Tuntemattoman hyvä teko yllätti keskellä arkea

Tuntemattoman hyvä teko yllätti keskellä arkea

Lukijat kertovat, että kun hätä on suurin, on lähimmäinenkin lähellä. Jeesus ja Paavali antavat mallia auttamiseen.

Tiedättehän ne joulukertomukset ja -elokuvat, joissa edes lyhyen aikaa maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto? Tympeä kitupiikki tekee henkien opastamana parannuksen. Itsemurhaa suunnitteleva mies näkee enkelin avustuksella, kuinka paljon hän on tullut auttaneeksi muita. Sotilaat solmivat aselevon jouluksi.

Lapsetkin – ja ehkä varsinkin he – tietävät, että joulun alla kannattaa olla kiltti.

Jotkut jaksavat olla kilttejä muutenkin kuin lahjojen toivossa. Lokakuussa tehdyssä verkkokyselyssä Kirkko ja kaupungin lukijat kertoivat arkisista hyvistä teoista, joita he ovat todistaneet. Näissä lukijoiden kertomuksissa paikalle saapuu joku, joka ojentaa setelin, auttaa kaatuneen pystyyn, kantaa ostokset tai lohduttaa surevaa. Violetilla pohjalla olevat kertomukset tulevat lukijakyselystä.

Sairaalassa käynti oli ollut nuorelle naiselle raskas. Kun hän bussimatkalla puhui asiasta puhelimessa, häntä alkoi itkettää. Yhtäkkiä hänen takaansa tungoksesta joku ojensi nenäliinan.

Uusi testamentti kertoo lähimmäisenrakkaudesta, johon Jeesus kehotti ja näytti itse mallia. Raamatuntutkija Katja Kujanpää vinkkaa, että jos haluaa tietää, mitä historian Jeesus todella tai ainakin todennäköisesti asiasta sanoi, kannattaa lukea niin kutsuttuja synoptisia evankeliumeja eli Markusta, Matteusta ja Luukasta. Niissä Jeesuksen opetuksen ydin on rakkauden kaksoiskäsky, jossa kehotetaan rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään.

– Erityisen kiinnostavaa ja uutta Jeesuksen opetuksessa on se, että hän laajentaa lähimmäisenrakkauden koskemaan myös vihollisen rakastamista. Esimerkiksi Vanhassa testamentissa lähimmäisellä tarkoitettiin oman kansan jäsentä, Kujanpää kertoo.

Lisäksi Jeesus esittää monissa muissakin uskontoperinteissä tutun kultaisen säännön: kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.

Kujanpää huomauttaa, että Jeesuksesta kertovassa traditiossa Jeesus ei vain puhu vaan myös toimii. Hän ei vain opeta vaan myös näyttää itse esimerkkiä. Hän ylittää sosiaalisia rajoja ja seurustelee hyljeksittyjen kanssa. Hän jopa aterioi heidän kanssaan, mikä oli Raamatun ajan kulttuurissa vahva yhtey­den merkki.

Jeesus toimii vastoin totuttua myös parantaessaan sairaita. Hänen luokseen tullut verenvuototautinen nainen oli sairautensa vuoksi pysyvästi epäpuhdas. Spitaalisten kanssa yhdessäoloon liittyi myös tartuntavaara. Näissä kohtaamisissa näkyy Kujanpään mielestä paitsi Jeesuksen voima ja valta myös hänen toimintansa rakkaudellisuus.

Kahden pienen lapsensa kanssa liikkeellä ollut nainen liukastui jäisellä kadulla. Tuntematon nuori nainen tuli tarjoamaan apua ja vei koko porukan autollaan kotiin.

Jeesus asetti mahdottoman ihanteen

Jeesuksen opetus lähimmäisenrakkaudesta liittyy hänen opetukseensa taivasten valtakunnasta. Siksi se on Katja Kujanpään mukaan niin radikaalia. Aikojen loppu on käsillä ja Jumalan voima on murtautumassa maailmaan.

– Taivasten valtakunnan erityislaatuisuus vaatii ihan muuta kuin arjen kohtuullista kunnollisuutta. Jeesuksen vaatimukset menevät reippaasti sen yli.

Kujanpää näkee tässä kiinnostavan jännitteen: Jeesuksen opetus on ehdotonta ja radikaalia. Samaan aikaan hän liikkuu ja aterioi sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät ole lähelläkään täydellistä, vaan tuskin yltävät normaalin korrektin käytöksen tasolle.

– Tulkitsijoita tämä on mietityttänyt paljon. Yleisin selitys on, että Jeesuksen hyväksyvä rakkaus saa syntiset muuttamaan toimintaansa. Luukkaan evankeliumissa kuvattu Sakkeus on tästä hyvä esimerkki: Jeesus kutsuu itsensä kylään Sakkeuksen kotiin, ja se on niin mullistava kokemus, että huomattavan rikas Sakkeus parantaa korruptoituneet tapansa.

Yksinhuoltajaäiti käveli lastensa kanssa kadulla, kun vanhempi mies tuli hänen luokseen ja antoi 50 euron setelin. Miehelle oli yhtäkkiä tullut sellainen olo, että hänen täytyy antaa raha naiselle. Naisella olivatkin sillä hetkellä rahat vähissä, sillä hän lyhensi kuukausittain opintolainaansa.

Varsinkin Luukkaan evankeliumi kertoo rajoja ylittävästä rakkaudesta. Luukkaan sankareita ovat syrjäytetyt ja heikossa asemassa olevat. Tämä näkyy Kujanpään mukaan esimerkiksi Jeesuksen kertomuksessa laupiaasta samarialaisesta. Samarialainen kuului halveksittuun etniseen ryhmään. Toisin kuin juutalaiseen uskonnolliseen eliittiin kuuluneet pappi ja leeviläinen, hän pysähtyi huolehtimaan kohtaamastaan ryöstetystä, pahoinpidellystä miehestä. ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” kysyy Jeesus kuulijoiltaan.

Matteuksen evankeliumissa on Jeesuksen pitkä opetuspuhe, jota kutsutaan vuorisaarnaksi. Tuossa puheessa Jeesus asettaa lähimmäisenrakkauden riman suorastaan masentavan korkealle. Joulutähden vieminen palvelutalossa asuvalle sukulaiselle tai setelin sujauttaminen joulupataan ei taida olla vielä mitään, kun Jeesus käskee olemaan täydellinen.

– Varhaisessa kirkossa Jeesuksen opetukset tuottivat paljon päänvaivaa, kun mietittiin, miten niitä voisi soveltaa käytäntöön. Jeesuksen etiikka on niin epäkäytännöllistä. ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” on aika mahdoton käsky noudattaa, Katja Kujanpää sanoo.

– Jeesushan liioittelee välillä paljon, ja se on hyvää retoriikkaa. Mutta olisi aika ongelmallista sanoa, että esimerkiksi hänen opetuksensa ”jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin” olisi puhdasta retoriikkaa, eikä sitä muka olisi tarkoitettu koskaan mitenkään noudatettavaksi.

Bussiin nousi poika, jonka matkakortin kausi olikin loppunut. Kuljettaja käski hätääntyneen pojan ulos. Silloin yksi matkustajista meni maksamaan pojan matkan.

Omaa epätäydellisyyttään murehtiville Kujanpää muistuttaa, että Jeesus kutsui seuraansa nimenomaan syntisiä ja onnettomia.

– On mahdollista ajatella, että vuorisaarnan etiikka osoittaa suuntaa. Pyritään sen asettamaa ihannetta kohti, mutta hyväksytään se, että lähellekään ei päästä. Ja ollaan sitten taas muiden syntisten kanssa yhteisellä aterialla hyvässä seurassa.

Paavalin mielestä rakkaus näkyy teoissa

Yksi siteeratuimpia Uuden testamentin opetuksia rakkaudesta on apostoli Paavalin Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille.

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa”, Paavali kirjoittaa.

Iäkäs mies oli tulossa ostostensa kanssa kaupasta kotiin. Paikalle sattunut naapuri tarjoutui auttamaan ja kantoi kassit kotiovelle saakka.

Tätä tekstiä luetaan paljon häissä, mutta alkuperäisessä asiayhteydessään kyseinen kohta puhuu ihan muusta kuin miehen ja vaimon välisestä tunteesta.

– Se käsittelee yhteisöä ja yhdessä elämistä. Paavali on juuri edellä puhunut armolahjoista ja siitä, mitkä lahjat palvelevat yhteisöä parhaiten. Korintin seurakunnassa monet arvostivat näyttävää ja vakuuttavaa esiintymistä. Paavali kuitenkin esittää rakkauden voimana, joka rakentaa yhteisöä, Katja Kujanpää kertoo.

Paavalin kirjeissä lähimmäisenrakkaus on ennen kaikkea yhteisön sisäinen asia ja ilmenee konkreettisina tekoina. Kujanpään mukaan seurakunnat, joille hän kirjoitti, koostuivat enimmäkseen alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvista ihmisistä. Siksi Paavali ei juurikaan käske lahjoittamaan köyhille. Sen sijaan lähimmäisenrakkaus on keskinäisen avun tarjoamista, pientä huolenpitoa arjessa, niukkojen resurssien jakamista niin, että kaikki pärjäävät. Eräänlaista naapuriapua siis.

Uudessa testamentissa tulee hyvin esille se, että varhaisilla kristityillä oli valtavia vaikeuksia toteuttaa edes tätä yhteisön sisäistä rakkautta. Oli paljon riitoja ja puolueellisuutta, Kujanpää huomauttaa.

– Toisaalta kristityt myös onnistuivat Jeesuksen esimerkin seuraamisessa tavalla, joka erottui. Kristittyjen keskinäinen huolenpito ja myös ulkopuolisten auttaminen pantiin merkille. Solidaariset yhteisöt näyttivät vetovoimaisilta ja erityislaatuisilta, ja se oli varmasti yksi syy kristinuskon leviämiseen.

Mies etsi roskiksesta tyhjiä pulloja, jotta voisi ostaa palautusrahoilla ruokaa. Ohikulkija, joka oli ilmeisesti matkalla palauttamaan omia pullojaan ja tölkkejään, antoikin ne miehelle.

Hyvien tekojen ja keskinäisen solidaarisuuden lähde oli Paavalin mielestä Jumalan rakkaus.

– Jos saa Jumalalta valtavan lahjan, sen täytyy ilmetä jollakin tavalla käytännössä. Paavali ei ymmärtäisi ollenkaan sitä, että jäätäisiin vain kelluskelemaan Jumalan rakkaudessa. Jumalan Kristuksessa antama rakkauden lahja edellyttää ihmiseltä vastausta, ja hyvät teot ovat osa tätä vastausta. On itsestään selvää, että eettinen toiminta ja lähimmäisen kannatteleminen ovat osa Kristuksen yhteydessä elämistä.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi