null Kuula: Ihminen ei ole maailman napa – Jumalalla on paljon muutakin tekemistä kuin meidän rikkahippusten autuus

Kuula: Ihminen ei ole maailman napa – Jumalalla on paljon muutakin tekemistä kuin meidän rikkahippusten autuus

Kristinuskon ihmiskeskeisyys on perspektiiviharha. Enkelit, eläimet ja kenties eloton luontokin keskustelevat Luojansa kanssa.  

Kristinusko on röyhkeän ihmiskeskeinen. Maailmankaikkeus ulottuu päätähuimaaviin mikro- ja makroskooppisiin mittoihin. Silti sen Luoja pörrää juuri ihmisten ympärillä. Hän loi ihmisen omaksi kuvakseen. Hän kutsuu meitä ystävyyteen kanssaan ja kaiken huipuksi Jumalan Poika tuli ihmiseksi. 

Eivätkö tässä ole mittasuhteet aivan hukassa? Ihminenhän on häviävä rikkahippunen, mitätön tulokas kosmoksen reunalla. 

Ymmärrän hyvin ihmettelyn. Kohtuuttoman ihmiskeskeiseltähän homma näyttää. Mutta se johtuu perspektiiviharhasta. Tiedämme vain Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Vain siitä Raamattukin puhuu, ei juuri muusta.

Eevan lapset eivät silti ole luomakunnan napa ja keskus. Jo universumin valtava ikä ja koko kertoo sen. Muistetaan vielä äärettömyyttä hipovat enkelten sfäärit. Luojalla on paljon muitakin projekteja kuin me, kenties muita maailmojakin. Emme vain tiedä niistä.

Entä ihmisen jumalakuvaisuus? Se on jumalakykyisyyttä, kykyä kuulla Jumalan puhuttelu ja vastata siihen. Siinäkään emme ole ainutlaatuisia. Myös enkelit avautuvat ystävyyteen Luojansa kanssa, ja vielä syvemmin kuin me. Eläintenkin kanssa taivas keskustelee omalla tavallaan, ovathan ne olleet täällä kauan ennen meitä. Ja lisäksi on suunnaton eloton luonto. Se on meille etäinen ja eloton, mutta Jumalalle jotakin aivan muuta. 

Jumalan Poika ei tullut vain ihmiseksi, vaan luoduksi olennoksi. Inkarnaatio koskettaa koko luomakuntaa.

Totta on, että Jumalan Poika tuli ihmiseksi ihmisten pelastuksen tähden. Mutta pidetään mielessä, että Jumalan Poika on valtava todellisuus. Kaikkeus lepää hänen varassaan. Inkarnaatio on vain ohut siivu siitä, mitä kaikkea hän tekee. Pieni askel hänen jumalallisessa elämässään, mutta maailmat muuttava tapahtuma ihmisille. 

Ja vielä. Jumalan Poika ei tullut vain ihmiseksi, vaan luoduksi olennoksi. Inkarnaatio koskettaa koko luomakuntaa. Sen kautta Jumala tuo läsnäolonsa kaikkeen olevaan uudella tavalla. Ihmisen autuus on sivujuonne tässä kaikessa, ei mikään inkarnaation päätarkoitus.

Kristinusko ei siis ole ihmiskeskeinen katsomus, vaikka niin äkkiseltään luulisi. Me elämme sitä omasta kokemuksestamme käsin, jolloin Jumala näyttää kutistuvan meidän palvelijaksemme ja luomakunta ihmisyyden näyttämöksi. Mutta tämä on perspektiiviharhaa. Kristinuskon luomis- ja pelastusnäkemys on kosminen.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

 

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi