null Kun sielu tarvitsee hoitoa, sitä saa suomalaiselta papilta maailmallakin – ”Vieraassa maassa asuminen voi aktivoida pohjatonta yksinäisyyden tunnetta”

Marjaana Härkönen yllättyi siitä, mitä kaikkea hänen työhönsä Lontoon merimieskirkon pappina kuuluu.

Marjaana Härkönen yllättyi siitä, mitä kaikkea hänen työhönsä Lontoon merimieskirkon pappina kuuluu.

Kun sielu tarvitsee hoitoa, sitä saa suomalaiselta papilta maailmallakin – ”Vieraassa maassa asuminen voi aktivoida pohjatonta yksinäisyyden tunnetta”

Suomalaisen papin puheille pääsee erityisen hyvin Euroopassa. Lontoossa voi tavata Marjaana Härkösen, Berliinissä Päivi Lukkarin ja Tallinnassa Markku Päiviön. ”Ei ole ollut sellaista inhimilliseen elämään kuuluvaa asiaa, jota ei olisi tullut vastaan", Härkönen kertoo.

Lontoon merimieskirkolla oli viime elokuussa erityisen onnellisia ihmisiä, kun kirkon sauna avattiin jälleen. Saunaa ei ollut voinut käyttää moneen kuukauteen koronapande­mian aiheuttaman lockdownin eli sulku­tilan vuoksi.

Suosittu sauna on yksi esimerkki Lontoon merimieskirkon monipuolisesta toiminnasta. Myös merimieskirkon pappina lähes kuusi vuotta toiminut Marjaana Härkönen yllättyi alussa siitä, mitä kaikkea hänen työhönsä sisältyy.

– Papin normaalin työn ohella törmään päivittäin yllättäviin tilanteisiin ja tarpeisiin. Ei ole ollut sellaista inhimilliseen elämään kuuluvaa ­asiaa, jota ei olisi tullut vastaan. Viimeksi tänään puheilleni tuli entinen asunnoton, joka oli vihdoin saanut asunnon.

Härkönen sai heti huomata myös, että merimieskirkko tarkoittaa laajaa suomalaisyhteisöä, jonka toiminnassa vapaaehtoistyöllä on suuri merkitys.

– Esimerkiksi joulumyyjäisissämme käy noin 13 000 ihmistä. Emme tulisi mitenkään toimeen ilman vapaaehtoisia, sillä vakituisia työntekijöitä on vain kahdeksan.

– Yhteisössä on paljon lämpöä: meitä yhdistävät suomen kieli ja kokemukset uuteen maahan asettumisesta. Tämä työ on ollut minulle vahva elämys ja oppimiskokemus.

Karjalanpiirakoita, kirjoja ja saunalöylyjä

Merimieskirkon papin tukikohta Lontoossa on kirkkorakennus Rotherhithen kaupunginosassa, Thames-joen eteläpuolella. Hänen toiminta-aluee­seensa kuuluvat kuitenkin koko Iso-Britannia ja Irlanti.

Britanniassa on noin 20 000 suomalaista, joista suurin osa asuu Lontoossa. Moni heistä käy merimieskirkolla erilaisissa ryhmissä, kerhoissa ja tapahtumissa.

Saunan yksityisvuorot varataan nopeasti.
– Lontoon merimieskirkon pappi Marjaana Härkönen

– Kirkon ryhmistä suosituin on palleromuskari, jossa lapset käyvät vanhempiensa tai hoitajiensa kanssa aamupäivisin. Se on paitsi muskari myös kohtaamispaikka, jossa voi jakaa asioita toisten suomalaisten kanssa, Marjaana Härkönen kertoo.

Tärkeitä paikkoja kirkolla ovat myös kahvila, kirjasto ja sauna. Kahvilassa on tarjolla korvapuusteja, karjalanpiirakoita ja muita suomalaisia tuotteita. Pienestä kirjastosta voi lainata suomenkielisiä kirjoja. Erityisen suosittu on sauna.

– Saunan yksityisvuorot varataan nopeasti, ja myös yleiset vuorot ovat olleet niin suosittuja, etteivät kaikki ole aina mahtuneet mukaan. Saunomassa käy myös paikallisia brittejä, koska he pitävät siitä, että meidän saunassamme saa heittää kunnolla löylyä.

