null Ajatus kuolemattomasta sielusta voi auttaa lemmikkieläimen menettänyttä

Myös lemmikkieläimen kuolema voi herättää kaipuun jälleennäkemisestä kuoleman jälkeen.

Myös lemmikkieläimen kuolema voi herättää kaipuun jälleennäkemisestä kuoleman jälkeen.

Ajatus kuolemattomasta sielusta voi auttaa lemmikkieläimen menettänyttä

Kuolema näyttää, että elämän hallitsemisella on rajansa. Joustava maailmankatsomus auttaa menetyksen terapeuttisessa käsittelyssä, sanoo uskontotieteilijä Teuvo Laitila.

Ilman sanoja ”kissa”, ”koira” tai ”kani” vastaukset voisivat kertoa ihmisen kuolemaan liittyvästä surusta ja ikävästä. Kielenkäyttö on hyvin samanlaista kuin ihmisen kuolemasta puhuttaessa.

Näin arvioi Itä-Suomen yliopiston uskontotieteen dosentti Teuvo Laitila, joka tutustui Kirkko ja kaupungin keräämiin kokemuksiin läheisen eläimen menettämisestä.

Laitilan mukaan lemmikkieläimistä on muutaman viime sukupolven aikana tullut perheenjäseniä elämänkumppaneiden ja lasten rinnalle. Suhde lemmikkeihin poikkeaa siitä, miten ihminen on suhtautunut villieläimiin tai maatalon eläimiin.

– Lemmikit asuvat ihmisten kanssa samassa tilassa. Puhumme niille ja kohtelemme niitä kuin ihmisiä, ja niistä tulee ihmisten kaltaisia. Tämä on vielä melko uusi asia, Laitila sanoo.

Maailma ei ole vain ihmistä varten

Toisaalta lemmikkieläimen ja omistajan suhteeseen sisältyy vallankäyttöä, joka erottaa sen ihmissuhteista. Omistaja päättää lemmikin ulkoiluajoista, ruokavaliosta ja siitä, jatkaako se sukua vai ei. Lemmikin sairastuessa omistaja tekee päätöksen sen hoidosta tai eutanasiasta.

Kuten läheisen ihmisen myös lemmikkieläimen kuolema näyttää, että elämän hallitsemisella on rajansa.

Sanojen ja symbolien avulla kuolema konkretisoituu ja voimme tavoittaa sen merkityksen itselle.
– uskontotieteilijä Teuvo Laitila

Kristinuskon vallitseva tulkinta näkee luomakunnan hierarkkisena rakennelmana, jonka huipulla on ihminen. Teuvo Laitilan mukaan tämän rinnalla Raamatusta ja pyhimysten elämästä on löydetty vaihtoehtoisia malleja, joista länsimaissa tunnetuin on kertomus eläimille saarnaavasta Franciscus Assisilaisesta.

Laitila mainitsee myös eläinten siunaamisen, joka on otettu käyttöön ortodoksisen perinteen lisäksi luterilaisessa kirkossa.

– Vaikka näissäkin perinteissä on sisäänrakennettuna ihmisen ylemmyys, eläinten siunaaminen muistuttaa, ettei maailmaa ole luotu vain ihmistä varten.

Terapeuttinen jälleennäkemisen toivo

Kynttilän sytyttäminen lemmikkieläimen haudalle tai valokuvan eteen on ihmisen kuoleman käsittelystä tuttu tapa. Myös monelle lemmikille järjestetään muistohetki ja oma hautapaikka.

Muutamassa lukijoiden kertomuksessa tulee esiin toivo jälleennäkemisestä: jospa kuollut lemmikkieläin olisi vastassa, kun elämäni päättyy. Myös kokemuksen kuolleen lemmikin läsnäolosta voi tulkita niin, että lemmikin olemassaolo jatkuu kuoleman jälkeen.

Teuvo Laitilan mukaan tällaisten ajatusten ja kokemusten ei välttämättä tarvitse liittyä johdonmukaisesti omaan maailmankatsomukseen.

– Täysin johdonmukainen maailmankatsomus ei mahdollista muutoksiin sopeutumista. Joustavalla maailmankatsomuksella on terapeuttinen merkitys, ja sen pohjalle voi syntyä hyviä keskusteluja toisten kanssa. Sanojen ja symbolien avulla kuolema konkretisoituu ja voimme tavoittaa sen, mitä tapahtunut merkitsee itselle.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: