Koska viimeksi soitit serkulle? – Äidinpuoleisiin serkkuihin pidetään enemmän yhteyttä kuin isänpuoleisiin
Keskimäärin serkun kanssa ollaan tekemisissä kerran kuukaudessa.
12,5-prosenttisesti samat geenit, yhteiset isovanhemmat. Serkku on monelle lapselle läheinen, suurin piirtein samaa ikäluokkaa oleva sukulainen ja leikkikaveri, mutta millaista on aikuisten serkkujen välinen yhteydenpito? Osana Sukupolvien ketju -tutkimushanketta on kerätty tietoa myös eri-ikäisten suomalaisten yhteydenpidosta serkkuihinsa. Mukana tutkimuksessa oli sekä suuria ikäluokkia eli 1945–1950 syntyneitä että heidän aikuisia lapsiaan (syntymävuodet 1962–1993), joita on haastateltu useana eri vuonna. Yhteensä vastaajia oli 3 447.
Tutkimuksessa mukana olleet vastasivat esimerkiksi yhteydenpidon tiiviyttä koskeviin kysymyksiin. Vastaajat olivat eri puolilta Suomea, osa kaupungeista, osa maaseudulta.
– Siinä ei ollut merkittäviä eroja, asuuko vastaaja maalla vai kaupungissa. Olisi voinut luulla, että maalla esimerkiksi sukulaisapua hyödynnetään enemmän, kertoo sosiologi, Väestöliiton ja Turun yliopiston dosentti Mirkka Danielsbacka.
Keskimäärin serkkuihin pidetään aikuisena yhteyttä noin kerran kuussa, sisaruksiin yhdestä kolmeen kertaa kuussa. Sekä se, että serkkujen kanssa oltaisiin tekemisissä päivittäin että se, että heihin ei pidetä mitään yhteyttä, on harvinaista. Yhteydenpidoksi luokiteltiin kaikki mahdollinen: se voi olla mitä tahansa kasvokkain näkemisestä viestittelyyn.
Serkkujen lukumäärää ja sen vaikutusta yhteydenpitoon ei tutkimuksessa huomioitu.
– Vastaajat ovat vastatessaan arvioineet yhteydenpitoa läheisimpään serkkuun, Danielsbacka tarkentaa.
Naiset ovat aktiivisia yhteydenpitäjiä kaikissa länsimaissa, joissa malli ei ole se, että asutaan isän suvun lähettyvillä.
Perinteiset sukupuoliroolit näkyvät yhteydenpidossa
Sukupuolella on vaikutusta yhteydenpidossa serkkuihin ja muihin sukulaisiin. Tutkimuksen mukaan eniten yhteyttä serkkuihinsa pitävät suurten ikäluokkien naiset, ja vieläpä äidinpuoleisiin serkkuihinsa. Tutkimuksissa on havaittu, että naiset ovat muutenkin aktiivisia pitämään sukulaisiin yhteyttä ja kaikissa sukulaissuussuhteissa niin sanottu äitilinja eli oman äidin suku korostuu.
– Naiset ovat aktiivisia yhteydenpitäjiä kaikissa länsimaissa, joissa malli ei ole se, että asutaan isän suvun lähettyvillä, Mirkka Danielsbacka kertoo.
Miesvastaajat kertoivat pitävänsä yhtä paljon yhteyttä äidin ja isänpuoleisiin serkkuihin, mutta yhteydenpito serkkuihin ylipäätään on vähäisempää kuin naisilla.
Vaikka sukupuoliroolit ovat muuttuneet, sukulaissuussuhteissa ja niiden vaalimisessa vaikutus näkyy hitaasti.
– Ehkä jonkin ajan kuluttua hoivaavan isyyden malli alkaa näkyä, eli se, että isät hoitavat lasta kotona ja voivat pyytää vaikka omalta suvultaan apua. Vielä dramaattista muutosta ei ole nähtävissä.
Tutkimukseen vastanneista noin kymmenen prosenttia on ainoita lapsia. Suhde on sama sekä vanhemmassa että nuoremmassa ikäluokassa . Suurten ikäluokkien naiset, jotka olivat ainoita lapsia, ovat enemmän tekemisissä serkkujensa kanssa kuin ne, joilla on omia sisaruksia. Mirkka Danielsbackan mukaan tämä kertoo siitä, että suurten ikäluokkien naiset ovat nähneet ympärillään isoja perheitä, ja sisarusten puuttuessa pitäneet tiiviimmin yhteyttä serkkuihin. Nuorempiin naisiin asialla ei näytä olevan vaikutusta. Tätä saattaa kuitenkin selittää myös elämäntilanne: ruuhkavuosina yhteydenpito kaukaisempiin sukulaisiin voi olla vähäisempää kuin muissa elämänvaiheissa.
Suomalaiset ovat sukurakkaampia kuin luullaan
Monella on sellainen mielikuva, että Suomessa elämä olisi vähemmän yhteisöllistä ja suvun merkitys pienempi kuin vaikkapa Etelä-Euroopassa. Mirkka Danielsbackan mukaan serkusten välistä yhteydenpitoa ei ole muualla maailmassa juuri tutkittu, mutta muita sukulaisuussuhteita on. Tutkimusten mukaan suomalaiset pitävät kyllä yhteyttä sukuun, mutta se on erilaista kuin muualla.
– Suomessa useimmat ihmiset pitävät yhteyttä sukulaisiinsa, vaikka se ei olisikaan aina niin päivittäistä. Siihen vaikuttaa se, että Suomi on kuitenkin vielä sen verran hyvinvointivaltio, että meillä on eläkejärjestelmä ja päivähoito. Ei tarvita isovanhempia huolehtimaan lapsenlapsista, eikä lasten tarvitse niin paljoa huolehtia vanhemmistaan.
Joissakin kulttuureissa sukulaissuussuhteet saattavat näyttää hyvin tiiviiltä ja ovatkin sitä tietyltä tosin, mutta yhteydenpito ei jakaudu takaisesti vaikkapa sisarusten kesken. Monissa maissa vastuuta esimerkiksi isovanhemmista voi ottaa lähinnä perheen vanhin poika perheineen – aivan kuten Suomessakin oli aikaisemmin tapana.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Serkukset Petteri Laine ja Jari Greiner: Parhaat jutut tapahtuvat aikuisiällä
Hyvä elämäKun Jari tulee Saksasta Suomeen, serkukset tekevät ruokaa ja keskustelevat. Lapsena he saattoivat mököttää pelivuoroista.
