Työministeri Jari Lindström eduskunnan täysistunnossa helmikuussa 2019.
Tämä kolahti: Ex-ministeri Jari Lindström toivoi, että perussuomalaiset jättäisivät ”Raamatulla heittelyn” vähemmälle – siitäkös puoluetoverit suuttuivat
Kuinka rasvanahkaduunarista tuli ikävien päätösten syntipukki, työttömien kiusaaja ja duunarin vihollinen numero yksi – vai tuliko?
Syvään päähän – muistelmani (WSOY 2020) on poliittinen muistelmateos. Se kertoo selkeästi ja turhia tunteilematta siitä, miten kolmannen polven paperimiehestä Jari Lindströmistä tuli Voikkaan tehtaan luottamusmies, perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu, Kaakkois-Suomen vaalipiirin ääniharava, kansanedustaja, työ- ja oikeusministeri – ja lopulta työtön ex-ministeri.
Palstatilaa riittää yli 400 sivua, mutta Lindström ei sorru sättimään poliittisia vastustajiaan.
Älkää heitelkö Raamatuilla
Syksyllä 2015 Lindström sai oikeusministerinä esitellä edellisen hallituksen valmisteleman lain sukupuolineutraalista avioliitosta.
”Harvoin sitä sai hallituspuolueen ja ennen kaikkea oman puolueen edustajalta sellaisia pyyhkeitä kuin sinä päivänä. Lähetekeskustelu lähti aivan lapasesta. Se oli täynnä ylilyöntejä ja helvetin lieskat leimusivat. Sitä uskonnollisen hysterian kiihottamaa puhetta minun oli vaikea ymmärtää”, Lindström tilittää.
Hänelle sukupuolineutraali avioliitto ei ollut mikään keskeinen kysymys, mutta monelle perussuomalaiselle oli.
Eduskuntaryhmän puheenjohtajana Lindström vetosi ryhmäänsä, että asiasta keskusteltaisiin salissa toinen toisensa vakaumusta kunnioittaen – ”ja että Raamatulla heittely jätettäisiin vähemmälle. Mika Niikko ja Laura Huhtasaari vetivät tästä herneen tukevasti sieraimeen.”
Lindström toteaa, ettei itse ole uskonnollinen, mutta ”ehkä jossain määrin hengellinen”. Perussuomalaisten silloinen puheenjohtaja Timo Soini on tunnetusti katolinen kristitty. ”Timolle uskonto on vakava paikka, ja sitä kunnioitan, tietenkin”, Lindström kuittaa, vaikkei ollutkaan Soinin kanssa samaa mieltä esimerkiksi abortista tai eutanasiasta.
Sen sijaan ryhmätoveri, rovasti Kimmo Kivelä, saa Lindströmiltä paljon attribuutteja: saunavaliokunnan kantava voima, menevä pappi, sivistynyt mies, kotimaisen iskelmän tuntija ja sananmuunnosten mestari.
Herraviha polttoaineena
1 470 päivää ministerinä tulivat täyteen vasta vuosi sitten, kesäkuussa 2019. Vuodessa on ollut aikaa ajatella, ja niinpä Lindström tekee selkoa siitä, mitä hän oppi politiikan vuosinaan.
Esimerkiksi vuoden 2015 vaalikentillä ensimmäisen kauden kansanedustaja havaitsi tällaisen asian: ”Eduskunta on siitä erikoinen paikka, että se luo kuplan. Kuplan siitä, että kansalaiset tietävät sen saman kuin ’me täällä talossa’. No, eivät todellakaan tiedä. Moni ei tiennyt edes sitä, että perussuomalaiset ei ollut hallituspuolue vuosina 2011–2015.” Aika olennainen asia vaalityössä.
Minullakin on ollut rasistisia ajatuksia ja ennakkoluuloja, ja on edelleen, mutta olen tehnyt töitä päästäkseni sellaisesta ajattelusta eroon.
– Jari Lindström
Juha Sipilän hallituksen työ- ja oikeusministerinä Lindström törmäsi herravihaan: ”Vaikka tulen populistisesta puolueesta, jossa herraviha on eräs tärkeimmistä polttoaineista, voi käydä niinkin, että herravihaajasta tuleekin itsestään herra ja vihan kohde.”
Pääministerin tapa johtaa oli prosessijohtaminen. Moni naureskeli hänen prosessikaavioilleen, mutta prosessiteollisuudessa työskennelleen Lindströmin oli helppo ymmärtää, mihin Sipilä tähtäsi.
Aktiivimalli oli virhe
Ministerikautensa suurimpana virheenä Jari Lindström pitää työttömien aktiivimallin hyväksymistä sellaisenaan. Hän pyytää lukijoilta anteeksi sitä, että hyväksyi ”huonon lain”. Sen sijaan kiky-sopimusta hän pitää edelleen hyvänä ja tarpeellisena, koska Suomen kilpailukykyä oli pakko parantaa.
Työttömyysnäkemyksensä entinen työministeri, nykyinen työtön työnhakija tiivistää näin: ”Työttömyys ei ole lähtökohtaisesti yksilön itsensä syytä. Mutta on uskallettava sanoa myös se, että jotkut osaavat aiheuttaa ongelmia ihan itse itselleen.”
Rasistiksi Lindström määrittelee ihmisen, joka muodostaa käsityksensä toisesta ihmisestä vain tämän etnisen taustan ja ihonvärin perusteella. Sinisen puolueen entinen ministeri tunnustaa: ”Minullakin on ollut rasistisia ajatuksia ja ennakkoluuloja, ja on edelleen, mutta olen tehnyt töitä päästäkseni sellaisesta ajattelusta eroon. Aniharva maahanmuuttaja on terroristi, raiskaaja tai rikollinen.”
Pitkä ja värikäs luokkaretki
Luin Syvään päähän -kirjan kuvauksena yhdestä erikoisimmista urista Suomen politiikassa. Tällainen luokkaretki on mahdollinen Suomessa, ja se kertoo demokratiasta hyvää. Se kertoo myös sisältä päin populistipuolueen kasvusta, isosta jytkystä, jännitteistä ja dramaattisesta hajoamisesta. Lindström valitsi Siniset ja hävisi pelin.
Hän jatkaa Kouvolan kaupunginvaltuutettuna kautensa loppuun ja on mukana kehittämässä työllisyydenhoidon Kouvola-mallia korvauksetta. Siinä yritetään parantaa osatyökykyisten työllisyyttä.
Toimittajan fiilikset:
Muutos 28.5. kello 10.18: Ingressiä on selvennetty.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Patricia Piccininin teokset puhuvat hoivasta ja hellyydestä hämmentävällä tavalla
Hyvä elämäTaidehallin näyttelyssä luominen ja evoluutio kulkevat outoja reittejä.