Muistojuhlaa vietetään usein pubissa

Kirkollisia toimituksia Marjaana Härkösellä on normaalivuonna 40–50, mutta nyt pandemia-aikana niitä on ollut huomattavasti vähemmän. Toimitukset ovat enimmäkseen kastetilaisuuksia ja avioliiton siunaamisia, mutta joskus myös hautajaisia

– Hautajaisten jälkeen on tavallista, että saattoväki menee yhdessä syömään ja viettämään muistojuhlaa paikalliseen pubiin. Lontoossa asutaan yleensä melko ahtaasti, joten ystäviä tavataan pubeissa, jotka toimivat tavallaan olohuoneen jatkeena, Härkönen kertoo.

Britanniassa asuville suomalaisille nuorille Lontoon merimieskirkko tarjoaa mahdollisuuden rippikouluun. Normaalina vuonna riparin käy 5–10 nuorta.

Kerran kuussa merimieskirkossa voi osallistua suomenkieliseen messuun. Eniten ihmisiä messuissa on juhlapyhinä.

– Väkeä innostavat erityisesti Suvivirsi ja suomalaiset joululaulut, Härkönen sanoo.

Brexitillä ja koronalla suuret vaikutukset

Britannian brexit eli irtautuminen EU:sta ja sen lisäksi koronapandemia ovat Marjaana Härkösen mukaan vaikuttaneet osin rajustikin suomalaisten elämään Britanniassa.

– Pandemia-aikana on tullut sairaus- ja kuolemantapauksia, työpaikan menetyksiä ja huolta läheisistä. Ongelmia on aiheuttanut myös se, että Suomeen matkustaminen on ollut välillä todella hankalaa.

Härkönen kiittelee työtiimiään, johon kuuluu muun muassa kaksi sosiaalikuraattoria. He pyrkivät olemaan myös pandemia-aikana ihmisten tavoitettavissa vähintään verkkoyhteydellä.

– Toimintamme oli ollut melko Lontoo-keskeistä. Nyt huomasimme, että tavoitamme Zoom-yhteydellä entistä helpommin myös muualla Britanniassa sekä Irlannissa asuvia suomalaisia.

Vuosien mittaan olen oppinut, että Britanniassa kaikki toimii mutta voi olla myös toimimatta.
– Lontoon merimieskirkon pappi Marjaana Härkönen

Brexit puolestaan alkoi rajoittaa suomalaisten elämää vuoden 2021 alussa siten, että Britanniassa voi nyt viettää viisumivapaasti enintään kuusi kuukautta. Lyhyempikestoiseenkin työntekoon tarvitaan yleensä oleskelulupa, ja työpaikka on löydettävä ennen maahan muuttamista.

– Opiskelu voi onnistua Britanniassa viisumivapaasti kuuden kuukauden ajan, mutta siitä on tullut kalliimpaa. Au pairiksi haluaville taas ei ole enää mitään reittiä maahan. Se harmittaa monia täällä asuvia suomalaisia, jotka haluaisivat suomalaisen au pairin hoitamaan lapsiaan ja pitämään yllä heidän suomen kielen taitoaan, Härkönen selvittää.

Merimieskirkolla on ennen ollut vuosittain Suomesta harjoittelijoita, mutta heitä ei ole voinut nyt ottaa. Sen sijaan kirkolla voi tehdä 30 päivän ajan vapaaehtoistyötä.

Vanhalla satama-alueella hieno tunnelma

Ennen nykyistä pestiään Marjaana Härkönen toimi 12 vuotta pappina Punkaharjulla. Juuriltaan itäsuomalainen Härkönen piti työstään pienellä paikkakunnalla mutta alkoi miettiä, voisiko vielä oppia jotain uutta.

– Kun Lontoon merimieskirkon papin paikka tuli auki, päätin hakea sitä. Tiesin työstä jotakin, sillä olin käynyt tutustumassa siihen muutamaa vuotta aiemmin.

Härkönen on viihtynyt hyvin työssään keskellä suurkaupunkia. Tosin hän viettää suuren osan ajastaan Suomi-kuplassa, koska asuu kirkolla ja tapaa suomalaisia päivittäin.

– Tämä on entistä satama-aluetta, ja täällä on hieno kylämäinen tunnelma. Juuri sataman ja suomalaisten merenkulkijoiden vuoksi Suomi lähetti Britanniaan ensimmäisen merimiespapin vuonna 1880. Merimiehiä kirkolla ei enää juuri käy, mutta heitä mennään tarvittaessa tapaamaan laivoille.

Lontoon merimieskirkko tekee aktiivisesti yhteistyötä paikallisten yhteisöjen kanssa. Niihin kuuluu muun muassa lähellä sijaitseva hyväntekeväisyyttä harjoittava Charity Shop -kirpputori.

Asunnottomuus on Lontoossa iso ongelma. Merimieskirkko on osallistunut myös paikallisten kirkkojen projektiin, jossa tarjotaan asunnottomille majoitusta.

Omaa rauhaa ja yksityisyyttä kaivatessaan Marjaana Härkönen suuntaa Lontoon vilinään. Hän nauttii kaupungin ihmiskirjosta ja sen runsaasta kulttuuritarjonnasta.

– Vuosien mittaan olen oppinut, että Britanniassa kaikki toimii mutta voi olla myös toimimatta. Elämässä on täällä tietynlaista rentoutta. Kun esimerkiksi kirkkokiinteistössä ilmenee vähän väliä erilaisia ongelmia, ei niistä suuremmin hätkähdetä, ja aina ne jotenkin selviävät.

Itä- ja Keski-Saksassa työskentelevä suomalaispappi Päivi Lukkari on asunut Berliinissä kohta 30 vuotta.

Itä- ja Keski-Saksassa työskentelevä suomalaispappi Päivi Lukkari on asunut Berliinissä kohta 30 vuotta.

Kaukana kotoa voi iskea sielunhätä

Miljoonakaupunki Berliini on rosoinen. Kaupunkia ei kehuta kauniiksi, mutta se houkuttelee boheemeja kulttuurin ystäviä ja ihmisiä, jotka haluavat kokea itsensä vapaiksi. Itä- ja Keski-Saksan alueiden suomalaispappi Päivi Lukkari on asunut Berliinissä 29 vuotta.

Hän oli 19-vuotias ja opiskeli Falkenbergin raamattukoulussa, kun Berliinin muuri murtui.

– Moni asia on muuttunut, mutta tuo tänne tulevien vapauden kaipuu pysyy, Lukkari sanoo.

Ensimmäiset suomalaisseurakunnat perustettiin Saksaan 50 vuotta sitten. Tuolloin kirjepostin kulkemiseen Suomen ja Saksan välillä kului noin viikko. Puhelut ja lentäminen olivat kalliita.

Uskontoa ihminen toteuttaa sydämen kielellä, äidinkielellä.
– Itä- ja Keski-Saksan alueiden suomalaispappi Päivi Lukkari

Saksassa asuvien suomalaisten löytäessä toisensa he kokoontuivat yhteen, puhuivat äidinkieltään ja leipoivat korvapuusteja. Tärkeäksi koettiin myös uskonnon harjoittaminen.

– Mielenkiintoista on, että suomalaiset olisivat voineet perustaa kotiseutuyhdistyksen tai vaikkapa korvapuustiyhdistyksen, mutta he halusivat perustaa nimenomaan yhdistyksen nimeltä seurakunta, suomalaispappi pohtii.

– Uskonnon harjoittaminen osuu meissä ­ihmisissä sellaiselle herkälle alueelle, jota tuntuu luonnollisimmalta toteuttaa sydämen ja tunteen kielellä, äidinkielellä. Voin mennä saksalaiseen kirkkoon rukoilemaan Isä meidän -rukouksen saksaksi tietäen, että se on se sama rukous. Mutta se ei tunnu samalta.

Suomen kieli tärkeä tekijä kastejuhlassa

Työmatkoja Päivi Lukkari kulkee junalla Berliinin, Dresdenin, Hannoverin ja Bielefeldin välillä. Hänen työnsä satunnainen erikoisuus ovat turistien vihkimiset. Useammin pappi tarvitaan paikalle kastejuhlaan tai hautajaisiin.

– Moni on sanonut, että suomenkielisillä sanoilla on hautaan siunaamisessa erityinen merkitys. Suomalais-saksalaisten pariskuntien järjestämissä ristiäisissä on suomalaiselle osapuolelle tärkeää, että toimituksessa käytetään myös suomen kieltä, Lukkari kertoo.

– Yleensä ihmiset alkavat kaivata suomalaista yhteisöä, kun he saavat lapsia, sillä lapsille halutaan välittää suomen kieltä ja kulttuuria.

Monet löytävät seurakunnan Suomi-koulun kautta.

Tukea yksinäisyyttä ja irrallisuutta kokeville

Kun nuori aikuinen tulee suomalaispapin luokse, kyseessä on yleensä ensi kertaa ulkomailla asuvan kokema eksistentiaalinen kriisi.

– Vieraassa maassa yksin asuminen voi aktivoida monenlaista pohjatonta yksinäisyyden ja irrallisuuden tunnetta, joka voi olla iso kriisi, Päivi Lukkari sanoo.

Ikääntyvillä saattaa esiintyä toisen suuntaista identiteettikriisiä. Lukkarin mukaan heidän kysymyksensä ovat seuraavanlaisia: ”Olen asunut viisikymmentä vuotta poissa Suomesta. Mitä Suomi vielä minulle merkitsee? Onko minusta tullut berliiniläinen, vai haluaisinko palata Suomeen, kun täällä ei enää ole läheisiä ihmisiä.”

– Elämä on niin haavoittuvaa. Me papit emme ole terapeutteja, mutta voimme olla apuna purkamassa ongelmavyyhteä suomeksi ja miettiä, mitä siinä voisi tehdä.

Arki suurkaupungissa on hektistä. Päivi Lukkari kertoo kaipaavansa usein hiljaisuutta. Hiljentymispaikkoina hänelle toimivat kaupungin puistot ja kappelit.

– Minulle pyhää on hiljaisuus – ja ihmisten parissa sellaiset hetket, jolloin tuntuu, että tässä emme ole vain me, vaan myös joku meitä suurempi.

Markku Päiviö hoitaa turistipapin tehtäviä Tallinnan suomalaisessa seurakunnassa.

Markku Päiviö hoitaa turistipapin tehtäviä Tallinnan suomalaisessa seurakunnassa.

Pappi tuntee ihmisten hädän korona-aikana

Pyhän Pietarin seurakunnassa Tallinnassa on ollut viime kuukausina hiljaista. Seurakunnan syksy alkoi vilkkaasti, mutta sitten koronatilanne jälleen paheni ja suomalaisturistien tulva Tallinnaan tyrehtyi.

– Pandemia voi vähentää suomalaisten Viron-matkailua pitkäksikin aikaa, kun tänne matkustamista pidetään nyt niin vaarallisena. Toivon kuitenkin, että suomalaiset tulisivat rohkeasti Tallinnaan ja tutustumaan myös suomalaiseen seurakuntaan sitten, kun se on jälleen turvallista, sanoo seurakunnan turistipappina työskentelevä Markku Päiviö.

Kun pandemia pysäytti keväällä 2020 Viron ja samalla Viron ja Suomen välisen laivaliikenteen, joutuivat Päiviö ja hänen seurakunnan kirkkoherrana toimiva vaimonsa, Hannele Päiviö, miettimään, miten tavoittaisivat ihmisiä hädän ja epävarmuuden keskellä.

– Iäkkäämpiin seurakuntalaisiin otimme yhteyttä puhelimitse. Paikallisella suomalaisella radiokanavalla aloitimme puolestaan ohjelman Mitä sinulle kuuluu? Ohjelmaan sai soittaa ja kertoa tuntemuksistaan, Markku Päiviö kertoo.

– Vanhemmat ihmiset pärjäsivät itse asiassa melko hyvin, sillä he ovat kokeneet elämässään vaikeampiakin aikoja. Sen sijaan varsinkin opiskelijoita tilanne ahdisti, kun piti olla lukittuna neljän seinän sisälle.

Monilla suomalaisilla kakkosasunto Virossa

Viroon on virallisesti rekisteröity asukkaaksi noin 7 500 suomalaista, mutta Markku Päiviön mukaan määrä on paljon suurempi.

– Täsmällistä lukua on vaikea tietää, koska moni suomalainen noudattaa Talsinki-ideaa eli heillä on kakkosasunto Virossa.

Viro ei tosiaankaan ole mikään Suomen jatke.
– Tallinnan turistipappi Markku Päiviö

Suomalaisen seurakunnan kerhotoimintaa, messuja ja kirkollisia toimituksia Päiviö hoitaa yhdessä vaimonsa kanssa.

– Avioliiton siunaamisia, ristiäisiä ja hautajaisia on vaihtelevasti, keskimäärin kymmenkunta vuodessa, ja osa niistä pidetään muualla Virossa.

Rippikoulun voi suomalainen nuori aloittaa Virossa tutustumisjaksolla, mutta varsinaisesti se on suoritettava Suomen puolella. Suomalaisten lasten ja nuorten määrä on Tallinnassa melko pieni. Suomalaisessa koulussa on yhteensä noin 60 oppilasta.

Arki-illan retriittejä Viru-hotellissa

Pyhän Mikaelin kirkko on suomalaisten messukirkko Tallinnassa. Se on ruotsalaisten omistuksessa, ja suomalaiset vuokraavat sitä heiltä.

Yleensä suomenkielisiä messuja järjestetään kahdesti kuukaudessa sunnuntaisin kello 10, mutta juhlapyhien aikaan tilaisuuksia on enemmän.

Silloin, kun suomalaisia risteilymatkustajia kävi Tallinnassa valtavia määriä, seurakunta toimitti hotelleihin oman ohjelmansa. Se oli nähtävissä myös Baltic Guide -lehdessä.

– Aiemmin minulla oli vastaanottoaika Viru-­hotellissa. Sitten se muutettiin arki-illan retriitiksi, jota ohjasimme vuorotellen ­vaimoni kanssa hotellin hiljaisessa huoneessa, mutta nyt retriittitoimintakin on ollut koronan vuoksi kat­kolla.

Ennen korona-aikaa seurakunnan vieraana Tallinassa kävi myös paljon suomalaisryhmiä, muun muassa kuoroja ja ystävyysseurakuntien jäseniä, joiden opastamisesta ja ohjelmasta Päiviö vastasi. Viime aikoina ryhmien vierailuja on ollut huomattavasti vähemmän.

Kulttuurierot ovat tulleet esiin vähitellen

Päiviön pariskunta on työskennellyt Tallinassa jo pitkään. Hannele Päiviö aloitti Pyhän Pietarin seurakunnan kirkkoherrana vuonna 2007, ja Markku Päiviö tuli perässä vuonna 2010. Aluksi hän avusti vaimoaan sekä työsti raporttia Venäjän ja Viron kaupunkien ulkosuomalaistyöstä. Seurakunnan täysipäiväiseksi turistipapiksi hänet nimitettiin kuusi vuotta sitten.

Mitä pidempään Markku Päiviö on asunut Tallinnassa, sitä paremmin hän on tajunnut asuvansa oikeasti ulkomailla.

– Kulttuurierot ovat tulleet esiin pikkuhiljaa. Viro ei tosiaankaan ole mikään Suomen jatke, vaikka mailla onkin paljon yhteistä.

Päiviöt asuvat vuokra-asunnossa ­Tallinnassa, joten he ovat tutustuneet virolaiseen ja erityisesti tallinnalaiseen elämänmenoon myös asuin­alueensa kautta.

– Tallinnan huonoihin puoliin kuuluu tietynlainen välinpitämättömyys. Tänne on esimerkiksi rakennettu uusia pyöräteitä, mutta ihmiset ajavat silti pyörillä ja skuuteilla jalkakäytäviä pitkin. ­Aivan toisenlaista meininki on vaikkapa Kuressaaressa ja Tartossa, jota kutsutaan Viron Ateenaksi, Päiviö sanoo.

Joka tapauksessa Päiviöt ovat viihtyneet Virossa hyvin. Loma-aikoina pariskunta suuntaa kotiin Helsinkiin, sillä siellä asuvat lapset ja lapsen­lapset.

Suomalaispappeja maailmalla

Suomalaispappeja työskentelee Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Virossa, Saksassa, Ranskassa, Britanniassa, Irlannissa, Hollannissa, Belgiassa, Itävallassa, Sveitsissä, Espanjassa, Thaimaassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa sekä talviaikana Kyproksella ja Turkissa.

Lisäksi matkapapit vierailevat joulu- ja osin myös pääsiäis­aikaan Venäjällä, Kiinassa, Kreikassa, Italiassa ja kuudessa Latinalaisen Amerikan maassa.

Suomalaisten lähetysjärjestöjen papit palvelevat tarvittaessa suomalaisia esimerkiksi useissa Afrikan maissa.

Katso lisätietoja täältä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: