Linda-Maria: Välillä toivon, että ystävystymisessä olisi käytössä samoja koodistoja kuin deittailussa
Voiko ystävätarjokkaille vastata, että "oltaisko vain tuttavia"?
Minun on helppo torjua romanttisessa ja seksuaalisessa mielessä tehdyt lähestymisyritykset niin netissä kuin sen ulkopuolellakin. Totean vain olevani naimisissa ja että en etsi deittiseuraa. Luultavasti monille riittää pysäytykseksi jo kaksi sormusta vasemmassa nimettömässäni tai aviomieheni nimi sormus- ja sydänemojin kera Instagram-biossani.
Ystävämielessä tehtyjen lähestymisyritysten torjuminen sen sijaan on minulle vaikeaa.
Uskon tämän juontavan juurensa kokemuksiini koulukiusattuna. Tiedän, miltä tuntuu yrittää solmia ystävyyssuhteita ja tulla torjutuksi. Tiedän, miltä tuntuu nähdä kaupungilla kaveriporukoita, kun itsellä ei ole yhtäkään ystävää. Tiedän myös, miltä tuntuu, kun vihdoin saa ystävän ja häneen takertuu tukahduttaen toisen.
Läheisimpien ystävieni kanssa olen ollut ystävä noin 10–15 vuoden ajan. Tässä ajassa olen oppinut olemaan ystävyydessä vastavuoroisempi, antamaan tilaa, kuuntelemaan ja kunnioittamaan toisen rajoja.
Pikkuhiljaa olen oppinut kunnioittamaan ystävyydessä myös omia rajojani. Tiedostan järjen tasolla, etteivät menneet kokemukseni yksinäisenä ja kiusattuna velvoita minun tarjoavan ystävyyttäni jokaiselle sitä kaipaavalle.
Silti käytännössä olen vielä liian rajaton tuntemattoman aloittaessa viestiketjun kanssani Instagramissa tai tavatessani uuden ihmisen juhlissa. Erityisen rajaton olen sellaisten ihmisten kanssa, jotka pitävät minua ystävään, vaikka minä en tuntisi samoin.
Olen varma siitä, että tulen vielä tapaamaan upeita ihmisiä, joiden kanssa ystävystyn.
Olen seurustellut aviomieheni kanssa yli seitsemän vuotta ja kuulen deittimarkkinoilta tarinoita vain ystäviltäni. Toisinaan heidän kertomuksensa saavat minut toivomaan, että ystävystymisessä olisi joitakin samoja koodistoja kuin deittailussa.
Jos joku ehdottaa kaverikahveja, siihen ei vain oikein voi vastata ”minulla on jo ystäviä” kuulostamatta ylimieliseltä. Instagram-bioon ei mahdu kaikkien ystävieni nimet, enkä ole myöskään lainkaan varma, karkottaako ”Alviina Alametsä + yksisarvisemoji” ystäväkokelaita yhtä tehokkaasti kuin ”Janne Raninen + sormusemoji” pokailijoita.
Eikä kyse olekaan siitä, että ystäväkiintiöni olisi lopullisesti täynnä. Olen päinvastoin varma siitä, että tulen vielä tapaamaan upeita ihmisiä, joiden kanssa ystävystyn. Osan heistä olen varmasti jo tavannutkin. Toivoisin vain ystävyyksien syntyvän orgaanisesti, mikäli ovat syntyäkseen. Kuten romanttista rakkautta, ei ystävyyttäkään voi pakottaa.
Deittailuvaiheessa on toisinaan tavallista ehdottaa tapailun jatkamisen sijaan ystävyyttä, kun huomaa etteivät kemiat kohtaa seksuaalisella tai romanttisella tasolla.
Minä kaipaisin ystävyyssuhteisiin samanlaista mahdollisuutta. Että voisi vain todeta ”oot mahtava tyyppi, mutta oltaisko vaan tuttavia?”
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Seniorit ovat usein deittisovelluksiin tyytyväisempiä kuin nuoremmat – osa etsii uusia ystäviä, toiset rakkautta tai seksiä
Hyvä elämäSovellukset ovat tehneet deittailusta yksityisen tapahtuman. Aiemmin uusi kumppani löytyi usein omien sosiaalisten verkostojen kautta.
