null Kuula: Jos kristinusko on Se Tosi Uskonto, miksi on niin paljon muita uskoja?

Puheenvuorot

Kuula: Jos kristinusko on Se Tosi Uskonto, miksi on niin paljon muita uskoja?

Vastaus rajautuneisuuden ongelmaan avautuu lopusta käsin. 

Millä perusteella kristinusko väittää olevansa Se Tosi Uskonto? Maailmassahan on paljon muitakin uskoja? Miksi Jumala olisi ilmoittanut itsensä vain kapealle sektorille ihmiskuntaa ja jättänyt valtaosan nuolemaan näppejään? Eikö tämä ole vastoin Ison kirjan selvää sanaa? Yksi Jumala kaitsee kaikkeutta ja tahtoo ystävyyttä jokaisen ihmisen kanssa.

Tässä niin sanottu ilmoituksen rajautuneisuuden tai kristinuskon erityisyyden eli partikularismin ongelma. Jos siihen ei löydy kunnollista vastausta, kristinuskoon on vaikea liittyä kovin suurella sydämellä. Jo ensimmäiset kristityt kamppailivat sen kanssa. Puheessaan ateenalaisille apostoli Paavali ratkoi arvoitusta seuraavaan tapaan.

Taivaan ja maan Herra on johdattanut luomansa ihmiset eri asuinsijoille. Niinpä sekin kuuluu hänen suunnitelmiinsa, että jotkut syntyvät kristinuskon vaikutuspiirin ulkopuolelle. Hänellä on keinonsa kohdata myös heidät.

Jumala nimittäin ”ei ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, olemme ja liikumme”, Paavali selitti. Kaiken läpäisevänä todellisuutena hän asuu lähempänä meitä kuin oma sydämemme.
Lisäksi jokaisesta ihmisestä avautuu portti Luojansa yhteyteen, sillä olemme ”Jumalan sukua”.

Samankaltaiset kun voivat kohdata toisensa. Jumalan kuva tarttuu Jumalaan. Synniksi kutsuttu iso paha vika on heikentänyt tätä jumalakykyisyyttä, mutta ei tuhonnut kokonaan. Siksi Jumalalle avautuminen on mahdollista sielläkin, missä kristinuskosta ei ole kuultukaan.

Siksi kristinuskon valinnut voi kokea yhteyttä myös toisin uskovien kanssa. Saman taivaan sylissä hekin elävät, olevat ja liikkuvat.

Paavalin mukaan ihmiset on luotu siinä tarkoituksessa, että he ”etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.” Sana ”hapuilla” viittaa sokeiden tapaan etsiä tietään tunnustelemalla. Sokea löytää perille, vaikka ei näe ympäristöään eikä juuri kykene kuvailemaan sitä. Samalla tavalla ihmiset voivat olla Jumalan sylissä, vaikka eivät tunne häntä nimeltä eivätkä osaa sanoa hänestä paljoakaan.

Näin siis apostoli Paavali. Katolinen uskontoteologia jatkaa tästä todeten, että muissakin uskonnoissa on totuuden siemeniä ja valonsäteitä. Niissä tulee esiin ihmisyydessä asuva jumalataju, joskin kunkin kulttuuripiirin ehdoilla. Siksi kristinuskon valinnut voi kokea yhteyttä myös toisin uskovien kanssa. Saman taivaan sylissä hekin elävät, olevat ja liikkuvat.

Entä Jeesus Kristus, Jumalan Poika? Eikö hän kuitenkin ole ainoa pelastuksen välittäjä kristinuskon mukaan? Kyllä on. Hän on kantanut kaikkien ihmisten synnit. Ja koska hän on Jumala Jumalasta, hän on kaikkialla läsnä samalla tavalla kuin Isä Jumala. Siksi kaikki taivaan siunaukset virtaavat ihmisille hänen kauttaan.

Palaan vielä Paavaliin. Hän päätti Ateenan puheensa historian loppuratkaisuun. Jumala on asettanut ihmiseksi tulleen Poikansa, maailman tuomariksi, joten jokainen kohtaa hänet ennemmin tai myöhemmin. Tuomitseminen mielletään helposti ansioiden mukaan saamisena, mutta siitä ei ole kyse, vaan asioiden kuntoon laittamisesta. 

Verho poistuu salaisuuden yltä. Se Jumala, jota tässä ajassa vain aavisteltiin, paljastaa vihdoin kasvonsa. Näin kristinuskon vastaus ilmoituksen rajautuneisuuden ongelmaan avautuu lopusta käsin. Kyse on ajoituksesta. Joillekin taivas kertoo itsestään aikaisemmin, toisille myöhemmin. 


Kirjoittaja on ahaa-elämyksiin addiktoitunut etsijä. Ja löytäjä. Taipumusta yläpilviajatteluun. Pappi, teologian tohtori ja tietokirjailija.

Jaa tämä artikkeli:

Löydä lisää näkökulmia


Keskustele Facebookissa
Keskustele ja kommentoi Facebookissa
Lähetä juttuvinkki
Lähetä juttuvinkki
Kirkko ja kaupunki -mediaan.

Tilaa Kirkko ja kaupungin viikoittainen juttukooste.