Kolumni: Joitakin meistä elämä lyö kahdella kämmenellä – vanhuudella ja sukupuolella
Tuomitsemisesta selvinneet sateenkaari-ihmiset ovat puhutelleet Hilkka Olkinuoraa tuoreessa tv-sarjassa.
”Kun saa rakastaa” on uusi televisiosarja, joka kertoo, miten elämästä silti selviää. Siitä ei puutu huumoria: ”Ei mitään hätää näin matalassa kaivossa”. Eikä rakkautta: ”Tahdon” alttarin edessä.
Ihminen alkaa katsoa elämää suoraan silmiin, kaihtelematta ja kaunistelematta, kun se alkaa olla vähissä. Kun joku sanoo ”isojen” ihmisten olevan ”sateenkaarisia”, tokaisee tarkoitettu henkilö, että vanhoista homoistahan nyt on kyse. Kun hyvää tarkoittava infuensseri livertää ”kyyhkyläisistä”, nämä kommentoivat että ”jeesusmaria, vanhoja korppikotkiahan tässä ollaan.”
Kipeänä juonteena sarjassa kulkee kysymys hukkaan kuluneista vuosista. Mitä kaikkea olisi voinut olla, jos yhteiskunta olisi sen sallinut.
On huikea ajatella, miten äsken kaikki oli vielä toisin ja minkä kujanjuoksun ohjelman parit ovat käyneet läpi. He ovat olleet vapaata riistaa jopa yli puolet elämästään.
Heitähän pidettiin rikollisina vuoteen 1971 asti. ”Sairaita” he lakkasivat olemasta kymmenen vuotta myöhemmin – mikä tiedoksi heitä yhä vimmaisesti eheyttäville.
”Ihana valo näillä kaljuilla päillä”, sanoo ikääntynyt, vihdoinkin vihitty pari.
Syrjintä seksuaalisen suuntautumisen takia on ollut rikos vasta kolmekymmentä vuotta, sukupuoli-identiteetin perusteella kaksikymmentä. Parisuhteen he ovat saaneet rekisteröidä 2002, ja naimisiin mennä 2017 – kunhan eivät erehdy kyselemään Jumalan siunausta. Tätä hittituotettaanhan kirkko anniskelee yhä vain heteroille.
Oikeassa elämässä kaikki on tietysti toisin. Toistasataa pappia on valmis vihkimään ja satakunta sateenkaariparia on jo vihittykin – eikä loppua tälle kristillistottelemattomuudelle näy. Yksi mahtuu sarjaankin. Pyhän juhlan tuntu nuoren papin ja vanhan vihkiparin kohtaamisessa on yksi sarjan kohokohdista.
On merkillistä, miten katkeroitumatta haastatellut suhtautuvat menneeseen ja miten luottavaisesti tulevaisuuteen silloinkin, kun tietää sen olevan lopuillaan. ”Ihana valo näillä kaljuilla päillä”, sanoo ikääntynyt, vihdoinkin vihitty pari. Missä ulkopuolisten halveksunta on ollut suurin, siinä läheisten tuki on ollut tarpeellisin ja oma työskentely oman ihmisarvon säilyttämiseksi urhoollisin.
Piispojen avioliittokompromissi ei kirkolliskokoukselle kelvannut. Pohjolassa vain Suomen ja Färsaarten kirkot eivät vihi kaikkia pareja. Siispä tämän televisiosarjan on kaikessa hiljaisessa vakuuttavuudessaan syytä kuulua seuraavan kirkolliskokouksen osanottajien saamaan ennakkoaineistoon. Jonka sisältö ja sanoma on tentittävä.
Kirjoittaja on neljännen polven helsinkiläinen, rovasti, kirjoittaja ja maalle muuttanut elämäntarkkailija.
Kun saa rakastaa -dokumenttisarja Yle Areenassa kokonaan jo nyt sekä TV1 keskiviikkoisin ja torstaisin.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Luvassa on jännempää kuin luulet, kun kirkolliskokous astuu kyykäärmeen pesään
PuheenvuorotHilkka Olkinuora kehottaa meitä kaikkia rukoilemaan tämän viikon mittaan erityisesti kirkolliskokouksen päättäjäpoloisten puolesta.
