Malmin hautausmaalla elää omintakeinen fanikultti: kossua ja ruusuja kuolleille julkkiksille
Pappi Kai Sadinmaa esittelee poistettujen hautakivien varastoaluetta, joka on piilossa tavallisilta kävijöiltä.

Pappi Kai Sadinmaa esittelee poistettujen hautakivien varastoaluetta, joka on piilossa tavallisilta kävijöiltä.

Malmin hautausmaalla elää omintakeinen fanikultti: kossua ja ruusuja kuolleille julkkiksille

Pappi Kai Sadinmaa tuntee viinan viemien tähtien ja seurapiirikaunotarten traagiset kohtalot.

Tapio Rautavaara oli olympiavoittaja, laulaja ja elokuvatähti – oman aikansa rakastettu superjulkkis. Hänen kuolemastaan tulee syyskuussa neljäkymmentä vuotta, mutta unohdettu häntä ei ole. Malmin hautausmaalla työskentelevä hautausmaapappi Kai Sadinmaa saa tämän tästä opastaa ihmisiä Rautavaaran haudalle.

Rautavaara on yksi niistä Malmille haudatuista, joiden elämään ja kuolemaan Sadinmaa on perehtynyt elokuussa ilmestyvää Kuolleiden kirjaa kirjoittaessaan. Onnellisia loppuja hautausmaalta ei juuri löydä. Esimerkiksi Rautavaaran, kuten niin monen muunkin viihdetaiteilijan, ura ja elämä kulkivat alamäkeen. Ajat muuttuivat, eikä Suomi-filmien miehekäs, ikääntyvä sankari enää mahtunut nuorten pitkätukkapoppareiden joukkoon.

– Elämänsä loppua kohden Rautavaara myös alkoholisoitui aika pahasti, Sadinmaa kertoo.

Armi Aavikko valittiin 18-vuotiaana Miss Suomeksi 1977. Raaka viihdebisnes oli omiaan vauhdittamaan hänen alamäkeään.

Armi Aavikko valittiin 18-vuotiaana Miss Suomeksi 1977. Raaka viihdebisnes oli omiaan vauhdittamaan hänen alamäkeään.

Alkoholi vei iskelmätähdistä myös esimerkiksi Olavi Virran ja Laila Kinnusen, jotka niin ikään on haudattu Malmille. Ja Armi Aavikon, jonka kohtalo tuntuu Sadinmaasta erityisen traagiselta. Hänelle Aavikko on esimerkki siitä, kuinka raakaa viihdebisnes ja siihen liittyvä julkisuus voivat olla. Kaikki tapahtui vauhdilla: 18-vuotias tyttö valitaan Miss Suomeksi, ja muutaman kuukauden päästä hän on listaykkösenä Dannyn kanssa esittämällään Tahdon olla sulle hellä -kappaleella.

– Armi uskoi ihmisistä hyvää. Myöhempinä vuosinaan hän joutui median hampaisiin, ja hänen alkoholinkäytöstään vedettiin isot otsikot. Mikäs sen mahtavampaa materiaalia sensaatiolehdistölle kuin se, että suloinen prinsessamissi putoaa. Nämä jutut naulasivat Armin kohtalon, Sadinmaa sanoo.

Hän näkee Aavikon alkoholinkäytön taustalla montakin syytä: onnettomasti päättynyt rakkaussuhde, laulajanuran hiipuminen, sisaren itsemurha. 43-vuotiaana Aavikko kuoli hoitamattomaan keuhkokuumeeseen. Hänet löydettiin sängyltään tammikuussa turkki päällä ja parvekkeen ovi auki.

Hiljaiset seurapiirit

Toinen Malmille haudattu kaunotar, Tabe Slioor, oli aivan toista maata kuin Armi Aavikko. Hän osasi taitavasti käyttää julkisuutta hyväkseen ja perusti jopa Madame-nimisen sensaatiolehden, jossa hänen kuulumisiaan raportoitiin.

– Tabe Slioor ei ollut julkisuuden uhri vaan aktiivinen toimija, ensimmäisiä itsensä brändääjiä. Jallu-lehti esimerkiksi julkaisi Slioorin kymmenosaisen muistelmasarjan Minä ja miehet, jolla Slioor kosti entiselle rakastajalleen, Helsingin kaupunginjohtajalle Erik von Frenckellille. Huhuttiin, että hänellä olisi ollut suhde myös presidentti Urho Kekkosen kanssa, Sadinmaa kertoo.

Hän lisää, että Slioorin kanssa samoissa seurapiireissä pyörinyt ja samppanjaa rakastanut kampaaja Monsieur Mosse on hänkin nyt osa Malmin hautausmaan piirejä.

Joihinkin hautoihin Malmilla liittyy ihan oma fanikulttinsa. Sadinmaa kertoo, että näyttelijä Tauno Palon haudalle ilmestyy aika ajoin kolme valkoista ruusua. Ne viittaavat Valkoiset ruusut -elokuvaan, jossa salainen ihailija lähetti ruusuja Palon näyttelemälle kirjailijalle tämän syntymäpäivinä.

Olympiavoittaja, laulaja ja elokuvatähti Tapio Rautavaara oli oman aikansa superjulkkis.

Olympiavoittaja, laulaja ja elokuvatähti Tapio Rautavaara oli oman aikansa superjulkkis.

Toukokuun puolivälissä joku on tuonut valkoisen ruusun myös näyttelijä Matti Pellonpään haudalle. Kun Sadinmaa edellisen kerran vieraili haudalla, sitä koristivat musta kampa ja tyhjä Koskenkorva-pullo, johon oli tökätty auringonkukka.

– Kossupullo muistuttaa Pellonpään kahdentoista kossuvissyn päiväannoksesta. Se oli sosiaalista juomista, sillä hän tykkäsi olla ihmisten seurassa. Lääkäri tosin oli kieltänyt Pellonpäältä juomisen, koska hänellä oli synnynnäinen sydänvika. Viimeisinä vuosinaan hän pääsi alkoholista eroon, mutta se ei enää pelastanut häntä.

Ristin sijasta Pellonpään hautakivessä on vanha kiinalainen jin ja jang -symboli, joka usein liitetään taolaiseen filosofiaan. Sama symboli hänellä oli sormuksessaankin.

– Minusta tuntuu, että Peltsi oli taolainen. Hän etsi tasapainoa ja vastakohtien ykseyttä.

Lopulta vain rakkaus on tärkeää

Vuonna 1895 perustettu Malmin hautausmaa on noin 200 000 vainajan viimeinen leposija. Nykyisin siellä on noin 50 000 hautaa. Niiden lomassa kulkiessaan hautausmaapappi Kai Sadinmaalla on ollut aikaa tulla tutuksi oman kuolemanpelkonsa kanssa ja miettiä myös sitä, mikä tässä elämässä on olennaista ja mikä yhdistää kaikkien nyt haudassa lepäävien tarinoita.

– Jokaista ihmistä ajaa syvä hyväksytyksi tulemisen ja rakkauden kaipuu, saavuttaa hän mitä tahansa, onpa hän kuinka menestynyt ja huipulla tahansa. Mikään muu ei ole mitään sen rinnalla, että ihminen voi kokea itsensä rakastetuksi. Olavi Virta suri loppuun saakka sitä, että hän menetti perheensä. Armi Aavikko olisi vain halunnut elää perheenäitinä pullantuoksuista arkea.

Matti Pellonpään haudalle saattaa ilmestyä kossupullo.

Matti Pellonpään haudalle saattaa ilmestyä kossupullo.

Malmin hautausmaa on kooltaan 65 hehtaaria. Puistokäytäviä alueella kulkee kolmentoista kilometrin verran. Sadinmaan kännykän askelmittari kertoo, että suositellut 10 000 askelta tulevat työpäivän aikana helposti täyteen. Kännykän lisäksi hänellä on taskussaan rukousnauha.

Hautausmaalla kierrellessään Sadinmaa pysähtyy tervehtimään siellä liikkuvia ja vaihtaa pari sanaa. Joidenkin kanssa small talk saattaa syvetä ihan muuksi.

– Kuolleista omaisista kerrotaan häkellyttävän nopeasti hyvin isojakin asioita. Läheisen kuolemasta saattaa olla jo pitkä aika, mutta jotkut jutut vaikuttavat ja vaivaavat vieläkin. Niissä keskusteluissa on terapeuttinen ulottuvuus, vaikka en mikään terapeutti olekaan.

Moni käy hautausmaalla myös hiljentymässä tai ihan muuten vain.

– Hautausmaat ovat keitaita ja suvantopaikkoja, joissa voi hengähtää. Siinä mielessä ne muistuttavat kirkkoja. Täällä eivät päde samat lainalaisuudet kuin muualla. Toisaalta on niitäkin, joita ahdistaa ja pelottaa tulla hautausmaalle. Kai se on kuolemanpelkoa, ja ymmärrän sen hyvin.

Sotien uhrit eivät unohdu

Yksittäisten ihmisten ja perheiden kohtaloiden lisäksi Malmin hautausmaalla tulevat näkyviin myös koko kansakuntaa koskettaneet traumat. Sinne on haudattu sisällissodassa kuolleita punaisia, Helsingin ilmapommituksissa kuolleita siviilejä, talvi- ja jatkosotien sankarivainajia ja vakaumuksensa vuoksi jatkosodan aikana teloitettuja helsinkiläisiä.

Suomalaisten sotalasten ja heidän perheidensä tragedia tiivistyy kuvanveistäjä Aarre Aaltosen suunnittelemassa muistomerkissä, jossa äidin sylissä lepää kuollut lapsi. Se kertoo tapahtumasta, josta aikanaan vaiettiin: Vuoden 1940 maaliskuussa sotalapsia kuljettanut juna törmäsi Iittalassa pikajunaan. Onnettomuudessa kuoli 31 ihmistä, heistä 15 lapsia.

– Junaturmasta oltiin hiljaa, koska lasten siirtäminen Ruotsiin oli poliittisesti tärkeää, eikä sitä haluttu vaarantaa. Sillä sidottiin Ruotsi sotaan tukemaan Suomea, Sadinmaa kertoo.

Malmin hautausmaan huoltoalueelle ei tavallisilla kävijöillä ole pääsyä. Siellä on hautakivien hautausmaa, sillä joka vuosi alueelta poistetaan noin kolmesataa hautaa, joiden umpeutunutta hoitoaikaa omaiset eivät enää ole jatkaneet. Niin on käynyt esimerkiksi aikoinaan tunnetun selvänäkijä Aino Kassisen haudalle – sitä on enää turha etsiä. Nyt sadat haudoilta poistetut kivet odottavat täällä siisteissä jonoissa uudelleensyntymistään murskeeksi, jota käytetään rakennuksilla ja teiden pohjana.

Toista video

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi