Nuoret kokevat isostoiminnan mielekkääksi saadessaan riittävästi vastuuta. Mathia Castren (vasemmalta), Onni Turunen, Sami Paunonen, Noora Siidorov ja isonen Saara Koskinen laittoivat siemeniä multaan riparilla Holman leirikeskuksessa kesällä 2018.
Väitös: Vapaaehtoistyö kiinnostaa nuoria enemmän Suomessa kuin muissa maissa – syynä on onnistunut isostoiminta
Isosten näkemys kirkosta on muuttunut myönteisemmäksi, vaikka ympäröivässä yhteiskunnassa asenteet ovat kääntyneet kielteisemmiksi.
Rippikoulun isosina olleet ovat muuta nuorisoa halukkaampia osallistumaan yhteiskunnan vapaaehtoistoimintaan. Heillä on myös muita korkeampi kynnys erota kirkosta, käy ilmi Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorin Jouko Porkan tuoreesta väitöskirjasta.
Porkan uskonnonpedagogiikan alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa koottiin rippikouluikäisten asenteita ja tiedon määrää kahdessa jaksossa, ensin vuosina 2007–2008 ja myöhemmin 2012–2013.
Ne, jotka ovat henkilökohtaisesti sitoutuneet pidemmällä aikavälillä kirkon toimintaan, muodostavat oman mielipiteensä omien kokemustensa perusteella.
– Jouko Porkka
– Tällä aikavälillä yhteiskunnan kirkkokriittisyys kasvoi voimakkaasti. Tutkimuksessa mitattiin nuorten asenteita ennen rippikoulua ja rippikoulun jälkeen, Porkka sanoo.
– Tuloksista näkyy, että rippikoulun aikana nuorten asenteet muuttuivat selvästi rippikoulun alkua myönteisemmiksi. Yleinen uskontokriittisyyden voimistuminen näkyy kuitenkin siinä, että vuonna 2013 ripille päässeiden lopputaso oli sama kuin vuonna 2008 ripille päässeiden alkutaso, Porkka sanoo.
Lupa olla oma itsensä vahvistaa suhdetta kirkkoon
Väitöstutkimuksesta käy ilmi, että vaikka ympäröivä maailma on entistä kriittisempi kristinuskoa ja kirkkoa kohtaan, isostoiminnan piirissä asenteet ovat yhä myönteisemmät.
– Kun isosten asenteita mitataan, heidän näkemyksensä kirkosta vuonna 2013 oli jopa myönteisempi kuin vuonna 2008, vaikka vuonna 2008 yleinen ilmapiiri ei ollut yhtä kirkkokriittinen kuin viisi vuotta myöhemmin. Tässä suhteessa näyttää siltä, että seurakunta vahvistaa itsenäistä ajattelua, hän sanoo.
– Ne, jotka ovat henkilökohtaisesti sitoutuneet pidemmällä aikavälillä kirkon toimintaan, muodostavat oman mielipiteensä omien kokemustensa perusteella eikä niinkään ympäristön virikkeiden kautta, Porkka sanoo.
Isosina on kirkon uskoon sitoutuneita nuoria, mutta myös agnostikkoja ja jopa ateisteja.
Porkan mukaan asenteisiin vaikuttaa se, että seurakunta toivottaa jokaisen nuoren tervetulleeksi omana itsenään. Hän pitää jopa yllättävänä sitä, miten erilaisia ajatusmaailmoja isosilla on.
– Isosina on kirkon uskoon sitoutuneita nuoria, mutta myös agnostikkoja ja jopa ateisteja, Porkka sanoo.
Hänen mukaansa isostoiminnan vahvuus on juuri siinä, että seurakunta sallii eri tavalla ajattelemisen.
– Nuorten asenteisiin vaikuttaa suoraan se, että seurakunnassa jokainen saa olla omana itsenään. Tällöin myönteiset ja rakentavat, riittävän pitkäkestoiset henkilösuhteet vaikuttavat siihen, miten kukin muodostaa oman mielipiteensä.
Nykyään ripari-ikäiset eivät ole saaneet lainkaan uskontokasvatusta
Jouko Porkan väitöskirja on osa kansainvälistä hanketta, jossa mitattiin nuorten asenteita muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Saksassa, Unkarissa ja Sveitsissä.
– Suomessa asenteet uskontoa kohtaan muuttuivat tutkimusten välisenä aikana selkeästi kirkko- ja uskontokriittisemmiksi. Muissa tutkimusmaissa kehitys oli usein päinvastainen. Vertailussa havaittiin, että ensimmäisen ja toisen tutkimuksen välisenä aikana kotien uskontokasvatus väheni. Se näkyi muun muassa siinä, että iltarukouksesta oli tullut aiempaa harvinaisempi, Porkka sanoo.
Hänen mukaansa nykyään monet tulevat rippikouluun käytännössä ilman minkäänlaista uskontokasvatusta. Vaikka isostoiminta sitouttaa nuoria, monet myös eroavat kirkosta viimeistään muutettuaan kotoa pois toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
– Monille rippikoulu jättää hyvin myönteisen kuvan kirkosta, mutta kun yhteys kotiseurakuntaan katkeaa opiskelun ja aikustumisen myötä, tuo muistikuva ei enää ole riittävä peruste pysyä kirkossa. Moni toteaa, ettei usko Jumalaan, jolloin kirkkokin on tarpeeton. Sen sijaan isostoimintaan osallistuneilla on korkeampi kynnys erota, Porkka sanoo.
Tuore teologian tohtori Jouko Porkka pitää suomalaista isostoimintaa ainutlaatuisena maailmassa.
Rippikoulutyössä korostuu se, että erilaisiakaan ei kiusata
Suomen nuoret eroavat eurooppalaisista ikätovereistaan merkittävästi yhdessä suhteessa: he ovat tavallista kiinnostuneempia vapaaehtoistyöstä. Isostoiminta lisää nuorten halua osallistua vapaaehtoistoimintaan myös kirkon ulkopuolella.
– Tällaista muutosta ei ole havaittu muissa Euroopan maissa. Merkittävä tekijä tässä on isostoiminta, sillä se on nuorista sopivan haastavaa ja kuitenkin hauskaa. Keskeistä on myös se, että isoset ja rippikoululaiset muodostavat yhteisön, jossa jokaista tarvitaan, eikä erilaisiakaan kiusata, Jouko Porkka sanoo.
– Ryhmässä toimiessaan isoset oppivat paljon toisiltaan, etenkin kokeneemmilta isosilta ja apuohjaajilta. Myös myönteinen suhde aikuisiin työntekijöihin on tärkeä. Isostoiminta on erityisesti tekemällä oppimista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Sup-lautailu yksin olisi näkövammaiselle vaarallista, mutta ”oppaan kanssa se sujui hyvin”, kertoo Ilkka Väisänen
Hyvä elämäVapaaehtoisten startti-illassa haetaan kertaluonteisia oppaita näkövammaisille vaikkapa retkelle tai juhliin.
Pääkirjoitus: Kirkossa tehdään liikaa työtä
Puheenvuorot
