Kolumni: Raamatun käsitystä pahoista hengistä ei voi vastuullisesti soveltaa nykyaikaan
On yksinkertaisesti väärin irrottaa antiikin ihmiskuvasta yksi käsite, vaikkapa paha henki, ja soveltaa sitä nykyajan ihmisten ongelmiin, kirjoittaa Heikki Nenonen.
Viime päivinä media on uutisoinut luterilaisen kirkon piirissä tapahtuvasta pahojen henkien karkottamisista. Minusta tällainen karismaattiseen kristillisyyteen lukeutuva toiminta on vastuutonta, vaikka formaattia vähän ”siistittäisiin” luterilaiseen muotoon. Vetoaminen Raamatun kertomuksiin henkien karkottamisista on erityisen ongelmallista.
Antiikin aikana eli Raamatun tekstien maailmassa käsitys todellisuudesta oli kokonaan toinen kuin tänään. Maailman- ja ihmiskuvan kokonaisuuteen kuuluivat muun muassa konkreettisella tavalla kolmikerroksinen todellisuus – siis maanpäällinen, taivaallinen ja maanalainen maailma. Ihmiskäsitykseen kuuluivat toisten syntyminen orjiksi, naisen alisteisuus miehelle ja lapsen ihmisarvon puuttuminen.
Myös sairaudet selitettiin eri tavalla, eikä jaottelua hengellisiin, psyykkisiin tai neurologisiin sairauksiin ollut nykymielessä olemassa. Tämä käy nopeasti ilmi, kun lukee Raamatun kiinnostavia parantamiskertomuksia.
Vanhoillislestadiolaisuudessa alettiin 1970-luvulla harjoittaa pontevasti henkien erottamisia. Valtaapitävät alkoivat nähdä, kenessä on Jumalan ja kenessä sielunvihollisen henki.
On yksinkertaisesti väärin irrottaa antiikin ajan kokonaisesta ihmiskuvasta yksi käsite, vaikkapa paha henki, ja alkaa soveltaa sitä muina manaajina nykyaikaan ja ihmisten ongelmiin. Sellainen vääristää paitsi käsitystä Raamatun maailmasta, myös nykytodellisuudesta ja lääketieteen kehityksestä. Sanon sekä epileptikon lapsena että luterilaisena pappina: tällaisen touhun toivon loppuvan ihan heti.
Hengistä tulee mieleen sekin, että minulle tutussa vanhoillislestadiolaisuudessa alettiin 1970-luvulla harjoittaa pontevasti henkien erottamisia. Valtaapitävät alkoivat nähdä, kenessä on Jumalan ja kenessä sielunvihollisen henki. Samaa henkien haistelua tapahtui laajasti viidesläisen nuorisoherätyksen piireissä, usein seurakuntien nuorisotyössäkin.
Molemmissa tapauksissa henkien erottamisen saldona oli vääristynyttä vallankäyttöä, ihmistä rikkovaa ”sielunhoitoa” ja valtavasti elinikäisiä haavoja. Siksi en usko, että henkiä kannattaisi haistella nytkään.
Jos persoonallinen paha on olemassa – ja miksei olisi – hän kyllä keksisi ovelampia keinoja aiheuttaa ongelmia kuin kopioida epilepsian, touretten tai psykoosin oireita Uudesta testamentista. Jään miettimään: mitä jos itse Iso Paha onkin kietonut itsensä epäoikeudenmukaisiin valtarakenteisiin, perheväkivaltaan, ylikulutukseen tai markkinatalouden henkeen?
Kirjoittaja on valokuvaava aikuisopiskelija, yrittäjä ja helsinkiläinen pappi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Lapsiin kohdistuva väkivalta on saanut minut uskomaan yliluonnolliseen pahaan
PuheenvuorotIhmisyyden pimeän puolen kuittaaminen yliluonnolliseksi pahuudeksi tuntuu helpolta ratkaisulta, mutta joskus se on välttämätöntä, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
