Kolumni: Ammatti voi valita sinut
Täti neuvoo nuoria: Elämä yllättää takuuvarmasti, mutta harvoin se tulee ketään kotoa sängynpohjalta hakemaan.
Pian ylioppilaat painavat valkolakin päähänsä. Ammattiin valmistuneille nostetaan maljoja. Sukulaiset haluavat nähdä todistuksen ja utelevat tulevaisuuden suunnitelmista. Entä jos ei tiedä, mitä haluaa tehdä isona? Entä jos tietää, mitä haluaa, muttei saakaan haluamaansa opiskelu- tai työpaikkaa? Kuulkaa, ei se mitään.
Niiltä tulevaisuuden suunnitelmista utelevilta tädeiltä ja sediltä sopii kysyä, miten he itse päätyivät elämässään sinne, missä nyt ovat. Harva heistä on koulunsa päättäessään tiennyt, millä paikalla on elämässään kolmen–neljänkymmenen vuoden päästä. Tuskin kukaan.
Voi olla, että ihminen vain ajautuu aivan oikealle paikalle elämässään. Aina voi myös valita väärin.
Sitä saattaa päätyä jonnekin sattumalta. Elämä voi pistää suunnitelmat uusiksi. Tai voi olla, että ihminen vain ajautuu aivan oikealle paikalle elämässään. Aina voi myös valita väärin. Niin minä tein. Lapseni ulvoi naurusta, kun ajoimme Helsingissä Ravintolakoulu Perhon ohi ja kerroin opiskelleeni siellä hetken. Minä, joka opin jatkuvasti uusia tapoja epäonnistua keittiössä. Kävi pian selväksi, että tarjoilijalinja ei ollut minun juttuni. Onneksi saa valita väärin. Kohti uusia seikkailuja vain sitten.
Äidiltäni jäi oppikoulu kesken. Elämä vei hänet lopulta myyjäksi ja yrittäjäksi. Hän oli kyllä ajatellut, ettei koskaan menisi kaupan tiskin taakse töihin. Tehtävä, joka oli vaikuttanut ylivoimaisen vaativalta, osoittautuikin sairaan kivaksi.
Ystävääni motocross vei siinä määrin, että merkonomiopinnot jäivät kesken. Nyt hän toimii perheyrityksen toimitusjohtajana.
Sattuman osuutta elämässä ei pidä vähätellä. Minä esimerkiksi satuin tutustumaan opiskelujen kautta ihmiseen, joka sattui olemaan töissä museossa, johon sovimme tämän ihmisen kanssa tapaamisen. Museossa ajattelin, että olisipa kiva olla täällä töissä. Pian olin.
Elämä vie, ihminen vikisee. Hyvä niin. Elämä yllättää takuuvarmasti, mutta harvoin se tulee ketään kotoa sängynpohjalta hakemaan. Ärsyttää huomata olevansa nuoria neuvova täti. Neuvon silti: Ole avoin ja utelias. Ehkä ammatti valitsee sinut.
Kirjoittaja on kahden teini-ikäisen tytön ja yhden kirjan äiti.
soili.pohjalainen@saunalahti.fi
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
.jpg)
Kolumni: Äiti on usein raivona ja nolona
PuheenvuorotAikoinaan ajattelin, että kunpa lapsistani tulisi onnellisia ja tasapainoisia. Sitten tajusin, että se on aika paljon vaadittu.
Kolumni: Koulujen alkaessa kaipaan arkea ja järkeä
Puheenvuorot