null Aiemmin vihkisormus lainattiin papilta, jotta päästiin naimisiin, nykyään ”kivellä saa olla kokoa ja sormuksessa leveyttä” − sormukset otettiin parisuhdekäyttöön liike-elämästä

Aiemmin ajateltiin, että puolisoiden sormusten tulee olla samanväriset. Nykyään jokainen voi hankkia sormuksen makunsa mukaan, kertoo korusuunnittelija Tina Tillander.

Aiemmin ajateltiin, että puolisoiden sormusten tulee olla samanväriset. Nykyään jokainen voi hankkia sormuksen makunsa mukaan, kertoo korusuunnittelija Tina Tillander.

Aiemmin vihkisormus lainattiin papilta, jotta päästiin naimisiin, nykyään ”kivellä saa olla kokoa ja sormuksessa leveyttä” − sormukset otettiin parisuhdekäyttöön liike-elämästä

Hyvät kaupat lyötiin ennen lukkoon sormuksia vaihtamalla. 

Kultainen ja kolme pientä timanttia. Sellainen on Paavalin seurakunnan seurakuntapastorin Elina Koiviston vihkisormus.

Sisään on ­kaiverrettu puolisoiden nimet ja raamatun­kohta ”Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rak­kaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi”.

Sormus on päättymätön kehä, eikä siinä ole alkua tai loppua. Mikä esine symboloisikaan paremmin sitoutumista pitkään yhteiseen elämään.

Koivisto toimii myös vihkipappina. Ennen vihkitilaisuutta hän käy tulevan avioparin kanssa vihkikeskustelun.

Hänen mukaansa uusi sukupolvi hallitsee tunne-elämän taidot huomattavasti paremmin kuin aiemmat sukupolvet, eivätkä ihmiset mene naimisiin kevyin perustein.

− Olen ollut naimisissa 25 vuotta ja kokemuksesta tiedän, että pitkä parisuhde on todella haastava. Mielestäni on suoranainen ihme, jos liitto pysyy kasassa. Se vaatii joustavuutta ja anteeksiantavaa mieltä, Koivisto sanoo.

− Olin vain 21-vuotias, ja olimme mieheni kanssa opiskelijoita. Ostimme halvimmat mahdolliset sormukset. Ulkoiset odotukset eivät olleet suuria, vaan itse tapahtuma oli tärkein, Paavalin seurakunnan pappi Elina Koivisto muistelee oman vihkisormuksensa hankintaa. Kuva: Ilmari Fabritius

− Olin vain 21-vuotias, ja olimme mieheni kanssa opiskelijoita. Ostimme halvimmat mahdolliset sormukset. Ulkoiset odotukset eivät olleet suuria, vaan itse tapahtuma oli tärkein, Paavalin seurakunnan pappi Elina Koivisto muistelee oman vihkisormuksensa hankintaa. Kuva: Ilmari Fabritius

Kristityt alkoivat käyttää sormusta avioliiton osoituksena keskiajalla

Sormuksella ei aina ole suinkaan sinetöity pitkäkestoista rakkautta. Sormus otettiin parisuhdekäyttöön liike-elämästä, jossa kaupat vahvistettiin sormuksia vaihtamalla.

Jo antiikin roomalaiset ja juutalaiset käyttivät sormusta kihlautumisen yhtey­dessä. Tällöin nainen sai sormuksen mieheltä. Kristityt ottivat tavan käyttöön keskiajalla.

Pohjoismaissa kihlasormusta alettiin käyttää varakkaissa piireissä 1500-luvul­la. Rahvaan keskuudessa riitti se, että morsiamen naittaja ja sulhanen löivät kättä kihlauksen merkiksi. 

1600-luvun lopulla suurvalta-Ruotsissa ja Suomessa tuli tavaksi, että myös sulhanen sai kihlauksen yhteydessä sormuksen. Suunnilleen samoihin aikoihin vakiintui käytäntö, että sulhanen antoi morsiamelleen toisen sormuksen vihkimisen yhteydessä.

Kahden sormuksen tapa on säilynyt Ruotsissa ja Suomessa. Muualla kahta sormusta käyttävät vain leskinaiset.

Ajan saa­tossa sormuksen käyttö levisi ensin porvariston keskuuteen ja viimeisenä työläispiireihin. Sormukset olivat kalliita, ja vielä 1900-luvullakin köyhimmät pariskunnat saattoivat lainata sormukset vihkimisen ajaksi ­papilta ja hänen vaimoltaan.

On yhä yleisempää, että vihkisormus päivitetään myöhemmin

Vihkisormukset tehdään useimmiten kullasta tai platinasta. Tillanderin kultasepänliikkeen korusuunnittelijan ­Tina Tillanderin mukaan parinkymmenen vuoden ajan suosittuja olivat valkokultaiset ja platinasormukset, mutta nyt pariskunnat haluavat taas perinteistä keltakultaa.

Korutrendit muuttuvat hitaasti. Miehet käyttävät edelleen vain yhtä ­sileää sormusta. Suosituin malli naisille on vuodesta toiseen klassinen solitaire-­sormus, jossa on yksi timantti. 

− Pitkään oli sellainen vaihe, että sormukset olivat siroja ja pieniä. Nyt mennään taas enemmän chunky-tyyliin päin, eli kivellä saa olla kokoa ja sormuksessa leveyttä, Tillander kertoo.

Korusuunnittelija Tina Tillanderin mukaan perinteet ovat taas nousussa. − On tavallista, että  kihlasormukset hankitaan yhdessä, mutta yhä useammin nuori mies käy ostamassa sormuksen yksin ja kosii sen jälkeen. Kuva: Studio Böhm & Rontu

Korusuunnittelija Tina Tillanderin mukaan perinteet ovat taas nousussa. − On tavallista, että  kihlasormukset hankitaan yhdessä, mutta yhä useammin nuori mies käy ostamassa sormuksen yksin ja kosii sen jälkeen. Kuva: Studio Böhm & Rontu

Vihkisormuksen valintaan vaikuttavat paitsi tyylimieltymykset myös varallisuus. Ensimmäistä kertaa avioituvat ovat usein vastavalmistuneita tai ensimmäisessä työpaikassaan, joten vihkisormukseen ei haluta käyttää paljoa rahaa.

Sen sijaan toista tai kolmatta kertaa vihille menevät usein satsaavat rahaa sormuksiin.

− Ihmisillä on enemmän varallisuutta, ja sitä käytetään enemmän itseen eikä hävetä sitä, että voi ostaa tietynlaisen sormuksen. Silloin sormus saa ­näkyä.

Tillanderin mukaan on myös niitä, jotka haluavat ”päivittää” vihkisormuksensa.

− On yhä tavallisempaa, että kymmenen vuoden päästä halutaan näyttävämpi sormus. Silloin voi muokata vanhaa sormusta tai hankkia kokonaan uuden, Tillander kertoo.

Koska sormien koko ja muoto muuttuvat vuosien saatossa Tillander suosittelee ostamaan käsin tehdyn vihkisormuksen, sillä sitä on mahdollista muokata helpommin kuin sarjatyönä tehtyä sormusta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi