Työtön Ari Ahokas ehdottaa, että jos kerran töitä ei ole tarpeeksi, työssä olevien voitaisiin antaa lyhentää työaikaansa. Näin töitä riittäisi useammalle.
Vantaan työttömät moittivat aktiivimallia ja ehdottavat ratkaisuja työllisyyden parantamiseen
Työttömät kaipaisivat tukea työn saamiseen. Työnantajiltakin voisi vaatia jotain.
Vantaan työttömien toimipisteessä Simonkalliossa jaettiin torstaiaamuna Yhteisen pöydän toimittamaa hävikkiruokaa, kuten joka viikko samaan aikaan. Ennen ovien avaamista pihalle oli jo muodostunut jono.
Suurin osa ruoan hakijoista oli eläkeläisiä, entisiä työttömiä. Ruokaa jakamassa oli työttömiä, jotka olivat saaneet Vantaan työnhakijat ry:stä töitä palkkatuen ja työkokeilun kautta.
Yrjö Jokelainen kertoi olleensa Vantaan työttömien toiminnassa mukana kymmenen vuoden ajan. Sinä aikana hän tottui käymään toimistolla. Nyt hän oli lähdössä yhteiselle kävelylenkille ruoanjaon jälkeen. Hän kertoi olevansa siitä hyvässä asemassa, että pääsi vihdoin eläkkeelle Lex Lindströmin kautta. Paljon puhutusta työttömien aktiivimallista hänellä oli mielipide, jossa puhui pitkä kokemus.
– Aktiivimallissa on oikeitakin ajatuksia, mutta myös vääriä. Panostus pitäisi kohdistaa siihen, että todella tarjotaan työtä ja koulutusta. Jos työttömyysturvaa leikataan, kun työtä ei löydy, monet ihmiset siirtyvät sosiaalitoimen asiakkaiksi. Iso ongelma on myös päivähoito. Sen pitäisi järjestyä lapsille nopeasti, jos vanhempi saa töitä, pohti Jokelainen.
Työttömyys ja kenties myös toive työpaikan saamisesta saa ihmisen varovaiseksi. Harva ruoanjaossa oleva on valmis kertomaan mietteistään koko nimellään, vielä harvempi kuvallaan. Pelätään leimatuksi tulemista. Juuri sata vuotta täyttäneessä Suomessa työttömien ääntä kuullaan julkisuudessa aivan liian vähän.
En tosiaankaan ole sellainen, että haluaisin jäädä kotiin makaamaan. Haluan olla osa tätä yhteiskuntaa.
– Nina, palkkatuella työpaikan saanut
Kolme ammattia, ei pysyvää työtä
Ruokaa jakamassa oleva Nina kertoo olevansa auttamassa toimistolla. Hän on nyt palkkatuella töissä Omaishoitajien tukena arjessa -hankkeessa. Työaika on 26 tuntia viikossa. Nina on iloinen, että nyt on töitä ja siitä, mitä työtä saa tehdä.
– Autan omaishoitajia, mikä on lähellä sitä, mikä on ammattini. Olen lähihoitaja. Sanotaan, että lähihoitajille on työtä, mutta työ, mitä hoitolaitoksista tarjotaan, on kolmivuorotyötä. Olen yksinhuoltaja ja minulla on pieni lapsi, enkä voi tehdä sellaista työtä, kertoo Nina.
Itse asiassa Ninalla on kolme ammattia. Hän on myös leipurikondiittori, mutta sitä työtä hän ei saa, koska hänellä ei ole alan työkokemusta. Lisäksi hänellä on kelloseppäkoulutus, mutta sieltäkään ei löydy töitä.
– En tosiaankaan ole sellainen, että haluaisin jäädä kotiin makaamaan. Haluan olla osa tätä yhteiskuntaa. Missä niitä työpaikkoja on, joiden välttelystä työttömiä syytetään?
Toki on Ninan mukaan sellaisiakin työttömiä, joita työ ei juuri kiinnosta. Mutta heitä ei välttämättä hetkauta myöskään aktiivimallin 4,65 prosentin leikkaus tuloihin. Sen sijaan ihmisiä, jotka oikeasti haluaisivat tehdä töitä, jos niitä vain olisi, malli rokottaa.
