Mariaa on pidetty nöyränä ja hiljaisena, mutta Kaisamari Hintikalle ja Mari Leppäselle Maria on rohkea oikeudenmukaisuuden puolustaja. Kuvat Laura Riihelä ja Pasi Leino, maalaus Sassoferrato / Wikimedia Commons.
Kun piispat Kaisamari Hintikka ja Mari Leppänen katsovat Mariaa, he näkevät vahvan selviytyjän ja roolimallien murtajan
Marian vallankumouksellinen puoli on jäänyt meillä sivuun, arvioivat piispat Mari Leppänen ja Kaisamari Hintikka.
Oikeudenmukaisuuden puolustaja, rohkea selviytyjä, maailmanjärjestyksen mullistaja. Sellaisena Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen näkee Marian, Jeesuksen äidin.
– Maria on ollut minulle esimerkki ihmisestä, joka vastaa rohkeasti kyllä ja on valmis toimimaan. Sellaisia esikuvia me naiset – ja kaikki ihmiset – tässä kirkossa tarvitsemme. Maria näytti, että syrjässä olevasta nuoresta tytöstä voi tulla mitä vain. Hän lähti tuntemattomalle tielle ja kaikesta epävarmuudesta huolimatta tietoisesti suostui uuteen, Leppänen sanoo.
Kun kuulee Leppäsen puhuvan Marian rohkeudesta ja uudelle tielle lähtemisestä, tulee mieleen Leppäsen oma tie piispaksi. Se on sellainen, jota kirkon historiassa kukaan ei ennen häntä ollut kulkenut. Leppänen kasvoi vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä, joka ei hyväksy naisten vihkimistä papeiksi. Kun hän ensimmäisenä vanhoillislestadiolaisena naisena päätyi ottamaan pappisvihkimyksen, hänet suljettiin ulos liikkeestä.
Viime vuonna Leppänen vihittiin Turun piispaksi. Naispuolisia piispoja ei Suomessa ole vielä liiaksi ollut – Leppänen on kolmas. 43-vuotiaana hän on myös tämänhetkisistä piispoista nuorin.
– En osaa sanoa, kuinka tietoisesti olen ajatellut Marian esimerkkiä elämäni isoissa ratkaisuissa, joita pappeuteen liittyvät taitekohdat ovat olleet. Toisaalta meillä naisilla on niin vähän esikuvia, että jokaisella on merkitystä.
Leppänen lisää, että rohkeutta vastata kyllä tarvitaan myös perusarjessa, jossa joudutaan vaikeiden valintojen eteen ja eletään uskoa todeksi.
– Maria on epätäydellinen ja haavoittuva kuin kuka tahansa äiti, sanoo Mari Leppänen. Kuva Pasi Leino.
Paitsi esimerkki, Maria on vuosisatojen ajan ollut naisille ja marginaalissa eläville myös eräänlainen vertaistuki ja ystävä.
– Hänen kokemuksiinsa moni pystyy samastumaan. Hän saa lapsen vähän sopimattomalla tavalla, mutta pärjää. Hän menettää lapsensa väkivallan seurauksena ja jotenkin selviytyy siitä. Hän on kuin kuka tahansa äiti, jolle uuden elämän odottaminen ei ole helppoa – epätäydellinen ja haavoittuva. Hän pelkää ja on huolissaan. Hän rakastaa lasta niin, että tuntuu, ja joutuu sitten katsomaan lapsensa kärsimystä. Hän on myös ikääntyvä nainen turvattomassa asemassa, Mari Leppänen kuvailee.
– Sanotaan, ettei Maria meidän luterilaisessa kirkossamme juuri näy, mutta onkohan se kuitenkaan niin? Ehkä sellaisessa hiljaisessa kristillisyydessä ja samastumiskohteena Marialla on ollut ihmisille merkittävä rooli.
Edelleenkin Jumala kutsuu yhteyteensä tavallisia ihmisiä ja antaa erilaisia tehtäviä. Maria oli valmiina, kun häntä kutsuttiin.
Palataan siihen lapseen ja Leppäsen mainitsemaan vähän sopimattomaan tapaan saada lapsi. Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Maria oli Jumalan äiti ja ikuinen neitsyt. Apostolisessa uskontunnustuksessa, jota Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tavallisesti käytetään, sanotaan, että Jeesus ”sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta”.
Mari Leppänen ei innostu pohdiskelemaan Marian neitsyyttä, sillä olennaisempaa ja ihmeellisempää hänelle on inkarnaatio: Jumala tulee ihmiseksi Marian kautta ja keikauttaa kumolleen ihmisten rakentaman maailmanjärjestyksen, jossa ihmisarvon mittareina ovat valta ja raha.
– Köyhän nuoren naisen kohdusta tulee Jumalan koti. Se, että Jumala valitsee tämmöisen nuoren tytön Poikansa äidiksi, alleviivaa sitä, että edelleenkin Jumala kutsuu yhteyteensä tavallisia ihmisiä ja antaa erilaisia tehtäviä. Maria oli valmiina, kun häntä kutsuttiin.
Maria on antanut voimaa muuttaa maailmaa
Mari Leppänen harmittelee sitä, että Mariasta on annettu yksipuolinen kuva ja samalla on luotu odotuksia siitä, millainen on oikeanlainen kristitty nainen: hiljainen, lempeästi hymyilevä, asiat sydämeensä kätkevä.
– Meillä Marian toinen, vallankumouksellinen puoli on jäänyt paljon vähemmälle huomiolle kuin esimerkiksi Latinalaisessa Amerikassa ja muissakin katolisissa maissa, joissa se on antanut ihmisille voimaa muuttaa maailmaa.
Luukkaan evankeliumissa, jossa kerrotaan Marian raskaudesta, on Marian kiitosvirsi, joka ei kuulosta hämmentyneen teiniäidin tekstiltä vaan enemmänkin vallankumouslaululta. Siinä Maria ylistää Jumalaa, joka on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan, korottanut alhaiset, ruokkinut nälkäiset ja lähettänyt rikkaat tyhjin käsin pois.
– Ehkä meidän tehtävämme tänä aikana olisi korostaa Marian tätä puolta, oikeudenmukaisuuden puolustajaa. Siinä meille olisi esikuvaa.
Maria tuli uudella tavalla tärkeäksi, kun Mari Leppänen alkoi etsiä erilaisia tapoja olla vuoropuhelussa Jumalan kanssa ja löysi ikonimaalauksen. Ikonien keskeistä kuvastoa ovat erilaiset Jumalanäidin kuvat. Leppäselle niistä rakkain on Jumalanäiti kaikkien murheellisten ilo.
– Se on tosi kaunis ikoni. Neljä enkeliä osoittaa Jumalanäitiä, joka seisoo keskellä. Hänen ympärillään on nälkäisiä, sairaita ja alastomia – alas painettuja ja ohikatsottuja. Maria kerää heidät helmoihinsa ja rukoilee heidän puolestaan.
Äidin kasvoja ja erilaisia kasvoja todella tarvitaan, jotta kuva Jumalasta olisi kokonaisempi.
Ikonin murheellisten joukossa on yksi naishahmo, ja häneen Leppänen maalatessaan samastui.
– Ajattelin, että olen tuolla ihmisten joukossa ja voin luottaa siihen, että saan itsekin levätä Jumalanäidin helmoissa. Se hahmo olikin sitten kaikkein vaikein maalata ja meni kaikkein eniten pieleen, Leppänen kertoo.
– Aloittelijan ei olisi ikinä pitänyt valita sellaista ikonia, mutta ikonihan tavallaan valitsee itse tulla maalatuksi. Se ei vain jättänyt minua rauhaan, ja se myös muutti omaa Maria-kuvaani.
Katolisissa ja ortodoksisissa kirkoissa Marian kuva on usein se, jota kirkkoon tulija ensimmäisenä tervehtii ja jonka eteen hän sytyttää kynttilän. Moneen luterilaiseen kirkkoon voi sen sijaan tulla ilman että näkee Mariasta vilaustakaan. Leppänen huomauttaa, että ikonien kuvasto on jakamattoman kirkon yhteistä perintöä. Hän on iloinen siitä, että luterilaisetkin ovat löytäneet sen.
– Meidän kirkkomme kieli ja kuvasto on täynnä maskuliinista jumalapuhetta. Äidin kasvoja ja erilaisia kasvoja todella tarvitaan, jotta kuva Jumalasta olisi kokonaisempi, Leppänen sanoo.
– Mutta kun vähän raaputtaa, myös ihan kotoisesta hengellisestä perinteestä löytyy monenlaista jumalakuvastoa ja -puhetta. Esimerkiksi lestadiolaisen herätysliikkeen perustajalle Lars Levi Laestadiukselle maskuliininen jumalakuva oli vaikea, sillä hänellä oli hankala suhde omaan isäänsä. Siksi hän puhui taivaallisesta vanhimmasta ja käyttää myös usein feminiinistä kuvastoa: Jumala käärii helmoihin, nostaa syliin ja imettää rinnoillaan.
Piispa Mari Leppäsen maalaama Jumalanäiti kaikkien murheellisten ilo -ikoni. Kuva Mari Leppänen.
Naisten vihkiminen papeiksi hiertää edelleen
Kristinuskon historia on ollut paljolti miesten – apostolien, paavien, piispojen, kirkkoisien, ristiretkeläisten – historiaa. Mariasta, saati muista naisista, tiedetään hyvin vähän. Leppänen toteaa, että naisten tarinoita on saanut etsiä sivulauseista ja rivien väleistä niin Uudesta testamentista kuin myöhemmästä kirkkohistoriasta.
– Siinä meillä on iso tehtävä, että osaisimme nähdä ja tunnistaa myös nämä kokemukset. Toinen asia sitten on, osaammeko antaa niille arvoa vai määrittelemmekö asioita vallan kautta. Voiko arjen hengellisyys olla suurta? Voiko joku olla Marian lailla vahva siksi, että suostuu elämään sivussa ja vieressä? Leppänen kysyy.
Mutta kyllä vallalla ja näkyvyydelläkin on väliä, Leppänen myöntää. Ensimmäiset naiset vihittiin Suomessa papin virkaan 34 vuotta sitten ja ensimmäinen naispuolinen piispa, Irja Askola, syksyllä 2010. Naisten myötä kirkosta on Leppäsen mukaan tullut kokonaisempi.
Kyllä minut on yllättänyt se, että edelleen ja aika paljon käydään keskustelua naisten roolista kirkossa.
Omien kokemustensa ja herätysliiketaustansa vuoksi Leppänen on koko ajan ollut tietoinen siitä, että naisten vihkiminen papiksi on edelleen ongelma joillekuille kirkossa. Suurin osa seurakunnista on kuitenkin nykyään sellaisia, joissa kysymykseen törmää harvoin.
Siksi Leppänen yllättyi, kun hän piispana huomasi istuvansa ylätason päätöksentekoelimissä sellaisissa pöydissä, joissa asiasta edelleen neuvotellaan.
– Kyllä minut on yllättänyt se, että edelleen ja aika paljon käydään keskustelua naisten roolista kirkossa ja siitä, onko se, että naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet toimia virassa, meille arvo ja teologinen lähtökohta. Vai onko se kauppatavaraa tai jotain, mistä voi neuvotella?
Leppäsen mielestä asia ei ole neuvottelukysymys. Hänen mukaansa jokaisella kirkon työntekijällä pitäisi sukupuolesta ja kaikista muistakin tekijöistä riippumatta olla yhtäläiset mahdollisuudet toimia ja tehdä työtään.
– Sitä haluan puolustaa. Kirkko tarvitsee meidän jokaisen panoksen.
– Maria voisi olla mallina ihmisestä, jonka elämässä Jumalalla on ollut aivan mullistava merkitys, sanoo Kaisamari Hintikka. Kuva Laura Riihelä.
Maria lähtee liikkeelle ja avaa suunsa
Uskotko neitseestäsyntymiseen? Tämä kysymys toistui takavuosina suomalaisissa piispanvaalitenteissä. Nykyinen Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka muistaa seuranneensa keskusteluja hämmentyneenä.
– Neitseestäsyntyminen tuntui olevan avainkysymys, jonkinlainen uskon mittari. Tajusin, että meillä on jännittävällä tavalla tulkittu niin, että jos ei voi sanoa uskovansa neitseestäsyntymiseen, niin siitä seuraa automaattisesti se, että kiistää Jeesuksen jumaluuden, Hintikka sanoo.
– Mutta eihän Marian neitsyys tee Jeesuksesta Jumalaa vaan Jumalan tahto. Jumala, joka syntyy ihmiseksi, on jo valmiiksi Jumala.
Hintikka kummastelee sitä, että kaikista uskontunnustuksen kohdista juuri neitseestäsyntyminen on se, joka on otettu erilleen ja johon usein takerrutaan. Hän itse ajattelee niin, että uskontunnustus on kokonaisuus, jossa kirkon usko on sanoitettu, ja tässäkin jokainen kristitty voi jättäytyä kirkon uskon varaan.
– Meidän kristillisen uskomme kannalta kaikkein keskeisin asia on se, että Jumala syntyy ihmiseksi. Marialla on siinä tärkeä tehtävä Jumalansynnyttäjänä, mutta Mariaa voi miettiä myös muuten, roolimallin näkökulmasta. Millainen hengellinen esikuva Maria voisi olla muutenkin kuin Kristuksen äitinä?
Toisaalta se, millaista Mariaa kirkko on tarjonnut varsinkin naisille esikuvaksi, on toiminut myös vallan välineenä.
– Maria on se nöyrä ja hiljainen, joka nöyrtyy Jumalan antaman tehtävän edessä, Hintikka tiivistää.
Kun Hintikka itse on käynyt keskustelua Marian kanssa Raamatun tekstien kautta ja rakentanut ja täydentänyt mielessään Marian tarinaa, hänelle on syntynyt Mariasta toisenlainen kuva. Kyllä, Maria kätkee asiat sydämeensä, mutta kun hän on aikansa asioita tutkiskellut, hän lähtee liikkeelle ja avaa suunsa.
Evankeliumi kertoo naisista, joiden elämä meni raiteiltaan
Kaisamari Hintikalle tärkein Mariasta kertova Luukkaan evankeliumin kohta on se, jossa kuvataan, kuinka Maria raskaaksi tultuaan kiiruhtaa tapaamaan sukulaisnaistaan Elisabetia. Myös Elisabet on raskaana.
– Perinteisesti on ajateltu, että tässä kertomuksessa on merkittävää heidän poikiensa, Johanneksen ja Jeesuksen, ensikohtaaminen jo ennen syntymäänsä. Minulle tärkeää on kahden sellaisen naisen tapaaminen, joiden tulevaisuudensuunnitelmat ovat menneet täysin pois raiteiltaan. Molemmat ovat raskaana täysin epätodennäköisessä tilanteessa. Toinen on aivan liian vanha ja toinen taas on koskematon, Hintikka kuvaa.
Evankeliuminkohdassa on Hintikan mielestä päättäväisen, hallitun kiireen tuntu. Maria tietää, mitä tekee, ja tunnistaa, mitä hän sillä hetkellä tarvitsee.
– Maria on tutkiskellut asioita ja oivaltanut, että hän tarvitsee kohtaamista ja jonkun toisen ihmisen, jonka kanssa jakaa ilonsa.
Se, millainen mullistus raskaaksi tulemisen on täytynyt nuorelle Marialle olla, kirkastui Hintikalle eräällä museovierailulla. Ranskan Colmarissa Unterlinden-museossa on saksalaisen Otto Dixin vuonna 1950 maalaama versio Marian ilmestyksestä. Siinä Maria on jurottava murrosikäinen, joka ei näytä ilahtuvan enkelin vierailusta.
– Tytön ruumiinkielestä näkee, että hän on jo valmiiksi eksyksissä ja sitten tulee vielä tuo enkelikin selittämään. Maalaus oli tuotu niin lähelle tätä päivää, että se avasi tuttuun aiheeseen ihan uuden ulottuvuuden. Siinä näkyy toisaalta tilanteen karmeus ja toisaalta sen kaiken mullistava ihmeellisyys.
Evankeliumissa kerrotaan Marian viipyneen Elisabetin luona noin kolme kuukautta.
– Mitähän keskusteluja sinä aikana on käyty? Hintikka miettii.
Otto Dixin maalaus Marian ilmestys vuodelta 1950. Kuva Otto Dixin säätiö.
Hänestä Marian vierailun pituus on kiinnostava yksityiskohta. Nykyisin monet vanhemmat mielellään pitävät raskauden omana tietonaan ensimmäiset kolme kuukautta. Se on kaikkein herkintä aikaa, jolloin moni asia voi vielä mennä pieleen. Kun raskaus on pidemmällä ja keskenmenon riski pienenee, suuri uutinen uskalletaan jakaa.
– Koska Mariaa ja Joosefia ei ollut vielä vihitty, olisi voinut olettaa, että Maria olisi lähtenyt pois omasta yhteisöstään vasta sitten, kun raskaus alkoi näkyä, salannut sen ja synnyttänyt muualla ollessaan. Mutta hän toimikin toisin suhteessa tähän häpeän logiikkaan.
Mariasta kertovat raamatuntekstit kertovat siitä, miten Jumala katsoo aiheelliseksi puuttua tämän maailman kulkuun.
Nyt koronapandemian ja Venäjän käynnistämän sodan aikana Kaisamari Hintikkaa koskettaa myös se, että isojen ja pelottavienkin muutosten keskellä Maria puhkeaa ylistykseen.
– Mariasta kertovat raamatuntekstit ovat minulle toivon ja luottamuksen tekstejä. Ne kertovat siitä, miten Jumala katsoo aiheelliseksi puuttua tämän maailman kulkuun ja lastensa elämään, koska me emme pärjää täällä keskenämme.
– Kiitosvirressään Maria puhuu hyvin konkreettisesti siitä, miten Jumalan oikeudenmukainen rauha tulee tähän maailmaan. Jumala puuttuu siihen pahaan, jota me ihmiset olemme toisillemme tehneet, ja siihen yhteisölliseen syntiin, joka tuottaa epäoikeudenmukaisuutta.
Hintikka muistuttaa, että Maria on ensimmäinen ihminen, joka tuntee Jeesuksen. Jo lasta kohdussaan kantaessaan hän tunnistaa, millainen on Jeesus ja millainen on Jumalan valtakunta, joka Jeesuksen syntyessä murtautuu tähän todellisuuteen.
– Tätä viestiä emme ole olleet kovin alttiita kuulemaan. Tämä on ihan muuta kuin hiljainen nöyrtyminen. Kun Maria on kätkenyt sanat sydämeensä, tämä on se, mitä hänestä tulee ulos: riemullinen viesti, että nyt Jumala toteuttaa maailmassa omaa tahtoaan tämän lapsen kautta. Lapsi tuo oikeudenmukaisuuden ja näkee ne, joista ihmiset ovat kääntäneet katseensa pois.
Mariasta voisi tulla merkityksellinen hengellisille etsijöille
Maria on ollut tärkeä erityisesti naisille sellaisissa katolisissa ja ortodoksisissa maissa, joissa naisten paikan on katsottu olevan lähinnä kodin ja yksityisen elämän piirissä, ja asioista niin kirkossa kuin yhteiskunnassa ovat päättäneet miehet.
Luterilaisessa Suomessa kiinnostus Mariaa kohtaan on Kaisamari Hintikan arvion mukaan lisääntynyt sitä mukaa, kun hengellisyyteen on tullut vaikutteita ekumeenisten yhteyksien kautta. Hän uskoo, että Maria voisi olla merkityksellinen myös häntä nuoremmille sukupolville, jotka etsivät omannäköistään hengellisyyttä.
– Heitä ei kosketa eikä tyydytä sellainen hengellisyys, jossa kirkko ulkoa ja ylhäältä päin antaa valmiita vastauksia. He eivät hae sen tyyppisiä vastauksia kuin me olemme tottuneet antamaan, vaan haluavat löytää itse.
– Ehkä sellaisessa kontekstissa Maria voisi olla mallina ihmisestä, jonka elämässä Jumalalla on ollut aivan mullistava merkitys ja joka omassa kulttuurissaan on murtanut roolimalleja.
Pitäisikö katsoa, millaisia eri toimijoita kirkossa on ja miten ihmiset kykenevät tai eivät kykene samastumaan heihin?
Entä sitten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon roolimallit vuonna 2022? Edelleen on Kaisamari Hintikan mukaan niin, että mitä merkittävämmistä vallankäyttäjistä on kysymys, sitä vähemmän joukossa on naisia. Toisaalta kirkon arjessa moni kysyy, onko kirkko jo liiankin naisistunut. Uusista seurakuntien työntekijöistä enemmistö on naisia, samoin aktiivisista seurakuntalaisista.
– Pitäisi ehkä kysyä, mitä se kertoo siitä miehen mallista, joka meidän kirkollamme on tarjota. Itse ajattelen, että voisimme puhua mieluummin ihmisen mallista ja ottaa huomioon ihmisten sukupuoli-identiteetin moninaisuuden.
– Pitäisikö katsoa, millaisia eri toimijoita kirkossa on ja miten ihmiset kykenevät tai eivät kykene samastumaan heihin? Pitäisi huolehtia siitä, että ihmisten moninaisuus toteutuisi kirkon eri tasoilla tasapuolisella tavalla. Silloin ei puhuta vain sukupuolesta vaan myös esimerkiksi iästä, koulutuksesta ja kulttuurisista taustoista.
Hintikka hiljenee hetkeksi ja kysyy sitten, meniköhän tämä nyt jo kauaksi Mariasta. Ei oikeastaan, hän huomaa.
– Maria on hyvin epätodennäköinen valinta Jumalan Pojan äidiksi. Se, että Jumala valitsee nimenomaan hänet, haastaa myös meitä arvioimaan omia kirkollisen ihmisen tai johtajan arkkityyppejämme. Miten ne rakennetaan niin, että mahdollisimman moni voisi tunnistaa itsensä tässä kirkossa ja ajatella, että minäkin kuulun tänne?
Enkelin ilmestyminen Marialle, Marian vierailu Elisabetin luona ja Marian kiitosvirsi löytyvät Luukkaan evankeliumin 1. luvusta, jakeet 26–56.
Marian ilmestyspäivää vietetään sunnuntaina 27.3.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Pääkirjoitus: Naiset nousevat valtaan kirkossa – kaikkia se ei miellytä
PuheenvuorotPiispoista kolme on nyt naisia, ja naiset menestyvät hyvin myös kirkkoherranvaaleissa. Osa naisten pappeutta vastustavista hakee pappisvihkimyksensä Inkerin kirkosta.
Hyvää pyhää: Maria saa vertaistukea
Hengellisyys
