Kolumni: Opin, että ystävyys jatkuu kuolemankin jälkeen – vain yhteydenpito muuttuu
Tämä vuosi on osoittautunut varsinaiseksi ystävyysremontiksi, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
Vuotta 2023 on jäljellä hieman yli kuukausi, enkä näin ollen halua kirjoittaa siitä vielä lopullista yhteenvetoa. Voin kuitenkin sanoa, että tämä vuosi on ollut minulle käänteentekevä.
Suurimmat käänteet ovat liittyneet mielenterveyteeni, uraani ja ystävyyssuhteisiini. Olen toki käynyt terapiassa ja studiolla niin tiuhaan, että optimisti olisi saattanut pitää mielenterveydellistä ja urallista kehitystä jopa odotettavana. Odottamattomia käänteitä on sen sijaan tapahtunut ystävyyssuhteissani ja suhteessani ystävyyteen.
Kuluvan vuoden alussa uskoin, että silloiset ystäväni olisivat elämässä(ni) vuoden lopussakin. Kukaan ei kuolisi, kriisejä ei tulisi eikä liioin uusia ystäviäkään. Olin harvinaisen väärässä.
Tämä vuosi on osoittautunut varsinaiseksi ystävyysremontiksi. Yksi on siirretty yläkertaan ja pari hieman näkyvämmälle paikalle. Yksi kadoksissa ollut löytyi siivouksen yhteydessä, ja totesin sille olevan yhä käyttöä. Pari uuttakin tuli hankittua, ja yksi odottaa edelleen korjausta.
Parisuhteen tavoin ystävyydestäkin on lupa erota, jos se ei tunnu enää oikealta.
Toukokuussa vertasin ystävystymistä deittailuun, vaikkakaan en tuolloin tiennyt, mitä kaikkea on edessä. Pidän vertausta edelleen pätevänä. Parisuhteen tavoin ystävyydestäkin on lupa erota, jos se ei tunnu enää oikealta. Ja aivan kuten romanttisen suhteen voi päättää sovussa, ei ystävyydestäkään tarvitse erota vihollisina. Voi pysyä kavereina tai tuttuina tai ottaa vain etäisyyttä.
Suurin ja raskain käänne oli kesällä tapahtunut ystäväni kuolema. Menetyksellä oli yllättävä vaikutus myös suhteelleni muihin ystäviini. Osan kanssa lähennyin entisestään ja osan kanssa etäännyin. Kaikkien kohdalla päädyin miettimään viimeisimpiä sanoja viesteissä, puheluissa ja tapaamisissa. Pystyisinkö elämään sen kanssa, jos ne jäisivät viimeisiksi?
Viimeisten sanojen lisäksi olen tänä vuonna vaihtanut myös ensimmäisiä. Edeltä menneen ystäväni kautta olen saanut elämääni myös uusia. Meitä yhdistää sekä yhteinen menetys että hyvä maku, mitä tulee ystäviin tai perheenjäseniin. Lisäksi pidän ajatuksesta, että jokin meistä jää elämään niihin ihmisiin ja eläimiin, jotka ovat olleet meille rakkaita.
Kauneinta, mitä olen tänä vuonna oppinut, on se, ettei ystävyys pääty kuolemaan. En koskaan kuvailisi edeltä mennyttä ystävääni ”entiseksi ystäväksi”, tai kertoisi, että minulla ”oli” ystävä. Ainoa, mikä ystävyydessämme on muuttunut, on keino pitää yhteyttä. Yläkerrassa ei tarvita wifiä.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Raittius ei ole kaikille vain trendikästä, vaan ainoa tapa elää
PuheenvuorotNuorten naisten raitistumisen typistäminen muoti-ilmiöksi ärsyttää Linda-Maria Ranista yhtä paljon kuin ne kerrat, kun bäkkärillä ei ollut vettä, koska räppärin oletettiin juovan kaljaa.