– Tanskassa on työvoimapalveluissa kymmenkertainen määrä ihmisiä työttömiä kohti. Ei Suomessa ole. Yhteiskunnan pitäisi ensin laittaa resurssit kuntoon. Kannattaisi myös aktivoida työnantajia pitämään kiinni lupauksistaan, sanoo Nina.
Hän kertoo omasta kokemuksesta, että työharjoittelua käytetään hyväksi lähes ilmaisen halpatyövoiman saamiseen. Aluksi kerrotaan, että töitä on ja harjoittelun jälkeen olisi mahdollista jäädä. Sitten hyvin tehdystä työstä huolimatta ei otetakaan töihin, vaan tilalle otetaan uusi harjoittelija tai opiskelija samaan paikkaan.
Entä näkövammainen työntekijä?
Pöytään istuu Kalevi, jolla on päässään näkövammasta kertovat lasit. Kalevi tekisi myös mielellään töitä, mutta näkövamma rajoittaa sitä, millaista työtä hän voi tehdä. Hän ei pysty lukemaan työpaikkailmoituksia lehdestä eikä netistä, eikä hänelle sopivia töitä niistä yleensä löydykään. Nyt hän miettii sitä, miten aktiivimalli hänen kaltaistaan työtöntä kohtelee. Miten hän voisi tehdä mallin vaatimalla tavalla töitä, hankkia yritystuloja tai käydä koulutuksissa.
Hänellä on myös muuta sanottavaa aktiivimallista. Ensinnäkin se, että sen avulla ei kukaan saa töitä, koska mikään malli ei tee päätöstä työhön ottamisesta. Sen tekee työnantaja. Toiseksi todellinen ongelma ovat nollatuntisopimukset. Jos tunteja ei kerry tarpeeksi eli viikoittainen työaika ei täytä 18 tunnin rajaa, ei ole oikeutettu työttömyysturvaan.
– Kukaan järkevä ihminen ei laita nimeään sellaiseen paperiin, tuumii Kalevi.
Työttömyyttä ja keikkatöitä neljän vuoden ajan
Ari Ahokas kertoo tällä kertaa olleensa työttömänä neljän vuoden ajan. Sinä aikana hän on kuitenkin tehnyt välillä keikkatöitä esimerkiksi kärry- ja pullopoikana kauppakeskuksessa, lumitöitä ja siivoushommia. Hänen oma alansa on kiinteistönhoitaja.
Ahokas kertoo saaneensa kesällä Arjessa -yhtiöiden Vantaan työvalmentajalta apua. Kerrankin joku oikeasti pysähtyi ja mietti hänen osaamistaan, tekemisiään ja tulevaisuuttaan.
Sitä kautta hän päätyi omaishoitajien auttamisprojektiin ja hänestä tuntuu, että on asiakkailleen tarpeellinen. Se on ihmiselle tärkeä tunne. Työ on työharjoittelua, joka voi jatkua palkkatuella.
Työnhausta hänellä on paljon kokemusta, onhan työpaikka elämän varrella lähtenyt neljä kertaa alta. Joskus ei viikon aikana löydy yhtään paikkaa, jota voisi hakea, joskus hän on lähettänyt samana päivänä kolme hakemusta. Hän on ollut yhtä aikaa viiden vuokratyöfirman listoilla.
– Aktiivimalli… tällä hallituksella on ollut kaikenlaisia ideoita, jotka eivät ole kunnolla toimineet tai edes toteutuneet. Pojat ovat taas lämpimikseen heitelleet niitä. Jos haluttaisiin todella auttaa ihmisiä, heitä pitäisi kannustaa. Tämä malli ei sitä tee.
Ahokkaan oma ehdotus työttömyystilanteen korjaamiseksi on työn vapaaehtoinen jakaminen. Jos kerran töitä ei ole tarpeeksi, voitaisiin lyhentää työssä olevien työaikaa. Ei pakottamalla, vaan vapaaehtoisesti. Näin töitä riittäisi useammalle.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Tämä kolahti: Ex-ministeri Jari Lindström toivoi, että perussuomalaiset jättäisivät ”Raamatulla heittelyn” vähemmälle – siitäkös puoluetoverit suuttuivat
Hyvä elämäKuinka rasvanahkaduunarista tuli ikävien päätösten syntipukki, työttömien kiusaaja ja duunarin vihollinen numero yksi – vai tuliko?
