Kolumni: Ajatusta sortohierarkiasta käytetään pahimmillaan terroristisen väkivallan oikeuttamiseen
Linda-Maria Raninen törmäsi someaktivismiin, jossa siviileihin kohdistuva terrorismi nähdään hyväksyttävänä uhrien syntyperän vuoksi.
Kirjoitin muutama viikko sitten kolumnin, jossa ihmettelin terroristijärjestö Hamasin saamaa somesympatiaa. Terroritekojen ihannointi tai oikeuttaminen on kammottavaa keneltä tahansa, mutta erityisen käsittämättömänä pidin sitä sellaisten suomalaisten taholta, joilla ei ole minkäänlaisia siteitä palestiinalaisalueille. Pidän Hamas-sympatiaa edelleen puistattavana, mutta viime viikkoina olen alkanut ymmärtää, mistä se someaktivismin piirissä kumpuaa.
Instagram-tili @mikameitavaivaa julkaisi vastikään postaussarjan ”30 teesiä woke-aktivismista”. Teeseissä nostettiin esille woke-aktivismin eli tarkemmalta ja hankalammalta termiltään ”liberaalin identitäärisen yksilökeskeisen aktivismin” ongelmia. Koitan välttää anglismeja ja sanahirviöitä, joten kutsun ilmiötä tässä kolumnissa vain someaktivismiksi.
Ihmisoikeuksien puolustajina profiloituneet someaktivistit oikeuttavat Hamasin iskuja sillä, että se edustaa sorrettuja ja israelilaiset sortajaa.
Irtisanouduin someaktivismiskenestä muutama vuosi sitten, koska en pitänyt sen identiteettikeskeisyydestä ja mielenterveydelle haitallisesta toimintakulttuurista. Yksi syy tekemääni pesäeroon oli myös someaktivismille tyypillinen tapa jaotella ihmiset mustavalkoisesti sortajiin ja sorrettuihin synnynnäisten ominaisuuksien perusteella.
Ajatus sortohierarkiasta tekee parhaimmillaan näkyväksi olemassa olevat valtarakenteet ja edesauttaa niiden purkamista. Sen lievimmät haittapuolet liittyvät amerikkakeskeisyyteen, mielivaltaisuuteen ja joidenkin äänten hiljentämiseen. Viime viikkoina olen huomannut, että pahimmillaan sitä käytetään terroristisen väkivallan oikeuttamiseen.
Olen törmännyt useisiin julkaisuihin, joissa ihmisoikeuksien puolustajina profiloituneet someaktivistit oikeuttavat Hamasin iskuja sillä, että se edustaa sorrettuja ja israelilaiset sortajaa.
On selvää, että Gazan lapset ovat valtahierarkian häntäpäässä ja Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu kärjessä. Kuitenkin esimerkiksi aseista kieltäytyneen Shani Loukin leimaaminen sortajaksi ja hänet murhanneiden aseistettujen terroristien kutsuminen sorretuiksi on suorastaan makaaberia.
Pohdin, mikä on vienyt sorrettujen oikeuksia puolustavan someaktivismin tähän pisteeseen, jossa siviileihin kohdistuva väkivalta nähdään juhlittavana tai vähintäänkin unohdettavana asiana uhrien syntyperän vuoksi. Onko syynä keskustelun yleinen militarisoituminen Venäjän hyökkäyssodan ja Suomen Natoon liittymisen myötä? Vai onko kosto vain rauhaa tyydyttävämpi tavoite?
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirkolliskokousedustajat vetoavat Gazan tulitauon puolesta
AjankohtaistaRunsas kolmannes luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen jäsenistä julkaisi perjantaina vetoomuksen Gazan tulitauon ja rauhan puolesta.
Linda-Maria: Hamasin saama somesympatia hämmentää
Puheenvuorot