null Kuula: Keskustelussa tehotuotannosta on etanadynamiittia – Kirkkohallituksen julkaisussa on hätkähdyttävän kriittisiä näkökulmia

Kuula: Keskustelussa tehotuotannosta on etanadynamiittia – Kirkkohallituksen julkaisussa on hätkähdyttävän kriittisiä näkökulmia

Yhä useampi haluaa eettisesti arvioida sitä, mitä syö. Hyvä, että kirkossakin herätään tähän.

Etanadynamiitti toimii hitaasti. Mössö tungetaan porareikään, se laajenee vähitellen ja kallio murtuu. Homma vie aikansa, mutta maisema muuttuu radikaalisti. Tällainen etanadynamiitti muhii kysymyksessä eläinten tehotuotannosta. Eikä aihetta ei voi välttää kirkossakaan, vaikka se on toistaiseksi jäänyt katveeseen.

Kirkkohallituksen verkkolehti Maan suola julkaisi teemanumeron eläinetiikasta. Päätoimittaja Kari Latvuksen mukaan myös kirkon on ”aika liittyä mukaan laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun eläinetiikasta ja tuoda siihen eettisesti perusteltuja näkökulmia”. Maan suola onkin hyvä foorumi tähän. Se kun ilmoittaa verkkosivuillaan tehtäväkseen pitää esillä ”heikompien, äänettömien ja unohdettujen todellisuutta”. Ääneen päästetään arkkipiispa, luomuviljelijä, eläinoikeusasiantuntija, lihansyönnistään vaivaantunut kuluttaja ja muutama aiheeseen perehtynyt teologi.

Maltillisuudestaan huolimatta puheenvuoroissa kihisee etanadynamiitti. Talouden ehdoilla tapahtuva eläinten tehotuotanto johtaa eettisiin ongelmiin. Jo tämän toteaminen kirkollisessa julkaisussa on paljon. Arkkipiispa Luoman mukaan ”kaikki elämä on Jumalan luomaa, ja sellaisena pyhää, hyvää ja arvostettavaa”, joten ihmisen kuuluu varjella ja kunnioittaa sitä. Mutta voi, ”ihmiskeskeisyyden varjopuoli ja riski on kiusaus ylimielisyyteen, joka ei kunnioita muuta luomakuntaa”.

Tuttua juttua. Mutta siitä seuraa hätkähdyttäviä jatkokysymyksiä. Onko siis oikein, että vangitsemme, jalostamme, monistamme ja pikaelätämme tuntoisia olentoja vain meidän tarpeitamme varten? Eikö se ole elämän kunnioittamisen sijaan sen esineellistämistä? Sitä ihmiskeskeistä ylimielisyyttä, jonka kiusauksesta Luoma puhuu.

Vielä suoremmin puhuvat Noora Koivulahden esittelemät eläinteologit. Ihminen ei ole maailman napa eikä eläimiä ole luotu vain hänen hyödykkeikseen, vaan niillä on oikeus meistä riippumattomaan vapaaseen elämään. Siksi lihan syöminen on väkivaltaa, joskaan sitä ei voida aina välttää langenneessa maailmassa, joskin yrittää pitää. Kristilliseen kilvoitteluun kuuluu pyrkimys kasvisruokaan.

Tutkimustiedon leviämistä on mahdotonta estää. Ihmiset haluavat tietää, mitä he syövät.

Pitkään luultiin, etteivät eläimet järjettöminä olentoina kykene sen kummempaan kärsimykseen, joten niiden kohtelulla ei ole niin väliä. Nykyään nähdään paremmin. Ajastaan jäljessä olevaa eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa, joskin siihenkin uhkaa jäädä puutteita, toteaa eläinsuojeluasiamies Saara Kupsala.

Silti eläintuotannosta on edelleen tarjolla hämmentävän ristiriitaisia väitteitä. Kun kirjoitin taannoin kolumnissa, että lehmiä lypsetään ”näännyksiin asti”, nousi vastalauseita: ”hyvin ne voivat, eivät ne muuten antaisi maitoa niin hyvin”. Kotieläinhygienian emeritusprofessori Hannu Saloniemi toteaa aivan toisin Ylen haastattelussa. Kun lehmästä otetaan se 10 000 litraa maitoa vuodessa, ”se on kuin juoksisi koko ajan maratonia”. Näin kova rasitus lyhentää lehmän elinikää tuntuvasti. Mitä muuta se on kuin näännyttämistä?

Tutkimustiedon leviämistä on mahdotonta estää. Ihmiset haluavat tietää, mitä he syövät. Ja yhä useampi haluaa arvioida sitä myös eettisesti. Hyvä, että kirkossakin herätään tähän. Veikkaan, että kunhan asiaa pengotaan, huomataan, että kristillisellä luomisuskolla ja myötätunnon eetoksella on paljonkin sanottavaa niiden puolesta, jotka eivät osaa itse puhua.

Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

11.5. klo 12.10. korjattu Saara Kupsalan titteli.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi