Kommentti: Minäkin olen käynyt terapiassa, ja nyt on aika sanoa se ääneen
Harvalla on sujunut aina kuin Strömsössä. Kenelläpä ei olisi kokemusta esimerkiksi hankalasta suhteesta omiin vanhempiin, kiusaamisesta, unettomuudesta tai tuskallisesta erosta.
Matkin rohkeita Facebook-kavereitani ja laitoin profiilikuvaan kehyksen, joka kertoo, että minäkin olen käynyt terapiassa.
Haluan tukea edes näin Vastaamon tietomurtoskandaalin uhreja. Heitä häpäistään terapiassa käymisestä, jossa ei ole mitään noloa.
Terapiajulistus somessa muistuttaa Me too -liikettä, joka on tuonut esiin seksuaalisen häirinnän tavallisuutta ja riisunut häpeää sen uhreilta. Mielenterveysongelmia peitellään edelleen: Mieli ry kertoo, että jopa 70 prosenttia masennuspotilaista salaa tilansa, usein syrjinnän pelossa.
Vaikka se ei näkyisi päälle, niin harvan elämä on aina sujunut kuin Strömsössä. Joka toinen suomalainen kokee jonkin mielenterveyden häiriön.
Kenelläpä ei olisi kokemusta esimerkiksi hankalasta isäsuhteesta tai koulukiusaamisesta, vääristyneestä kehonkuvasta, seksuaalisesta ahdistelusta, unettomuudesta, sosiaalisten tilanteiden jännittämisestä, liiallisesta päihteiden käytöstä, yksinäisyydestä, keskenmenosta, tuskallisesta erosta, läheisen itsetuhoisuudesta, itsetuntoa murentavasta kumppanista...
Itsensä tunteva ihminen on muillekin terveellisempää seuraa kuin sellainen, joka ei tiedosta vaikuttimiaan.
Kärsimys kuuluu elämään. Toisinaan se jättää pitkäaikaisia jälkiä. Koulutetut mielenterveysammattilaiset auttavat parantumaan satuttavista kokemuksista tai ainakin elämään niiden kanssa mahdollisimman hyvää elämää.
Terapiassa käyminen kertoo, että ihminen tiedostaa voivansa huonosti, uskaltaa ja osaa hakea apua ja onnistuu saamaan sitä. Terapiassa käyminen ei kerro, että ihminen olisi jotenkin sairaampi, heikompi tai huonompi kuin sellainen, joka ei ole (ainakaan vielä) päätynyt mielenterveysammattilaisen vastaanotolle.
Kun mieleensä on tutustunut ammattilaisen kanssa, on helpompi ymmärtää omia reaktioitaan ja motiivejaan ja vaikuttaa niihin. Itsensä tunteva ihminen on muillekin terveellisempää seuraa kuin sellainen, joka ei tiedosta vaikuttimiaan.
Puhun nyt terapiasta löysästi: arkikielessä sillä viitataan muuhunkin mielenterveysapuun kuin psykoterapeutin antamaan psykoterapiaan. Joku saa avun esimerkiksi istunnoista työterveyspsykologin tai mielenterveyshoitajan luona.
Parikymppinen tuttuni puhuu terapiastaan samaan tyyliin kuin personal trainerinsa palveluista.
Suhtautumisessa mielenterveysapuun on selvä sukupolviero. Vanhemmilla ihmisillä on usein isompi kynnys mennä penkomaan päätään. Nelikymppisiä ja sitä nuorempia on kutsuttu terapiasukupolveksi.
Parikymppinen tuttuni puhuu terapiastaan samaan tyyliin kuin personal trainerinsa palveluista. Hän haluaa myös henkisen valmentajan.
Vaikka suhde terapiaan olisi kuinka mutkaton, on selvää, että siellä käsiteltävät aiheet ovat ehdottoman luottamuksellisia. On väkivaltaa lukea ja levitellä eteenpäin Vastaamosta urkittuja tietoja, jotka loukkaavat terapiassa käyneen ja usein hänen läheistensäkin yksityisyyttä. Lisäksi henkilötunnusten leviämisestä voi seurata paljon pahaa.
Nyt on aika kunnioittaa muiden yksityisyyttä. Lisäksi haastan jokaisen, joka on käyttänyt mielenterveyspalveluita, sanomaan sen myös ääneen.
Meitä on monta.
Kirjoittaja on Kirkko ja kaupungin toimittaja.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Miten kirkon pitää lohduttaa Vastaamon tietomurtoskandaalin uhreja?
PuheenvuorotVastaamoon hakkeroineet rikolliset yrittävät viedä uhreilta heidän ihmisarvonsa. Sitä arvoa kirkko puolustaa.
