suree hetkittäin, suru saattaa pulpahdella pintaan vielä yllättävänkin pitkän ajan kuluttua. Sen voi tuoda pintaan jokin tuoksu, tilanne tai vaikkapa ohikulkevan koiran näkeminen. Aikuisen tehtävä on olla jakamassa surukokemusta milloin lapsi sitä haluaa.
5. Näytä myös oma surusi, mutta säilytä lapsen rutiinit ja tavallinen arki.
Toisin kuin lapsen suru, aikuisen suru on enemmän jatkuvaa ja prosessinomaista. Omat tunteet voivat olla vahvasti pinnassa ja itku herkässä. Surun ja itkun näyttäminen lapselle ei ole vaarallista, päinvastoin.
– Aikuinen näyttää omalla surun käsittelyllään mallia lapselle ja auttaa häntä ymmärtämään, että suru on luonnollinen ja ymmärrettävä tunne silloin kun menetetään jotain itselle rakasta ja tärkeää, Launonen muistuttaa.
Surua ei pidä kieltää itseltä eikä lapselta. Lapsi voi toki pelästyä, jos aikuinen purskahtaa holtittomaan itkuun, mutta siitäkin selviää käymällä tilanteen läpi lapsen kanssa ja selittämällä, ettei ole vaarallista vaikka aikuinen joskus itkee paljonkin.
– Lasta ei pidä laittaa aikuisten surun ajaksi toiseen huoneeseen ja sulkea ulos tunnemaailmasta, vaan heille voi kertoa, että suru ei ole vaarallinen vaan hyvä tunne ja eteenpäin vievä voima, jotta voi taas elää iloiten, Launonen summaa.
Jos vanhempi kuitenkin lamautuu suruunsa eikä pysty jatkamaan arjen rutiineja, voi tilanne muuttua lapsen kannalta haitalliseksi. Lapselle tulisi mahdollisuus jatkaa tavallista arkea omasta ja aikuisen surusta huolimatta. Lapsi ei myöskään saa joutua tukijan rooliin vanhempansa surussa. Jos oma suru tuntuu kestämättömän kovalta ja haittaa arkea, kannattaa siihen hakea apua toisista aikuisista tai asiantuntijalta. Muista tällöin myös kertoa lapselle, että sinulla on aikuisia tukijoita surussasi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pupu potkitaan pihalle – pääkaupunkiseudulta otettiin viime vuonna talteen ennätysmäärä heitteillä olevia pikkulemmikkejä
Hyvä elämäHuonoista kodeista pelastettuja lemmikkejä ja sosiaalitapauksia on niin paljon, että niiden määrä lähestyy ulkoa löydettyjä. Pitbull-sekoitus Coral hylättiin helsinkiläiseen koirapuistoon.
