– Emme voi koskaan tietää, mitä meille tapahtuu, sairaalapappi Maarit Nissinen sanoo.
”Kuolemanpelkoa ei kuulu hoitaa pois, mutta pelkäävää ihmistä voidaan auttaa”, sanoo sairaalapappi Maarit Nissinen
Kuolema pelottaa, koska sitä ei voi harjoitella eikä hallita. Emme tiedä, mitä se on, kun lakkaa olemasta.
Sairastuminen tai läheisen kuolema voi laukaista kuolemanpelon. Kuolemanpelko on yksi voimakkaimmista peloista. Se ahdistaa, masentaa ja vie elämänilon.
Sairaalapappi Maarit Nissisen mukaan kuolemanpelkoon liittyy paljon sellaista, jota on vaikea sanoittaa: mitä se on, kun lakkaa olemasta?
– Kuoleminen ja kuolleena oleminen on kokonaan käsitteistömme ja tunnekokemustemme ulkopuolella. Emme voi harjoitella tai simuloida kuolemaa, koska se ei kuulu kokemusmaailmaamme.
– Kuolema ei ole omassa hallinnassa, eikä se loppujen lopuksi ole lääkärinkään hallinnassa. Kuolema tulee sitten, kun sen aika on. Asia, jota ei itse voi hallita, pelottaa.
Kuolemanpelko on tarpeellista ja inhimillistä
Maarit Nissinen on taipuvainen ajattelemaan, että kaikki ihmiset pelkäävät kuolemaa.
– Kuolemanpelko on jossain määrin tarpeellista, sillä se pitää meidät poissa autojen alta ja muista vaaroista. Mutta kuolemanpelko on eri asia silloin, kun ihminen siirtyy kuoleman varjon alle.
Kuolemanpelko on luonnollista. Me olemme kuitenkin ihmisiä, emme jumalia.
Kun ihminen on saanut tiedon vakavasta sairaudesta, kuolema tulee lähemmäksi ja todennäköisyys kuolla on päivä päivältä lähempänä.
– On täysin eri asia pelätä kuolemaa terveenä kuin tietoisena siitä, että elämä päättyy ja ruumista runteleva sairaus muistuttaa siitä fyysisesti. Kuolemasta tulee konkreettisempi, Nissinen sanoo.
Periaatteessa kristityn ei kai tarvitsisi pelätä kuolemaa. Kristityt valmistautuvat kuoleman jälkeiseen taivaalliseen juhlaan. Nissinen sanoo kuitenkin, että myös kristitty voi ja saa tuntea kuolemanpelkoa.
– Kuolemanpelko on inhimillinen tunne. Se on luonnollista ja osa ihmisyyttä. Me olemme kuitenkin ihmisiä, emme jumalia.
Nissisen mielestä papin tehtävä ei ole poistaa kenenkään kuolemanpelkoa.
– Pyrkimys poistaa toisen kuolemanpelko on hädän vähättelyä ja johtaa helposti ylilohduttamiseen. Silloin tukea tarvitseva jää yksin kysymystensä kanssa.
– Ei kuolemanpelkoa kuulu hoitaa pois, mutta kuolemaa pelkäävää ihmistä voidaan auttaa. Pelkoa voi helpottaa keskustelemalla, kuuntelemalla ja olemalla läsnä sekä puhumalla kuolemasta.
Kuolemaan voi itse valmistautua esimerkiksi tekemällä testamentin, hoitotahdon ja edunvalvontavaltakirjan. Jos elämässä sattuu jotakin yllättävää, ainakin tarvittavat asiakirjat on tehty.
– Asioita on huomattavasti helpompi järjestellä terveenä, ja kun käytännön asiat on hoidettu, voi olla rauhassa niiltä osin, Nissinen sanoo.
– Kuolemanpelkoa helpottaa myös se, että ihmissuhteet ovat kunnossa.
Elämättä jäänyt elämä on saattohoidossa olevan lohduttomimpia suruja. Ihminen on pidättäytynyt siitä, mitä olisi oikeasti halunnut.
Katse kohti mahdollisimman hyvää elämää
Jokaisen kannattaa Maarit Nissisen mielestä miettiä kuolemaan liittyviä asioita etukäteen jonkin verran, mutta ei liian syvällisesti. Aika kulkee nopeasti.
– On tärkeää pitää katse kohti elämää ja pyrkiä saamaan itselleen niin hyvä elämä kuin on mahdollista. Ehkä ajatus kuolemisestakin on silloin helpompi kestää.
– Pelkoon ei pidä jäädä kiinni. Emme voi koskaan tietää, mitä meille tapahtuu, eikä puhkeamatonta sairauttakaan kannata jäädä miettimään.
Nissisen mukaan on hyvä tiedostaa, että kuolema on osa elämää ja se kuuluu meille jokaiselle. Ensin kohtaamme läheisten kuolemia ja lopulta oman kuoleman.
– Elämään vain tulee joskus surullisia asioita, ja silloin huomaa, ettei niihin kuitenkaan ole voinut valmistautua.
Saattohoidossa olevan ihmisen yksi lohduttomimpia suruja on elämättä jäänyt elämä. Tämän Nissinen on nähnyt työssään Terhokodissa ja Suursuon sairaalassa.
– Ihminen on pidättäytynyt siitä, mitä olisi oikeasti halunnut. Ehkä ei ole ollut rohkeutta tai mahdollisuutta toteuttaa sitä.
Kiitollisia saattohoidossa ollaan yleensä läheisistä ihmissuhteista ja perheestä, vaikka kaikki unelmat eivät olisi toteutuneetkaan.
– Elämä ei tule valmiiksi koskaan. Täältä joudutaan aina lähtemään keskeneräisinä, Maarit Nissinen sanoo.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Anne Rauma valmistui kuolindoulaksi ensimmäisten joukossa Suomessa – ”Kenenkään ei pitäisi kuolla yksin”
Hyvä elämäHarvinaisen ammatin edustaja tukee ihmisiä kuoleman lähestyessä maallisin keinoin. ”En pystyisi rukoilemaan tai veisaamaan virsiä.”
Kuolevien kohtaaminen on sairaalapappi Maarit Nissisen työtä – ”Kuolema voi olla myös kaunis”
Hyvä elämä Hengellisyys
