Saara ja Kaisa Ruippo ovat Vantaan hiihtoseuran hiihtäjiä mutta myös leppäkorpelaisia sesonkikahvilayrittäjiä, jotka eivät pelkää Kuusijärven avantoa.
Kuinka vantaalaisia olette, Saara ja Kaisa Ruippo? – Siskokset voivat näännyttää isänsä ihan vain nauramalla
”Me on oltu aina vantaalaisia, Leppäkorvesta.”
Me käytiin syntymässä Helsingissä, mutta muuten me on oltu aina vantaalaisia, Leppäkorvesta. Kun meidän tie täytti kymmenen vuotta, järjestettiin kaikkien naapureiden kanssa juhlat.
Vantaan lisäksi me käydään paljon Kangasniemellä mummin ja ukin mökillä. Kesäisin siellä voi uida, ja kerran talvella oli kiven vieressä jäässä niin syvä kuoppa, ettei siihen tuullut yhtään. Mutta kaikkein paras on Rantatorin grilli. Sieltä saa makkaraperunat.
Heinävedellä on ukin vanha kotipaikka, ja Ylläksellä me käydään hiihtämässä. Kerran ajettiin ukin ja iskän kanssa Saksasta Italiaan. Kyllä meistä siis osa on jossakin muualla kuin Vantaalla. Saara haluaisi jopa muuttaa Lontooseen, vaikka ei ole koskaan käynyt siellä, ja Kaisa Saksaan. Jos sieltä löytäisi miehen ja synnyttäisi lapsen, voisi muuttaa takaisin Suomeen.
Siskokset polskivat Vantaassa kuin kala vedessä.
Ensi perjantaina me mennään Kuusijärvelle hiihtämään, savusaunaan ja avantoon, avantoon ainakin kolme kertaa. Mutta kun sää taas lämpiää, me pidetään meidän pihassa kahden kaverin kanssa kahvilaa. Sen nimi on Kahvila Lehti.
Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että me leikittiin koulunpihalla välitunneilla ravintolaa, jossa oli tarjolla leikkiruokaa. Ajateltiin, että miksi ei myytäisi saman tien oikeaa. Koulunpihan ravintolassa oli hieno salaattipuffa, mutta sitten tuli äkänen apuopettaja sanomaan, että se on välkkärajojen ulkopuolella. Siihen loppui koko leikki, koska sille ei ollut toista yhtä hyvää paikkaa.
Sitten me perustettiin koulunpihalle hotelli. Siinä leikissä oli parhaimmillaan 70 oppilasta mukana. Toiset tekivät töitä, toiset olivat asiakkaita. Siivoojaksikin halusi moni. Meillä oli kuusenoksat harjoina. Työnhakijoille oli kuulustelut, että miksi haluat töihin. Jos ei osannut sanoa, ei saanut töitäkään.
Kahvila Lehdessä on myynnissä kahvia, teetä, kaakaota, mehua, tuoretta pullaa ja sukulakuja. Kerran meille itsellemme ei jäänyt kuin yksi pulla, ja meidän piti panna se neljään osaan.
Meillä ei koskaan ole mitään vakavaa riitaa, vaikka me nahistellaan joka päivä.
Saara ja Kaisa Ruippo
Yhtä poikaa Saaran luokalla kiusataan, mutta Saara ja sen kaverit puolustavat sitä aina. Keskenämme meillä ei ole koskaan mitään vakavaa riitaa, vaikka joka päivä nahistellaan. Me on oltu aina yhdessä. Kun Kaisa tuli vauvana kotiin ja makasi isossa kehdossa, Saara katsoi kehdon reunan yli vähän, että kuka siellä. Ja kun Kaisa meni ensimmäistä kertaa kylpyyn, Saara oli siinäkin mukana.
Me voidaan olla rasittavia myös nauramalla. Kerran Italiassa me ruvettiin kääntelemään ja vääntelmään meidän aurinkolaseja ja naurettiin niin hysteerisesti, että iskän mielestä olisi riittänyt jo. Eikä meidän tarvinnut kuin vähän kurkata toista aurinkolasin reunan ohi, niin me alettiin taas nauraa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kuinka vantaalainen olet, Osmo Vartiainen? – ”Olen osa monikasvoista Vantaata”
Hyvä elämäJo nimi kertoo, että Uusimaa on aina ollut meidän maahan- ja maassamuuttajien koti, sanoo sotunkilainen Osmo Vartiainen.
