null Linda-Maria: ”Et ole enää tervetullut tänne!” – Inhimillistä kohtelua saa ostaa riittävän isolla rahalla

Linda-Maria: ”Et ole enää tervetullut tänne!” – Inhimillistä kohtelua saa ostaa riittävän isolla rahalla

Olin nähnyt miehen kerjäämässä kauppakeskuksen liepeillä jo useiden vuosien ajan. Kerran todistin välikohtausta, jossa hänen kuppiinsa stumpattiin tupakka.

Oli myöhäinen ilta, eikä R-kioskilla ollut lisäkseni muita asiakkaita. Kerroin haluavani postittaa t-paidan, jolloin toinen nuorista myyjistä ojensi minulle paperipussin, johon neuvoi kirjoittamaan osoitetiedot.

Siirryin pöydän ääreen ja aloin etsiä osoitetta puhelimestani, kun huomasin vanhan miehen, joka meni ohitseni kassalle. Olin uppoutunut puhelimeeni, mutta kuulin sivukorvalla myyjien puhuvan keskenään. Mies kuului mutisevan jotakin.

Yhtäkkiä myyjät korottivat ääntään ja toinen heistä julisti: ”Me ei muuten palvella sua enää täällä. Sä et ole enää tervetullut tänne!”

Jätin paperipussin t-paitoineen pöydälle ja kävelin kassan luo kysymään, mistä oli kysymys. ”Hänellä on liian pieniä kolikoita”, minua palvellut myyjä selvensi. ”Me ei oteta noin pientä vastaan. Sanoin, että hän joko maksaa isommalla rahalla, tai sitten me ei palvella häntä.”

”Mitä hän haluaa ostaa?” kysyin. ”Tupakkaa”, myyjä vastasi. ”Mitä tupakkaa? Minä ostan sen hänelle”, sanoin. Myyjät katsoivat toisiaan epäuskoisina. ”Ootko varma, että haluat ostaa? Kyse ei ole siitä, ettei hänellä olisi rahaa, hänellä on vain liian pieniä kolikoita”, myyjä selitti. ”Hän käy täällä joka päivä.”

Maksoin tupakka-askin ja ojensin sen miehelle. Hän kiitti ja lähti sitten ulos pakkaseen. Minä maksoin vielä paidan lähetyksen ja lähdin sitten lämpimään kotiini.

Olen melko varma, että mies olisi maksanut ostoksensa setelillä tai kortilla, mikäli hän olisi sellaisia omistanut.

Kotona ajattelin vanhaa miestä ja hänen kolikoitaan. Olin nähnyt miehen kerjäämässä kauppakeskuksen liepeillä jo useiden vuosien ajan. Muutamaa vuotta aiemmin olin todistanut välikohtausta, jossa hänen rahakuppiinsa stumpattiin tupakka.

Olen melko varma, että mies olisi R-kioskilla maksanut ostoksensa setelillä tai kortilla, mikäli hän olisi sellaisia omistanut. Pienten kolikoiden vastaanottaminen on varmasti myyjille rasittavaa ja pandemia-aikana jossain paikoissa jopa kiellettyä, mutta olisin toivonut myyjiltä armollisuutta tilanteessa, jossa asiakkaan rahat kuitenkin riittivät ostoksen maksamiseen.

Oliko porttikiellolla uhkaaminen tarpeellista, kun kyse oli iäkkäästä miehestä, joka oli istunut mahdollisesti useita päiviä pakkasessa saadakseen kolikkonsa kasaan?

Kaikilla meistä ei ole suuria seteleitä tai pulleita pankkitilejä. Mutta empatia ja inhimillisyys eivät maksa mitään.

 

Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: