Kun kristinuskossa puhutaan pelastuksesta, mistä oikein puhutaan?
Kuva: Esko Jämsä

Kuva: Esko Jämsä

Kun kristinuskossa puhutaan pelastuksesta, mistä oikein puhutaan?

Vaikka ihminen tekisi itsestään kuolemattoman, kristinuskon julistamasta pelastuksesta ei tulisi tarpeetonta. Sitä mieltä ovat niin katolinen, luterilainen kuin ortodoksinenkin teologi.

Kohta olisi ikuista elämää tarjolla, ainakin maksukykyisille.

Googlen tekninen johtaja Ray Kurzweil on ennustanut, että muutaman vuosikymmenen kuluessa ihmisen tietoisuus voidaan siirtää ulkoiselle alustalle. Kurzweil uskoo ihmisen saavuttavan itse sen, mikä kristinuskon traditiossa on Jumalan tonttia: ikuisen elämän. Pelastus ei tule Kristukselta, se tulee Googlelta.

Olli-Pekka Vainio painaa jarrua. Vainio työskentelee Helsingin yliopistossa systemaattisen teologian lehtorina. Hän on perehtynyt muun muassa uskonnonfilosofiaan ja aatehistoriaan.

– Kurzweilin ajatusmalli perustuu sarjalle erilaisia olettamuksia, että jos on näin ja näin, tämä voisi onnistua. Mutta ehtoja on paljon, ja jos yksikin niistä osoittautuu epätodeksi, se ei tule koskaan toteutumaan. Monet mielenfilosofit ja tiedemiehet eivät pidä sitä mahdollisena.

Niin tai näin, Vainion mielestä kysymys ei ole kristinuskon näkökulmasta edes kovin kiinnostava. Kurzweilin visio ikuisesta elämästä on hänen mukaansa aivan eri kuin se, mistä kristinuskossa puhutaan.

Mitä oikeastaan on se pelastus, jota kristinusko julistaa?

Emme oikeastaan tiedä, mistä puhumme

Kun me puhumme pelastuksesta, me emme Antoine Lévyn mukaan oikeastaan tiedä, mistä puhumme. Jos asia kuitenkin pitäisi määritellä, Lévy määrittelisi sen yhteydeksi Jumalaan.

– Mutta mistä siinä tarkalleen on kysymys, on mysteeri, Lévy toteaa.

Lévy on dominikaaniveli ja katolinen pappi, joka työskentelee professorina Itä-Suomen yliopiston teologian osastolla. Hän on kotoisin juutalaisesta ateistiperheestä Pariisista, mutta liittyi 27-vuotiaana katoliseen kirkkoon.

Käsiteltävä aihe on Lévyn mielestä kristinuskon keskeisin kysymys, mutta myös vaikein. Myös Lévyn mukaan on selvää, ettei kristillisessä pelastuskäsityksessä ole kyse lähimainkaan samasta, mistä Kurzweil puhuu.

Me katolilaiset uskomme, että kaikki uskonnolliset traditiot voivat jossain määrin toimia pelastuksen välineinä.

– Antoine Lévy

– Pelastusta on äärettömän vaikea määritellä. Kyse on yhteydestä Jumalaan, yhteydestä, joka muuttaa ihmistä.

Pelastuksen vastakohta on kadotus, joka Lévyn mukaan tarkoittaa eroa Jumalasta. Vaikka pelastus tähtää tulevaan elämään, joka ei ole riippuvainen ajasta ja avaruudesta, Lévy toteaa taivaan ja helvetin vilahtelevan jo tässä maailmassa.

– Elämässä on hetkiä, jolloin ihminen tuntee täydellistä epätoivoa ja joka suunnassa näkyy vain umpikujia. Se on helvetti.

Mitä sitten on tehtävä pelastuakseen? Lévyn mukaan pelastus perustuu pohjimmiltaan Kristuksen ansioon. Toisaalta hänen näkemyksensä kuulostaa henkiseltä kestävyysurheilulta.

– Kyse on kestävyydestä ja uskon säilyttämisestä loppuun asti. Siitä, että pyrkii jalostamaan sitä lahjaa, jonka on uskon kautta saanut.

Lévy toteaa, että katolisen kirkon mukaan tie pelastukseen ei ole auki pelkästään katolilaisille. Pelastusta tarjotaan kaikille, vaikkeivät ihmiset sitä edes tajuaisi.

– Me katolilaiset uskomme, että kaikki uskonnolliset traditiot voivat jossain määrin toimia pelastuksen välineinä. Ei siksi, että pelastukseen olisi monia teitä, vaan koska suuret traditiot ottavat Pyhän Hengen kautta osaa siihen totuuteen, joka on täysin ilmoitettu Kristuksessa.

Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Antoine Lévyn mukaan ollenkaan kaikki katolilaiset eivät välttämättä pelastu.

Kuva: Esko Jämsä

Kuva: Esko Jämsä

Kristus antaa esimerkin ihmisyydestä

Luterilaisen Olli-Pekka Vainion mukaan pelastus on Kristuksen kaltaiseksi tulemista. Kristus antaa esimerkin siitä, minkälainen olemassaolo ihmiselle todellisuudessa kuuluu.

– Ja minkälainen Kristus on? Hän haluaa oikeita asioita oikeassa järjestyksessä. Kun hän tahtoo syödä, hän syö. Kun hän haluaa lähteä ongelle, hän lähtee ongelle.

Tässä kristillinen pelastusajatus eroaa Vainion mukaan esimerkiksi buddhalaisesta. Buddhalainen ajattelee kärsimyksen johtuvan elämänhalusta, joka pitää lakkauttaa. Kristinuskon mukaan materiaalinen todellisuus on hyvää.

Helvetti on ikuinen oravanpyörä, joka ei tietyssä mielessä poikkea meidän nykyisestä maailmastamme.

– Olli-Pekka Vainio

– On hyvä asia, että haluan syödä omenan tai mennä katsomaan elokuvan. Jos en arvosta sitä, minussa on jotain vikaa, Vainio sanoo.

Vainion mukaan pelastuksen tiellä on synti, joka tarkoittaa halua ja mahdollisuutta tehdä pahaa. Vainiota puhuttelee kirjailija C.S. Lewisin näkemys helvetistä. Ihminen joutuu helvettiin pahojen halujensa vuoksi – ja siellä ne kaikki tyydytetään.

– Helvetti on ikuinen oravanpyörä, joka ei tietyssä mielessä poikkea meidän nykyisestä maailmastamme. Siellä tarjotaan koko ajan uusia asioita, joita meidän pitäisi haluta, ja me kuvittelemme saavamme niistä tyytyväisyyden tunteen.

Erään asian monet kristityt ovat Vainion mukaan käsittäneet väärin. Kirkko ei hänen mukaansa nimittäin usko sielun kuolemattomuuteen. Kirkko uskoo ruumiin ylösnousemukseen.

– Mikä pelastuu? Kristinusko sanoo, että ruumis pelastuu.

Niin Apostolinen uskontunnustus tosiaan sanoo: ruumiin ylösnousemus. Olli-Pekka Vainion mukaan sielua tuskin voisi ollakaan ilman ruumista. Sielu on ruumiin muoto, forma.

– Jos meillä on auton osia palasina, niin ei se ole auto. Kun ne muodostavat auton muodon, siitä tulee auto. Sielu on se, mitä ihminen on, kun ihminen on järjestynyt materiaalisesti oikein.

Ruumiin ja sen forman ylösnousemusta odottelemaan, siis.

Kuolevaisuus ei ole vain rangaistus

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, että Jumala loi ihmisen paratiisiin ja antoi hänelle vain yhden kiellon: "Siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma." Ihminen söi, ja Jumala ajoi hänet kuolevaisuuden maailmaan.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan papin Teemu Toivosen mukaan ihmisen ylle langennut kuolevaisuus ei kuitenkaan ole pelkkä rangaistus.

– Se on myös vapahdus siitä, että syntiin langennut elämä ei jatkuisi ikuisesti, Toivonen selittää.

Me olemme Jumalan tahdosta olemassa, ja jos Jumala ei tahtoisi, meitä ei olisi.

– Teemu Toivonen

Vaikka ihminen onnistuisi tekemään itsestään kuolemattoman, hän olisi Toivosen mukaan kaukana pelastuksesta. Toivonen on samoilla linjoilla katolisen Antoine Lévyn kanssa: pelastus on ikuista elämää Jumalan yhteydessä. Ikuinen elämä maan päällä olisi lähempänä kadotusta, elämää erossa Jumalasta. Se tarkoittaisi Toivosen mukaan sielun kuolemaa – mikä taas pohjimmiltaan tarkoittaisi, ettei ihmistä enää ole.

– Me olemme Jumalan tahdosta olemassa, ja jos Jumala ei tahtoisi, meitä ei olisi. Jumalan oleminen on olemista itsessään, ja siitä erossa oleminen on kadotusta, Toivonen selittää.

Monilla idän vanhoilla kirkkoisillä oli Toivosen mukaan taipumus toivoa, että pelastus koskisi lopulta koko luomakuntaa.

– Mitään lopullista emme kuitenkaan voi sanoa, tai asetumme Jumalan paikalle. Se on ihmiselle suurin synti.

Jeesuksen täytyi kuolla – jostain syystä

Samaa toivoa elättelee Kontionlahdella asuva teologian tohtori ja vapaa tutkija Pauliina Kainulainen.

– Minua lohduttaa, että esimerkiksi arvostetut ortodoksiteologit kautta aikojen ovat kamppailleet tämän ajatuksen kanssa. Että onko meidän rakastavaan jumalakuvaamme yhdistettävissä, että joillekuille olisi olemassa ikuinen kadotus? Kainulainen pohtii.

– Liityn moniin edeltäviin teologeihin, jotka ainakin suuresti toivovat, että lopussa tulee aivan kaikkien pelastus.

Kainulainen on tutkinut muun muassa feminististä teologiaa ja alkuperäiskansojen teologisia näkemyksiä. Myös hän ajattelee, että pelastus on ihmisen ja Jumalan suhteen eheytymistä. Se on kuitenkin myös sitä, että ihmisen suhde omaan itseensä, muihin ihmisiin ja luontoon eheytyy.

Ajattelen mystikkojen vanavedessä, että ihmisen tulisi vain olla auki ja vastaanottavainen

– Pauliina Kainulainen

– Plus sitten on vielä se, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, Kainulainen jatkaa.

– Minulla ei ole siitä hirveästi sanottavaa, koska olen ajatellut, että se on joka tapauksessa salaisuus ja Jumalan käsissä. Mutta kristinusko antaa sen perusturvan, ettei ihmisen tarvitse stressata.

Suomalaisille opetetaan rippikoulussa, että Jeesus kuoli ristillä sovittaakseen ihmisten synnit. Mutta mitä tekemistä Jeesuksen kuolemalla on pelastuksen kanssa? Sitäkin Kainulainen on pohtinut paljon. Jeesuksen ylösnousemus on hänelle keskeinen asia, mutta ristinkuoleman merkitys vaikeampi.

– En näe kovinkaan mielekkäinä tällaisia veriuhriteologioita, joissa Jumala vihastuu syntisiin ihmisiin ja hänen pitää tapattaa oma Poikansa. Tämä tekee vain hallaa kristinuskon ymmärtämiselle. Kyllä siinä jokin paljon syvemmällä oleva merkitys on.

Kainulaista puhuttelee Jeesuksen voimallisuus voimattomuudessa. Tuhon ja nöyryytyksen keskellä Jumalan pelastava toiminta todellistuu – jollain tavalla.

– Jeesuksen kuolemassa on jokin valtava viisaus ja ulottuvuus, jota ei kristinuskossa osata aina edes sanoittaa, mutta josta kuitenkin pidetään lujasti kiinni, Kainulainen summaa.

Mitä ihmisen sitten täytyy tehdä pelastuakseen? Kainulaisen mukaan ei mitään.

– Ajattelen mystikkojen vanavedessä, että ihmisen tulisi vain olla auki ja vastaanottavainen, paikallaan ja suorittamatta, hän toteaa.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: