Kolumni: Elämässä on oltava tilaa myös rakastaa ja levätä
Kun yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevilta leikataan, leikataan siitä, mikä tekee meistä ihmisiä, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.
Minulla on tapana koskettaa ranteeseeni tatuointia lausetta silloin kun arki tuntuu erityisen raskaalta tai kirjailijana taiteen tekeminen mielettömältä. Lainaus on Star Trekistä: Selviytyminen ei riitä.
Sillä tarkoitetaan sitä, että ihmiselämän ei kuulu pelkistyä eloonjäämiseksi tai selviytymiseksi. Vaikka joskus olisikin sellaisia aikoja tai kausia, jolloin muuhun ei ole voimia, elämän ei ole kuitenkaan tarkoitus olla pelkkää selviytymistä. On oltava myös tilaa tehdä sellaisia asioita, joita varten meidät on luotu, kuten vaikkapa rakastaa, rakentaa, levätä, oppia uutta ja elää yhteydessä muihin ihmisiin, maailmaan ja Jumalaan.
Kun politiikassa aletaan laskeskella ja arvioida sitä, millaisilla summilla ihmiset tai järjestöt tulevat pienimmillään toimeen, aletaan varsinaista elämää karsia elämisestä kohti eloonjäämistä ja selviytymistä. Niiden alojen ja ihmisten, jotka eivät pysty tuottamaan yhteiskunnalle rahallista hyötyä, voidaan ehkä antaa selviytyä ja pysyä olemassa, mutta sen enempään ei ihmisellä tule olla oikeutta, ellei hän pysty elättämään itseään esimerkiksi tekemällä töitä – tai sitten vaikkapa muiden vuokratuloilla tai perimillään rahoilla.
Pystythän todistamaan, että sinutkin kannattaa pitää hengissä? Että sinunkin kannattaa antaa selviytyä?
Toimeentulotuen hakijan on osoitettava, että hän on työkunnosta tai työkyvykkyydestä riippumatta hakenut töitä – eli siis yrittänyt täyttää ihmisyyden vaatimuksen, joka syntyy siitä, että on hyödyksi. Vaikka työkykyä ei yksinkertaisesti ole vaikkapa pitkittyneen vaikean masennuksen tai jonkin muun syyn vuoksi, vaatimus on kohdattava kuukausittain: olethan hakenut kokopäivätöitä, vaikka et niitä pysty tekemään? Pystythän todistamaan, että sinutkin kannattaa pitää hengissä? Että sinunkin kannattaa antaa selviytyä?
Aina kun yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevilta leikataan, leikataan siitä, mikä tekee meistä ihmisiä. Kun aletaan pohtia sitä, mitkä ovat selviytymisen ja eloonjäämisen ehdot, kuinka niitä valvotaan, ja mistä voitaisiin vielä karsia – kuitenkaan leikkaamatta niiltä, joilla on yllin kyllin –, ollaan lakattu ajattelemasta leikkauksien kohteita ihmisinä.
Selviytyminen ei riitä. Ihmisen on myös saatava elää.
Kirjoittaja on kirjailija, Suomen Lähetysseuran rippikoulupappi ja luovan kaaoksen erityisasiantuntija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Helvettiä on vaikea katsoa, mutta vielä vaikeampaa on katsoa ihmistä, joka siellä elää
PuheenvuorotHelposti alamme puhua siitä, mikä oikeastaan on kaunista ja hyvää, emmekä katso ihmistä kaiken vaikean alla, kirjoittaa Vehka Kurjenmiekka.