Jättitutkimus: Itsemurhariski on suurin, kun masennuspotilas pääsee sairaalasta kotiin – korkea koulutus lisää vaaraa
Itsemurhan tehnyt on usein kärsinyt vakavasta masennuksesta. Tutkittuna ajanjaksona itsemurhien määrä vähentyi Suomessa tuntuvasti.

Itsemurhan tehnyt on usein kärsinyt vakavasta masennuksesta. Tutkittuna ajanjaksona itsemurhien määrä vähentyi Suomessa tuntuvasti.

Jättitutkimus: Itsemurhariski on suurin, kun masennuspotilas pääsee sairaalasta kotiin – korkea koulutus lisää vaaraa

Yksin asuminen ja alkoholiriippuvuus lisäävät myös masennuspotilaiden todennäköisyyttä päätyä itsemurhaan, ilmenee maailman laajimmasta tutkimusaineistosta.

Sairaalahoidossa olleiden vaikeasti masentuneiden potilaiden itsemurhariski on puolittunut vuosien 1991–2014 aikana, selviää psykiatrian erikoislääkäri Kari Aaltosen väitöstutkimuksesta.

Toisaalta itsemurhayrityksen riski on suurimmillaan heti sen jälkeen, kun potilas on päässyt sairaalasta kotiin. Suurimmassa vaarassa ovat ne masentuneet potilaat, jotka ovat jo aikaisemmin yrittäneet itsemurhaa. Aaltosen mukaan on monia keinoja parantaa potilaiden jälkihoitoa heti kotiutumisen jälkeen. Avohoitoon on päästävä viikon sisällä.

Aaltosen väitöstutkimuksen aineisto on valtava. Siihen on kerätty sairaaloiden hoitorekistereistä 56 826 masennuspotilaan tiedot ajalta 1991–2011. Näitä potilaita seurattiin vuoden 2014 loppuun. Heistä 2 587 teki itsemurhan.

Potilastiedot yhdistettiin kuolinsyytilastojen ja väestörekisterin tietojen kanssa. Näin mukaan saatiin taustatiedot koulutuksesta, asumismuodosta, tulotasosta ja perheestä.

– Tämä on omassa lajissaan suurin aineisto maailmassa. Tällaisia tutkimuksia on vaikea tehdä. Se on mahdollista vain Pohjoismaissa, joissa on laadukkaat rekisterit ja kuolinsyytilastot, ja niitä pystytään yhdistämään yksilötasolla, Kari Aaltonen kertoo.

Korkea koulutustaso lisää itsemurhariskiä sairaalahoidon jälkeen

Vuonna 2017 Suomessa 824 ihmistä teki itsemurhan. Se on hieman enemmän kuin tutkimuksen päättymisvuonna 2014, mutta huomattavasti vähemmän kuin sen alkamisvuonna 1991.

Kun tutkittiin masennuspotilaiden tekemiä itsemurhia, suurimmiksi riskitekijöiksi osoittautuivat miessukupuoli, aiemmat itsemurhayritykset, vakava tai psykoottinen masennustila, alkoholiriippuvuus, yksin asuminen sekä, yllättävää kyllä, korkea tulo- ja koulutustaso.

Kari Aaltonen selittää tutkimuksen menetelmiä. Siinä koottiin tiedot ensimmäistä kertaa sairaalahoitoon tulleista masennuspotilaista ja seurattiin keskimäärin runsaan kymmenen vuoden ajan, miten heille käy sairaalahoidon jälkeen. Tällainen seurantatutkimus masennuspotilaista on harvinaista.

– Tässä korkea koulutustaso tarkoittaa sairaanhoitajaa, teknikkoa ja siitä ylöspäin, eli ei tarkoiteta ainoastaan akateemista loppututkintoa. Koulutustaso ei välttämättä muutu, jos potilas on ehtinyt hankkia koulutuksensa ennen sairaalahoitoa, mutta tulotaso voi muuttua olennaisestikin.

– Koko väestössä alhainen koulutus- ja tulotaso voi päinvastoin lisätä itsemurhariskiä, mutta sairaalahoidossa olleilla masennuspotilailla riski näyttäisi olevan päinvastainen. Spekuloimme tutkijaryhmässä, voisiko syynä olla se, että ihminen putoaa korkealta. Mutta emme tiedä, miten potilaille on käynyt. Menettääkö ihminen masennuksen takia parisuhteensa ja työnsä, vai onko masennus seurausta esimerkiksi erosta ja konkurssista?

– Syyt jäävät epäselviksi, mutta löydös on johdonmukainen. Se koskee sekä miehiä että naisia. Myös muutamassa tanskalaisessa tutkimuksessa on saatu vastaava tulos, Aaltonen sanoo.

Itsemurhaa yrittäneiden kanssa pitää tehdä turvasuunnitelma.

- Psykiatrian erikoislääkäri Kari Aaltonen

Enemmän avohoitoa, vähemmän laitoshoitoa

Jokainen itsemurha on liikaa, mutta vuonna 1990 Suomen itsemurhaluvut kohosivat huippuunsa. Runsaassa 25 vuodessa itsemurhien määrä on puolittunut.

– Näemme saman ilmiön sairaalahoidossa olleiden masennuspotilaiden kohdalla, sillä heidän itsemurhariskinsä on puolittunut. Ja he ovat sentään kaikkein vaikeimmin masentuneita, Kari Aaltonen sanoo.

– Tutkimuksemme ei kerro syitä, mutta viime vuosikymmeninä masennuksen hoidossa on tapahtunut paljon ja oikeaan suuntaan on menty, Aaltonen sanoo viitaten muun muassa painopisteen siirtymiseen laitoshoidosta avohoitoon.

Avohoitoa on tarjolla enemmän, masennuslääkkeiden käyttö on moninkertaistunut ja toisaalta alkoholinkäyttö vähentynyt vuodesta 2007 alkaen. Kansallinen itsemurhien ehkäisyprojekti toteutettiin 1990-luvun alkupuolella.

Masennuksen jälkeen suurin itsemurhariskiin johtava mielenterveyden häiriö on päihderiippuvuus. Aaltosen mukaan maailmanlaajuisesti uskottava luku on, että noin joka viides itsemurhan tehnyt olisi kärsinyt päihderiippuvuudesta.

Avohoitoon pitäisi päästä heti

Miten sairaalasta kotiutuvan masennuspotilaan hoitopolkua voitaisiin kehittää?

– Tiedetään, että itsemurhariski on korkea heti sairaalahoidon jälkeen. Yleisesti pidetään hyvänä mallina sitä, että aika avohoitoon olisi mahdollisimman nopeasti kotiutumisen jälkeen. Kontakti jälkihoitoon pitäisi saada viikon sisällä, ja ensimmäisten kuukausien aikana hoidon pitäisi olla tiivistä, Kari Aaltonen tähdentää.

– Itsemurhaa yrittäneiden kanssa pitää tehdä turvasuunnitelma. Siinä tunnistetaan itsetuhoisuutta ennakoivat varomerkit ja luodaan potilaalle ennalta määritelty portaittainen strategia: miten hän voi toimia vähentääkseen itsetuhoisen käyttäytymisen riskiä.

Turvasuunnitelma ei Aaltosen mukaan yksinään riitä vaan tarvitaan riittävän tiivistä ja säännöllistä kontaktia. Lääkehoidon lisäksi psykoterapia saattaa auttaa ehkäisemään uuden itsemurhayrityksen. Psykiatrian puolella päihdehoitoa ja psykiatrista hoitoa pitäisi integroida enemmän. Joskus on kuitenkin mietittävä, kumman ongelman hoito on ensisijaista.

Palvelujen integraatiota on monissa kunnissa jo tehtykin, esimerkiksi Espoossa ja Helsingissä.

Suomen Mielenterveysseura avasi vuosi sitten Helsinkiin ja Kuopioon itsemurhien ehkäisykeskuksen. Sieltä voi hakea apua ilman lähetettä.

Helsingin kaupungin kriisipäivystys, p. 09 3104 4222, auttaa ja neuvoo äkillisissä kriisitilanteissa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi