null Suvi Auvinen on toiveikas vegaani-aktivisti, joka vaihtoi vihaamisen puolustamiseen

– Ihmiskuvani on optimistinen, vaikka näen koko ajan, miten paljon pahaa teemme, Suvi Auvinen sanoo.

– Ihmiskuvani on optimistinen, vaikka näen koko ajan, miten paljon pahaa teemme, Suvi Auvinen sanoo.

Suvi Auvinen on toiveikas vegaani-aktivisti, joka vaihtoi vihaamisen puolustamiseen

Suvi Auvinen ihmetteli pikkutyttönä, miksi hänen äitinsä keräsi kanaemon tavoin kaikki kotipihan räkänokat heille kotiin syömään. 

Epätodennäköisen asiantuntija, toimittaja, kirjailija ja ennen muuta aktivisti. Näin Suvi Auvinen määrittelee itsensä omilla verkkosivuillaan.

– Minulle kaikki, mitä teen, palautuu aktivismiin. Mietin, viekö tekoni parhaalla mahdollisella tavalla eteenpäin yhteistä hyvää. Jos ei vie, sitten pitää tehdä jotain muuta, sanoo johtavana vastuullisuusasiantuntijana Ellun kanat -viestintätoimistossa työskentelevä Auvinen.

Anarkisti- ja feministipiirit, talonvaltaus, antikapitalismi, vapaa liikkuvuus, siirtolaisten oikeudet, eläinten oikeudet. Kaikkea tätä on mahtunut Auvisen viiteentoista aktivistivuoteen. Parikymppisenä motivaatio syntyi epäoikeudenmukaisuuden tunteesta ja johti nuoruuden vimmaiseen “taisteluun tuulimyllyjä vastaan”.

– Se oli ehkä hyvä alkupiste, mutta jos aikoo vuosikymmenien ajan tehdä aktivismia, sille täytyy löytää jokin muukin syy ja motivaatio kuin jatkuva, hyvin kuluttava vihaisuus. Vuosien varrella olen yrittänyt löytää sellaisia itselleni tärkeitä asioita, joita haluan puolustaa, ennemmin kuin taistella jonkin takia.

Kasvoin ajatukseen, että niitä pitää auttaa, joilla on heikompi asema kuin meillä.

Vaikka aktivistille riittää aina työtä sellaisessakin perusasiassa kuin sukupuolten välisessä tasa-arvossa, tapahtui vuonna 2018 jotakin, joka pisti Auvisen to do -listan uusiksi. Kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n raportti valmistui. 

– Kun raportti tuli käristyskupolikesän perään niin ymmärsin, ettei sinänsä tärkeillä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikkeillä ole mitään väliä, jos meillä ei ole elinkelpoista planeettaa tai jos se on siinä kunnossa, että siellä voidaan huonosti. Silloin pudotin kaiken muun käsistäni ja ajattelin, että nyt täytyy yrittää pelastaa se mitä pelastettavissa on.

Suurinta muutosta pystyvät tekemään yritykset

Suvi Auvinen mietti, minkälainen maailma seuraavalle sukupolvelle jätetään. Hän ajatteli omaa pientä lastaan, mutta myös kaikkia niitä lapsia, jotka olivat hänestä kaukana tai eivät olleet vielä edes syntyneet. Ainoa vaihtoehto oli suunnata kaikki tarmo, toivo ja energia ilmastokriisin vastaiseen taisteluun.

Mutta miten saisi aikaan tuloksia?

– Yksittäisten ihmisten valinnat merkitsevät totta kai paljon, mutta se mittakaava on kovin pieni. Valtiot ja EU taas voivat tehdä todella suuria päätöksiä, mutta poliittinen koneisto on valitettavan hidas. Kaikkein nopeinta ja suurinta muutosta yhteiskunnassa tällä hetkellä pystyvät tekemään yritykset.

Tässä vaiheessa kuvaan tuli mukaan Ellun kanat, joka on kokoomuslaisten voimanaisten perustama yritys. Vaikka sen viestintäpuolella työskentelemisestä ei välttämättä ensimmäiseksi tule mieleen aktivismi, on Auvinen kuitenkin itse todennut, että toimisto on tällä hetkellä tehokkain paikka vaikuttaa maailmaan. Hän yrittää kääntää yrityspäättäjien päitä ja kertoa heille, mitä heidän pitäisi tai ei ainakaan pitäisi tehdä.

Jos maailmamme tila ei olisi mikä on eikä kapitalismi kirittäisi itse kunkin askelia, tekisi Auvinen jotain aivan muuta kuin konsultointia.

– Se olisi varmaan taidetta jossain muodossa. Tekisin teatteria tai kirjoittaisin kirjoja, sanoo Teatterikorkeakoulusta teatteripedagogiksi 2011 valmistunut Auvinen.

Hän kuitenkin ajattelee elävänsä ajassa, josta puuttuu luksus tehdä itsekkäitä valintoja. Ainakin niiltä, jotka ovat ymmärtäneet, kuinka kiire on toimia maapallon hyväksi.

Puolen vuoden välein Auvinen käy itsensä kanssa kehityskeskustelun, jossa yrittää rehellisesti arvioida, ovatko hänen viimeisen kuuden kuukauden aikana tekemänsä asiat vieneet eteenpäin hänelle tärkeitä asioita. Tähän mennessä näin on ollut.

Piipahdus karismaattisessa seurakunnassa

Auvinen kasvoi lahtelaisessa lähiössä 1990-luvulla laman keskellä. Vaikka toinen vanhemmista oli jonkin aikaa työttömänä, perheen elämä kuitenkin sujui. Ympärillään hän näki käyvän paljon huonommin: työttömyyden myötä tuli päihdeongelmia ja muuta alamäkeä.

Vaikka Auvisen vanhemmat eivät olleet poliittisesti mitenkään erityisen aktiivisia, hän sai kotoa mallin solidaarisuuteen ja empatiaan.

– Kasvoin ajatukseen, että niitä pitää auttaa, joilla on heikompi asema kuin meillä.

Tätä ajatusta toteutti Auvisen äiti, joka keräili pihojen räkänokat kotiinsa syömään.

– En silloin tietenkään ymmärtänyt, miksi. Ajattelin, että tietysti kaikki eteen sattuvat lapset ruokitaan. Tajusin vasta aikuisena äidin arvanneen, ettei noilla lapsilla ole kotona ruokaa. Kyllä se on vaikuttanut tosi paljon, että jo lapsena on nähnyt tuollaisen mallin ihmisyydestä.

Jos lapselle annetaan pieni kananpoika, niin hänen impulssinsa on silittää sitä, ei taittaa sen niskoja nurin.

Teini-iän tuiverruksessa Auvinen tuli uskoon ja liittyi karismaattiseen seurakuntaan.

– Ehkä halu vaikuttaa oli silloin vähän huonosti suunnattua ja mukana oli sellainen maailmanpelastusmentaliteetti, että mennään käännyttämään nuo ihmiset, jotka eivät tiedä, mikä heille on hyväksi, Auvinen naurahtaa.

Sittemmin Auvinen irtaantui seurakunnasta ja hakeutui 19-vuotiaana työharjoitteluun Keniaan, Itä-Afrikan suurimpaan slummiin, tekemään Lääkärit ilman rajoja -järjestön kanssa HIV-valistustyötä.

– Kun näin pieniä lapsia, jotka syntyivät niihin oloihin, ja ymmärsin, ettei heillä todennäköisesti ole mitään mahdollisuutta päästä slummista ikinä pois, muutti se  perustavanlaatuisesti ajatteluani. Suomeen palattua tunsin, että minun täytyy tehdä jotain, että edes jokin asia maailmassa menisi parempaan suuntaan.

Lapset ovat luonnostaan empaattisia eläimiä kohtaan

Eläinten puolesta puhuu tänä keväänä ilmestyvä lastenkirja, jossa Auvinen kirjoittaa eläinten suojelusta. Hän on nähnyt, kuinka luonnostaan lapsilta tulee empatia muita eläimiä kohtaan.

– Jos lapselle annetaan pieni kananpoika, niin hänen impulssinsa on silittää, helliä ja suojella sitä, ei taittaa sen niskoja nurin.

Tätä ominaisuutta voitaisiin vaalia ja tukea. Samoin Auvinen haluaa vaalia optimismia ja toivoa siitä, että parempi tulevaisuus on mahdollinen.

– Se pitää minut liikkeessä ja toimintakykyisenä. Kun teen työtä vastuullisuuskentällä, joudun jatkuvasti käsittelemään myös asioita, jotka ovat menossa tosi huonoon suuntaan. Jos en vastapainoksi raivokkaasti etsisi kohti parempaa meneviä asioita, en varmaan pystyisi olemaan ja elämään, Auvinen pohtii.

Syömme muita eläimiä niiden kärsimyksestä huolimatta, emme sen takia.

Auvinen uskoo ihmisten olevan pohjimmiltaan solidaarisia ja empaattisia ja pyrkivän hyvään.

– Ihmiskuvani on optimistinen, vaikka näen koko ajan, miten paljon pahaa teemme. Ajattelen sen olevan kuitenkin enemmän ajattelemattomuutta kuin tietoista pahuutta. Esimerkiksi se, että syömme joka vuosi miljardeja muunlaisia eläimiä, johtuu yhteiskunnan normeista. Syömme muita eläimiä niiden kärsimyksestä huolimatta, emme sen takia. Ymmärrämme, että se on väärin.

Kristillisen opin mukaan elävien Auvinen toivoisi kiinnittävän enemmän huomiota siihen, millaista mallia Jeesus antoi.

– Siinä maailmanajassa, jossa naisia ja lapsia ei pidetty juuri missään arvossa, hän esimerkiksi sanoi, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta. Hän otti reilusti lähelleen myös naisia, mikä oli tuolloin aivan poikkeuksellista.

– Uskon, että jos eläisimme elämää Jeesuksen jalanjäljissä, maailmassa olisi aika hyviä ihmisiä. ­

Suvi Auvinen uuden Mitä helvettiä? -podcastin vieraana

Mitä Raamatussa puhutaan ruuasta? Olivatko Aatami ja Eeva vegaaneja? Mikä on oudointa, mitä Raamatussa popsitaan? Grillasiko Hesekiel kakalla? Näihin kysymyksiin lupaa vastauksia podcast-sarja Mitä helvettiä?, jota isännöi pappi ja sisällöntuottaja Visa Viljamaa yhdessä viestintäammattilaisen ja stand up-koomikon Ville Kormilaisen kanssa. Ensimmäisessä jaksossa Raamatun ruoka-asioita heidän vieraanaan tutkailee Suvi Auvinen.

10-osaisessa podcastissa ihmetellään Raamattua tuoreella tavalla esimerkiksi seksin, ilmastokriisin, työn, tarinankerronnan ja maailmanlopun näkökulmista. Jokaisessa jaksossa raamatullista teemaa, elämää ja sen koukeroita ihmetellään vaihtuvan vieraan kanssa. Esimerkiksi somevaikuttaja Niko Saarisen kanssa ruoditaan mainetta Raamatun valossa ja muusikko Samu Haberin kanssa pohditaan Jeesuksen asemaa influensserina.

Kuuntele ensimmäiset jaksot Spotifysta tai sivulta kirkkojakaupunki.fi/mitahelvettia.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: