Heikki Lehti ja Laura Leipakka sparraavat seurakuntia palvelemaan millenniaaleja ja Z-sukupolvea nykyistä paremmin.
Kuinka kirkko voisi olla merkityksellinen myös millenniaalille? – Laura Leipakka ja Heikki Lehti toivovat, että kirkossa olisi enemmän tilaa epäröinnille ja epäuskolle
Millenniaalit ja Z-sukupolvi eivät kaipaa kirkolta yhteisöllisyyttä eivätkä valmiita vastauksia. Kiireisessä ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa sillä voisi kuitenkin olla jotakin, joka puhuttelee.
Monella meistä on jossakin vaiheessa elämää hengellisiä, henkisiä tai eksistentiaalisia pohdintoja. Enää ne eivät kuitenkaan välttämättä liity uskontoon tai kirkkoon, ainakaan millenniaaleilla tai Z-sukupolvella. Yleensä millenniaaleilla tarkoitetaan vuosina 1980–1995 syntyneitä, Z-sukupolvella 1990-luvun puolivälin jälkeen syntyneitä nuoria aikuisia.
Voisiko kirkko olla myös heille merkityksellinen? Muun muassa tätä pohtivat teologi Laura Leipakka ja pappi Heikki Lehti, jotka työskentelevät Espoon seurakuntien Hengellisen elämän kehittäminen -hankkeessa.
– Olisi helppo parantaa viestintää tai tarttua kirkon palvelurakenteisiin, mutta hengellisyys on homman pihvi. Ajattelemme, että ainakin osa millenniaaleista on kiinnostuneita hengellisyydestä ja henkisyydestä, mutta eivät näe, että kirkko olisi paikka, jossa sitä puolta voisi toteuttaa, Heikki Lehti sanoo.
Hengellinen toimija muiden joukossa
Liian usein kirkossa ajatellaan elämän menevän tietyn kaavan mukaan: on opiskelut, vakituinen työpaikka, häät, asuntolaina, perhe ja farmariauto. 20–40-vuotiailla on kuitenkin hyvin erilaisia elämäntilanteita – kuten ihmisillä muutenkin.
– Emme ajattele, että tietyt asiat koskevat vain millenniaaleja vaan se, mitä teemme, voi koskea myös muita. Kyse on ihmisten suhteesta instituutioihin, Heikki Lehti sanoo.
Jotkut kristilliset perinteet, jotka liittyvät vaikka juhlapyhiin tai elämänmuutoksiin, ovat yhä osalle tärkeitä. Samaan aikaan instituutiot, olivatpa kyseessä sitten evankelis-luterilainen kirkko tai poliittiset puolueet, eivät välttämättä ole sellaisia, joihin ihmiset haluavat sitoutua. Kirkon viesti ja arvomaailma koetaan sekaviksi.
– Kyllä kirkko voi rohkeasti kertoa siitä, mitä kristinusko on. Ihmiset tekevät sitten valinnan, että onko kirkko sellainen, jossa he haluavat olla, Laura Leipakka sanoo.
Muutos tarkoittaa myös sitä, että jostakin luovutaan.
– Laura Leipakka
Millenniaalit eivät kaipaa auktoriteetteja. Kirkon pitäisi ymmärtää olevansa hengellinen toimija muiden joukossa.
– Se tarkoittaa sitä, että kirkko ei voi viestiä ylhäältä alaspäin. Ihmiset haluavat ajatella itse. Kirkon viestin pitäisi olla se, että ovemme ovat auki, täällä on sinulle ja ajatuksillesi tilaa, Leipakka toteaa.
– Kirkko on myös oppikeskeinen. Pohdinnalle jää vähän tilaa. Kirkon pitäisi kuulla, mitä kätkeytyy tähän yleiseen toteamukseen, että uskon kyllä, mutta en niin kuin kirkko opettaa. Pitäisi luoda tilaa sille, että kirkossa saa kysyä ja saa epäillä, Heikki Lehti jatkaa.
– Millenniaalit eivät kaipaa vastausautomaattia vaan keskustelukumppania, Heikki Lehti sanoo.
Kaiken taustalla on tieto
Laura Leipakan ja Heikki Lehden tehtävänä ei ole kehitellä uusia tapahtumia, vaan toimia seurakuntien sparraajana sekä koota ja analysoida tietoa. Tilastot kertovat selkeästi esimerkiksi siitä, kuinka nopeasti Espoon väestö on muuttunut. Millenniaaleja koskeva tutkimus painottuu työelämään ja elämän muut osa-alueet jäävät sivuun.
– Tietoa tarvitaan myös siksi, että kun kirkon resurssit vähenevät, pitää miettiä, mihin niitä käytetään. Muutos tarkoittaa myös sitä, että jostakin luovutaan, Laura Leipakka sanoo.
Kirkossa on pitkään uskottu siihen, että ihmiset kaipaavat yhteisöllisyyttä ja juuri sitä kirkon pitäisi tarjota ja rakentaa. Kaikkiin millenniaaleihin ja Z-sukupolven edustajiin tämä ei päde.
– Tutkimustiedon mukaan yhteisöt rakennetaan itse eikä yhteisöllisyyttä toivota kirkolta. Yhteisö voi olla harrastusporukka, valittu ystäväpiiri tai oma lähipiiri. Miksi yhteisöllisyyttä haettaisiin kirkolta, jos se ei lähtökohtaisesti kiinnosta tai siihen ei ole tunnesidettä, Laura Leipakka kysyy.
Sen sijaan seurakunnissa pitäisi miettiä, miten kirkko voisi olla jo olemassa olevissa yhteisöissä mukana tai niiden tukena, esimerkiksi tiloja tarjoamalla.
Luonto ja sen rooli hiljentymisessä ja hengellisyydessä on olennainen myös nuorten aikuisten ikäluokissa. Laura Leipakka ja Heikki Lehti kuvattiin Villa Elfvikin luontopolulla Espoossa.
Kristinuskon omasta traditiosta voi ammentaa
Kilpailuhenkisessä ja kuormittavaksi koetussa yhteiskunnassa kirkko voisi olla vastavoima, tarjota hiljaisuutta ja lepoa. Hiljentyminen, mietiskely ja retriitit ovat kristinuskon traditiota ja niille tuntuu nytkin olevan kysyntää. Espoon seurakuntien arkiretriitit ovat täyttyneet.
Esiin nousee myös luonto ja luonnon ja hengellisyyden suhde.
– Monet pohdinnat käynnistyvät luontevasti luonnossa, siellä on tilaa miettiä, Heikki Lehti sanoo.
Kirkko voisi tulevaisuudessa olla instituution ja auktoriteetin sijaan ennen kaikkea keskustelukumppani. Ihmisillä on yhä tarve puhua esimerkiksi kuolemasta, mutta sille ei tunnu löytyvän sopivaa alustaa.
– Ihmiset haluaisivat pohtia, kysellä ja saada keskustelukumppanin, mutta he saavat kirkosta vastausautomaatin. On myös tosi vähän tilaa sille pohdinnalle, mitä tämä minun uskoni on suhteessa kirkon uskoon, Lehti toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Usko tai älä, kristinuskon ydinasiat mahtuvat Tiktok-videoon – Pastori Maikki hyödyntää tiivistämisen armolahjaansa Kirkko ja kaupungin uudessa sarjassa
HengellisyysJokaisen sukupolven pitää saada kuulla kristinuskon perusasioista omalla tavallaan. Marjut Mularin Usko tai älä -kirjan pohjalta syntyi myös videosarja.
