Taina Latvala on perheensä kuopus, mutta Venetsialaiset-romaanin jokaisesta sisaresta löytyy hänen omia piirteitään.
Sisaruus kestää ajan ja välimatkan – ”Usein lapsuuden tapahtumat saatetaan kuitenkin muistaa eri tavoin”
Taina Latvala kuvaa romaanissaan kolmen sisaren yhteisiä lapsuudenkokemuksia ja nuoruuden hyvästelemistä.
Kolme sisarta kokoontuu elokuun viimeisenä viikonloppuna järven rannalla sijaitsevalle sukumökille. He viettävät mökkikauden päättäjäisiä, venetsialaisia, mutta samalla kun siskokset jättävät hyvästejä kesälle, he hyvästelevät nuoruutensa.
Venetsialaiset-romaanin tekijä Taina Latvala halusi kirjoittaa sisaruussuhteista, koska kokee ne erittäin tärkeiksi. Sisarten välit voivat olla etäiset tai läheiset, mutta sisaruus ei katoa välimatkoihin.
– Parhaimmillaan sisko voi olla hyvä ystävä ja voimavara. Joka tapauksessa hän on ihminen, jonka kanssa jaetaan perheen yhteiset kokemukset. Usein lapsuuden tapahtumat saatetaan kuitenkin muistaa eri tavoin, Latvala sanoo.
Hänen uuden romaaninsa taustalla vaikuttaa Anton Tsehovin näytelmä Kolme sisarta. Kyseessä ei kuitenkaan ole muunnelma siitä, vaikka teoksissa onkin saman tyyppistä elämän merkityksen etsimistä. Kummassakin teoksessa sisarukset myös muistelevat haikeina lapsuuttaan, nuoruuttaan ja edesmennyttä isäänsä.
Luopumisen tunnelmaa
Kesämökki on Taina Latvalan romaanissa paikka, johon liittyy voimakasta tunnelatausta. Paula, sisarista keskimmäinen, haluaisi myydä mökin, koska siellä ei juuri käydä, ja hän on joutunut yksin huolehtimaan siitä. Vanhin sisar Iiris ja nuorimmainen Elina puolestaan vastustavat myyntiä.
– Minullekin kesämökki oli lapsuudessa ja nuoruudessa tärkeä paikka. Minulla on siitä vahvoja visuaalisia muistikuvia, jotka palasivat mieleen kirjoittaessani. Romaanissa muistojeni mökki sulautuu kuitenkin osaksi fiktion maailmaa, Latvala kertoo.
Venetsialaisissa on vahva luopumisen tunnelma. Se heijastuu sisarten suhteessa viisitoista vuotta sitten yllättäen kuolleeseen isään, joka oli perheen ristiriitainen voimahahmo ja jota mökki tavallaan symboloi.
– Läheisen ihmisen kuoleman aiheuttama suru ei haihdu koskaan. Siinä voi olla erilaisia vaiheita, mutta vielä vuosienkin kuluttua surun tunne voi nousta voimakkaasti esiin, Latvala sanoo.
Veden äärellä oleilu ja veteen uppoamisen pelko luovat romaaniin hieman uhkaavan ilmapiirin. Sitä kirjoittaessaan Latvala kiinnostui Venetsiaan sijoittuvista tarinoista ja kävi miehensä kanssa kaupungissa.
– Mereen vajoamassa oleva Venetsia on kaunis ja melankolinen. Siellä romaanin osaset loksahtivat jännästi paikoilleen, Latvala kertoo.
– Venetsia tunnetaan myös naamioistaan ja karnevaaleistaan, ja naamioiden pudottamisesta kirjassanikin on kysymys.
Pikkusiskon rooli tuttu itselle
Kirjailija itse on perheensä kuopus, joten pikkusiskon rooli on hänelle tuttu. Silti kirjan jokaisesta sisaresta löytyy Taina Latvalan omia piirteitä.
– Esimerkiksi Iiris, joka matkustelee paljon ulkomailla, muistuttaa minua sillä tavalla, että minullakin on ikuinen matkakuume. Olen kuitenkin sen verran turvallisuushakuinen, ettei minusta ole reppureissaajaksi. Matkustan mieluummin lentolaukun kanssa ja yövyn mukavissa hotelleissa.
36-vuotias Latvala alkoi tuntea paloa kirjoittamiseen jo nuorena. Hän julkaisi 24-vuotiaana esikoisnovellikokoelmansa Arvostelukappaleen.
Latvalan romaanit ja novellit ovat yleensä liittyneet jollakin tavalla Etelä-Pohjanmaahan, josta hän on kotoisin. Myös Venetsialaiset sijoittuu Etelä-Pohjanmaan järviseudulle, mutta se ei varsinaisesti näy sisarten olemuksessa eikä puhetavassa.
Sen sijaan kuutisen vuotta sitten ilmestynyt romaani Välimatka, joka kertoo äidin ja tyttären Kanarian-matkasta, sisältää paljon murredialogia. Romaanista nähtiin Vaasan kaupunginteatterissa näytelmäversio, jonka Latvala itse dramatisoi. Sen jälkeen hän on kirjoittanut teatterille näytelmät Saman katon alla ja Mun Pohjanmaa. Parhaillaan on tekeillä uusi näytelmä.
– Näytelmäteksteissäni on paljonkin paikallista murretta ja mentaliteettia. Kun on itse Pohjanmaalta kotoisin, tietää, mistä kirjoittaa. Kyllä sinne juurille veri vetää edelleen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Koska viimeksi soitit serkulle? – Äidinpuoleisiin serkkuihin pidetään enemmän yhteyttä kuin isänpuoleisiin
Hyvä elämäKeskimäärin serkun kanssa ollaan tekemisissä kerran kuukaudessa.
